Kenelm ohjasi kulkuansa kotiapäin, astuen vanhain, perimmäisten puiden
suojassa. Olisipa luullut, että hänen tiensä nurmikkoa myöten lirisevän
pienen joen reunalla olisi mieluisempi ja sopivampi rauhaisia ajatuksia
herättämään, kuin leveä, pölyinen maantie, jota pitkin matkustaja
kulki, josta hän hiljakkoin oli eronnut. Mutta se, joka on uneilemiseen
taipuvainen, luopi omat maisemansa ja kuvaelee ovat taivaansa.
"Se on," sanoi Kenelm Chillingly itsekseen, "omituinen toivo, jota jo
kauan olen mietiskellyt -- päästä ulos itsestäni -- tulla toisen miehen
nahkaan -- ja saada vähän vaihtelua ajatuksien ja tunteiden suhteen.
Oma itse on aina sama itse; ja sentähden minua niin usein haukottaa.
Mutta jos en voi päästä toisen nahkaan, niin paras, minkä voin tehdä,
on tulla niin paljon kuin suinkin itsestäni erilleni. Annas kun
katselen mitä minä itse olen. Minä olen Kenelm Chillingly, rikkaan
herrasmiehen poika ja perillinen. Mutta mies laukku selässä, jonka on
oleminen yötä tien varrella olevissa ravintoloissa, hän ei ole
ensinkään Kenelm Chillinglyn kaltainen -- varsinkin jos hän on
rahanpulassa ja voi tulla sellaiseen tilaan, että toivoo saavansa
päivällistä. Ehkäpä sellainen mies katselee asioita iloisemmalta
kannalta, ainakaan hän ei voi niitä kolkommalta kannalta katsella.
Rohkaise mielesi, minä, -- voimmehan koettaa, sinä ja minä."
Kahtena seuraavana päivänä Kenelm huomattiin olevan tavallista
iloisempana. Hän haukotteli harvemmin kuin ennen, käveli isänsä kanssa,
pelasi piketiä äitinsä kanssa, ja oli enemmän muitten ihmisten
kaltainen. Sir Peter oli hyvin mielissään; hän luuli tämän onnellisen
muutoksen syyksi sen, että hän niin sopivalla tavalla hankki hänen
matkaansa. Hyvä isä oli kirjeenvaihdossa ylhäisten ystäväinsä kanssa
Londonissa, joilta hän pyysi suositus-kirjeitä Kenelmille kaikkiin
Europan hoveihin. Uusmuotisia, mukavia matkalaukkuja tilattiin;
kokenutta matkapalvelijaa, joka osasi kaikkia kieliä -- ja taisi
valmistaa franskalaisia ruokiakin, jos vaadittiin -- kehoitettiin
ilmoittamaan millä ehdoin hän lähtisi Kenelmin kanssa. Sanalla sanoen,
kaikki hankkeet, jotka sopivat nuorelle aatelismiehelle hänen
astuessaan maailmaan, sujuivat joutuisasti eteenpäin, kun Kenelm
Chillingly yhtäkkiä katosi, jättäen jälkeensä Sir Peterin kirjaston
pöydälle seuraavan kirjeen. --
"Hellästi rakastettu isäni! Teidän toiveillenne tottelevaisena
minä lähden hakemaan todellista elämää ja todellisia ihmisiä,
tahi parhaimpia jälittelemiä niistä. Suokaa anteeksi että minä
aloitan tätä etsimistä omalla tavallani. Minä olen jo nähnyt
kylläksi rouvasihmisiä ja herrasmiehiä -- ne ovat varmaankin
samankaltaisia joka paikassa maailmaa. Te toivoitte, että minä
hakisin huvituksia. Minä lähden nyt koettamaan onko mahdollista
sellaisia löytää. Rouvasväki ja herrasmiehet eivät ole hauskoja;
kuta täydellisempiä rouvasihmisiä ja herrasmiehiä he ovat, sitä
ikävämpiä he minusta ovat. Rakas isäni, minä lähden seikkailuja
etsimään niinkuin Amadis Galliasta, niinkuin Don Quixote,
niinkuin Gil Blas, niinkuin Roderick Random -- niinkuin, sanalla
sanoen, ainoat todelliset ihmiset, jotka ovat todellista elämää
etsineet -- ihmiset, jotka eivät milloinkaan ole olleet olemassa
paitsi kirjoissa. Minä lähden jalkasin, minä lähden yksin. Minä
olen varustanut itseni suuremmalla rahasummalla kuin minun tulisi
tuhlata, sentähden, että jokaisen ihmisen täytyy ostaa kokemusta,
ja ensimmäiset sakot ovat kalliit. Minä olen pistänyt viisikymmentä
puntaa taskukirjaani ja viisi sovereignia ja seitsemäntoista
killinkiä kukkarooni. Tämän rahasumman pitäisi riittää minulle
vähintään vuoden, mutta minä luulen, että kokemattomuus tulee
riistämään sen minulta kuukaudessa, jonkatähden emme lue sitä
miksikään. Koska pyysitte minun itse määräämään matkarahani,
niin minä ystävällisesti anon että laskette sen tästä päivästä
lukien, ja käskette pankkiirinne maksamaan minulle viisi puntaa
kuukaudessa -- tahi yhteensä kuusikymmentä puntaa vuodessa.
