Seuraavana aamuna Kenelm hämmästytti perhettä tulemalla aamiaispöydälle
siinä karkeassa puvussa, jossa hän ensin oli isäntänsä tuttavuutta
tehnyt. Hän ei katsonut Ceciliaan, kun hän ilmoitti lähtöänsä; mutta
kuu hän loi katseen Mrs Campioniin, hymyili hän, kenties hiukan
surumielisesti, nähdessänsä hänen kasvonsa kirkastuvan ja kuullessansa
hänen päästävän lyhyen huokauksen, joka ilmoitti, että tämä sanoma
häntä ilahdutti. Travers koetti innokkaasti kehoittaa Kenelmiä
viipymään pari päivää vielä heillä, mutta Kenelm pysyi lujana
päätöksessään. "Kesä kuluu," sanoi hän, "ja minulla on pitkä matka
kulkea ennenkuin kukat kuihtuu ja lumi tulee. Kolmantena yönä tämän
jälkeen minä nukun ulkomaalla."
"Menettekö ulkomaille?" kysyi Mrs Campion.
"Menen."
"Äkkipikainen päätös, Mr Chillingly. Toissa päivänä te sanoitte
lähtevänne skotlantilaisia järviä katselemaan."
"Se on totta; mutta likemmältä asiaa mietittyäni, tulin ajatelleeksi,
että niillä seuduin on paljon huvimatkailijoita, joiden joukossa
kenties on minun tuttaviakin. Ulkomailla olen vallan vapaa, sillä olen
tuntematon."
"Minä oletan, että palaatte metsästysajaksi," sanoi Travers.
"Sitä en usko. Minä en kettuja ammu."
"Kaikissa tapauksissa me luultavasti tapaamme toinen toisemme
Londonissa," sanoi Travers. "Minä luulen että pitkällisen maalla
oleskelemisen jälkeen yksi tai kaksi säsongia vilkkaassa pääkaupungissa
ovat terveellinen vaihtelu sekä hengelle, että ruumiille; ja nyt on jo
aika, että Cecilia esitellään hovissa ja että hänen hovipukunsa
mainitaan 'Morning Post' nimisen sanomalehden palstoissa."
Cecilia näytti olevan niin toimessaan teekeittimen takana ett'ei hän
kuullutkaan tätä viittausta hänen debutiinsa.
"Minä tulen kaipaamaan teitä kauheasti," huudahti Travers
sydämellisesti. "Minä vakuutan, että olette vallan siirtänyt minua
tasapainostani. Teidän terävät lauseenne tulevat kaikuinaan minun
korvissani kauan aikaa sen jälkeen kuin te olette mennyt."
Vaimon hameen ratina kuului äkisti teekeittimen takaa.
"Cissy," sanoi Mrs Campion, "saammeko milloinkaan teetä?"
"Suokaa anteeksi," vastasi ääni teekeittimen takaa. "Minä kuulen
Pompejon (skotlantilaisen koiran) vinkuvan tiellä. He ovat sulkeneet
sen portin ulkopuolelle. Minä tulen kohdakkoin takaisin."
Cecilia nousi ja lähti ulos. Mrs Campion astui hänen sijaansa
teekeittimen ääreen.
"On oikein hassua, että Cissy on niin ihastunut tuohon kauhistavaan
eläimeen," sanoi Travers kiivaasti.
"Sen kauheus on sen kauneus," vastasi Mrs Campion nauraen. "Mr Belvoir
valitsi sen hänelle sentähden, että sillä on pisin selkä ja lyhyimmät
jalat, mitkä hän on koiralla nähnyt koko Skotlannissa."
"Ah, George on sen hänelle antanut; minä unohdin sen," sanoi Travers
tyytyväisesti nauraen.
Kului moniaita minuutteja ennenkuin Miss Travers palasi skotlantilaisen
koiran kanssa, ja hän näytti jälleen tointuneen, tuodessansa tämän
koristeen seuralle takaisin -- sillä hän puhui hyvin sukkelaan ja
iloisesti ja hehkuvin poskin, niinkuin nuori ihminen, joka on
liiallisesta ilosta kiihoittunut.
Mutta kun Kenelm puoli tuntia myöhemmin otti jäähyväiset häneltä ja Mrs
Campionilta porstuan ovella, oli puna kadonnut hänen poskiltansa, hänen
huulensa olivat suljetut ja ne sanat, jotka hän jäähyväiseksi lausui,
eivät olleet kuuluvia. Kun Kenelm sitten (hänen isänsä rinnalla, joka
saattoi vierastansa portille) meni tietä pitkin ja hävisi puiden
taakse, niin Mrs Campion pani käsivartensa tytön vyötäisten ympärille
ja suuteli häntä. Cecilia vapisi ja käänsi hymyillen kasvonsa
ystäväänsä kohti; mutta mimmoinen hymyily, -- niitä hymyilyjä, jotka
näyttävät olevan täynnä kyyneleitä.
"Kiitoksia, ystäväni", sanoi hän vienosti; ja hiipien pois kukkatarhaa
kohti, viipyi hän hetken sen portin kohdalla, jonka Kenelm edellisenä
iltana oli au'aissut. Sitten hän hitain askelin meni viheriää kukkulaa
ylös luostarin raunioille.