Tällä rahasummalla en voi nälkään nääntyä, ja jos tarvitsen
enemmän, voi olla hauskaa olla pakoitettuna tekemään työtä sen
edestä. Älkää lähettäkö minua hakemaan, älkää myöskään kuulustelko
minua, älkääkä perhettä levottomaksi tehkö, ja älkää antako
naapureille aihetta puhua minusta kertomalla minun tuumani tahi
osoittamalla hämmästystänne siitä.
"Te voitte parhaiten itse määrätä, mitä teidän tulee rakkaalle
äidille sanoa. Jos ilmoitatte hänelle asian oikean laidan,
niinkuin minä tietysti tekisin, jos jotain hänelle kertoisin,
niin minun maineeni on menetetty ja koko kreivikunta tulee
puhumaan minusta. Minä tiedän ettette katso vääräksi käyttää
hätävalheita, kun sattuu olemaan tarpeellista, niinkuin tässä
tapauksessa on.
"Minä aion viipyä poissa vuoden tahi puolen toista; jos minä
pitkitän matkustuksiani, on se tapahtuva sillä tavoin kuin te
ehdoittelitte. Sitten aion asettua paikalleni hienoihin
seurapiireihin, pyytää teidän maksamaan kaikki kulungit,
valhetella omasta puolestani sen verran kun tarvitaan tässä
petoksen maailmassa, joka on täynnä harhaluuloja ja on
valheen hallitsemana.
"Jumala teitä siunatkoon, rakas isäni, ja olkaa vakuutettu siitä,
että jos joudun johonkin pulaan ja tarvitsen ystävää, niin tulen
kääntymään teidän puoleenne. Minulla ei vielä ole muuta ystävää
maan päällä, ja toivon että varovaisuuden ja hyvän onnen kantta
pääsen toista saamasta. Teidän uskollinen
"Kenelm.
"P. S. -- Rakas isä, minä aukaisen kirjeen teidän työhnoneessanne
vielä kerta sanoakseni 'Jumala teitä siunatkoon!' ja kertoakseni
teille, että hartaasti suutelin teidän vanhoja kastor-kintaitanne,
jotka näin pöydällä."
Kun Sir Peter tuli tähän jälkilauseesen, hän otti silmälasit nenältään
ja pyyhki ne; ne olivat hyvin kosteat.
Sitten hän vaipui syviin ajatuksiin. Sir Peter oli, niinkuin jo olemme
maininneet, oppinut mies; hän oli myöskin muutamissa asioissa järkevä
mies; ja hän oli suuresti mieltynyt poikansa luonteen leikilliseen
puoleen. Mutta mitä hänen tuli sanoa Lady Chillinglylle? Tämä rouva oli
kokonaan syytön jokaiseen rikokseen, joka voisi riistää häneltä miehen
luottamuksen sellaisessa asiassa, joka hänen ainoaa poikaansa koski.
Hän oli siveä rouva -- tavoiltansa laittamaton -- käytöksensä puolesta
arvoisa ja oli baronetin puoliso. Jokainen, joka hänen näki, saattoi
kohta ensi vilaukselta sanoa. "Teidän armonne." Oliko tämä nyt rouva,
jolta jotakin tuli salassa pitää hyvin järjestetyssä perhepiirissä? Sir
Peterin omatunto vastasi kovaa "ei"; mutta kun hän saattoi omatuntonsa
vaikenemaan ja katseli asiaa kokeneen miehen kannalta, niin Sir Peter
käsitti että, tuhminta mitä hän saattoi tehdä, oli ilmoittaa Lady
Chillinglylle poikansa kirjeen sisällön. Jos vaimonsa saisi tiedon
siitä, että Kenelm oli hylännyt sen perhe-arvon, jonka hänen nimensä
käsitti, niin ei mikään aviollinen valta, ilman sellaisia vallan
väärinkäytöksiä, jotka antaisivat vaimolle oikeuden syyttää miestänsä
rääkkäyksestä ja sen nojalla pyytää avio-eroa, voisi pidättää Lady
Chillinglyä kutsumasta kokoon kaikki ratsurengit ja lähettämästä niitä
joka haaralle ankaralla käskyllä tuoda karkuri takaisin kotia kuolleena
tahi elävänä -- muureille pantaisiin ilmoituksia "kotoseudulta
karanneesta" j.n.e. -- kaupungista kaupunkiin lähetettäisiin
sähkösanoman kautta poliisille salaisia ohjeita -- panettelu tulisi
koko elinajan kiusaamaan Kenelm Chillinglyä, viittaamalla
rikoksellisista taipumuksista ja hulluista erhetyksistä -- häntä aina
osoiteltaisiin "karanneena henkilönä". Ja paeta ja tulla takaisin
jälleen, sen sijaan kuin tulla murhatuksi, se on pahinta mitä ihminen
voi tehdä; kaikki sanomalehdet pilkkaavat sellaista henkilöä; yleisen
säädyllisyyden nimessä vaaditaan tarkka tili siitä, mitä hän on
toimittanut sillä aikaa kun hän oli näkymättömissä, eikä mitään
vastausta saada -- henki on pelastettu, mutta ulkonainen arvo
kadotettu.
Sir Peter otti hattunsa ja lähti ulos, ei tuumimaan valehtelisiko hän
vaimollensa vai ei, vaan miettimään minkälaisen valheen tämä parhaiten
ottaisi uskoaksensa.
Hän kulki muutaman kerran edes takaisin terassilla ja ehti sillä aikaa
miettiä ja kypsyttää sopivimman hätävalheen, joka osoittaa että Sir
Peter oli hyvin kokenut tällaisissa asioissa. Hän meni taas sisään,
ohjasi kulkuaan siihen huoneesen, jossa hänen armonsa tavallisesti
oleskeli, ja sanoi huolettomasti ja iloisesti. "Minun vanha ystäväni,
Clarevillen herttua, lähtee perheineen näinä päivinä huvimatkalle
Schweiziin. Hänen nuorin tyttärensä, Lady Jane, on kaunis tyttö eikä
olisi sopimaton puoliso Kenelmille."
"Lady Jane, nuorin tytär, jolla on niin kaunis tukka, joka oli niin
suloinen lapsi, kun hänen viimeksi näin, ja leikki kauniin nuken
kanssa, jonka hän oli keisarinna Eugenieltä saanut. Niin, hän olisi
todella sopiva vaimo Kenelmille."
"Minä olen iloinen siitä, että olet samaa mieltä kuin minä. Eikö se
olisi etuisa askel tätä liittoa kohti ja ylipäänsä Kenelmille erittäin
hyvä, jos hän lähtisi mantereelle herttuan perheen jäsenenä?"
"Epäilemättä."
"Siinä tapauksessa kai hyväksyt mitä olen tehnyt. Herttua lähtee
ylihuomenna, ja minä olen lähettänyt Kenelm'in pääkaupunkiin ja
kirjoittanut kirjeen vanhalle ystävälleni. Suot varmaan hänelle
anteeksi että hän ei jäähyväisiä sanonut. Tiedäthän että vaikka hän on
paras poika maailmassa, niin hän kuitenkin on omituinen olento; ja kun
huomasin että hän oli halukas lähtemään, taoin raudan kuumana ollessa
ja lähetin hänet matkalle yhdeksän aikana tänä aamuna, sillä pelkäsin
hänen, jos viivyttelisin, taas käsistäni liukuvan."
"Tarkoitatko että Kenelm jo on lähtenyt? Hyvä Jumala!"
Sir Peter hiipi hiljaa huoneesta, huusi palvelijansa ja sanoi. "Minä
olen lähettänyt Mr Chillingly'n London'iin. Pane kokoon ne vaatteet,
jotka hän kentiesi tulee tarvitsemaan, jotta kohdakkoin voimme lähettää
ne hänelle, kun hän kirjoittaa siitä."
Sillä tavoin tuo erinomainen totuuden ystävä Kenelm Chillingly, isän
taitavan rikoksen kautta totuutta vastaan, oli pelastanut perheensä
kunnian ja oman maineensa panettelun myrkystä ja poliisin etsimisestä.
Hän ei ollut "karannut henkilö."