(vasikannahasta), niin korkeat, että keträkset peittyvät;
puolipohjitetut; kannat matalat ja leveät. Pohjia ei saa naulata,
vaan on ommeltava kiinni; ne pitää tehdä leveämmiksi itse kenkiä,
että kivikossa astuskellessa suojelevat päällisiä repeytymiseltä ja
hankautumiselta. Kengät pitää ennen matkalle lähtöä astua hyvästi
jalkain mukaisiksi.
Sopimattomat ovat pitkävartiset saappaat; samoin matalat kengät, joihin
pääsee hiekkaa ja pikku kiviä. Nappikenkiä on samoin vältettävä, ne
kun eivät anna sovitella kengän väljyyttä tarpeen mukaan; ne usein
puristavat, kuin jalka rasittuessaan turpoaa.
Paitsi varsinaisia kävelykenkiä kuuluu varuksiin kevyet kengät
levähdyspaikoissa pidettäväksi. Erittäin sopivat siihen ovat matalat
pieksut (lipokkaat), joissa on kaksinkertaiset pohjat.
Muut tarpeet. Karkea pyyhe. Saippuata. Ompelutarpeita vaatteiden
korjaamisen varalle; lankaa sukkien toppausta varten. Tulitikkuja.
Puukko vyölle. Kompassi. Karttoja (maanmittaushallituksen
karttalehtiä, leikeltynä taskukokoon ja palttinalle liimattuna,
taikkapa Matkailijayhdistyksen karttakirja). Matkailijayhdistyksen
matkakäsikirja. Sidelaastaria, jotakin parantavaa laastaria,
palttinatilkkuja tai antiseptistä (puhdistettua) pummulia; vaseliinia
tai lanoliinia. Kiniiniä ja ooppiumia (käytettäväksi lääkärin
määräyksen mukaan).
Reppu. Hyvän taakan ensi ehto on, että sen paino kantaessa voi tasan
jakautua molemmille olkapäille ja että se antaa liikkua niin vapaasti
kuin suinkin mahdollista. Ensikertalaisten ja naisten usein käyttämä
tapa kantaa taakkaansa yhdestä hiihnasta yhdellä olkapäällä on pitkällä
matkalla sopimaton; sillä ruumiin epätasainen sälyttäminen vääntää
viistoon asentoon, jota paitsi toisella puolella oleva kantamus
heilahtaa joka askeleella, joka on aikaa myöten väsyttävää, taikka
täytyy toisen käden olla kiinni estämässä tuota heilumista. Käytöllisin
on siis sen muotoinen reppu, jota kannetaan seljassa. Sellainen pitää
olla niin nais- kuin miesmatkailijankin kantamus. Reppua tehdessä
tulee ottaa huomioon seuraavata: Kantohiihnojen pitää olla leveät ja
pehmeät, niin että ne eivät hankaa olkapäitä eikä kainaloita; ne eivät
saa estää vapaata hengitystä eikä siis olla ristissä rinnan päällitse;
ne paikat, joissa hiihnat ovat kiinni itse kantamuksessa, eivät saa
olla liikkuvaiset toisiinsa nähden, sillä vähäinenkin hiihnojen
luistaminen tai kantamuksen muodon muuttuminen väsyttää ja on esteeksi;
kantamuksessa ei saa olla pehmeä, kuumentava pinta selkää vasten.
Näiden määritelmäin lisäksi täytyy vielä panna se ehto, että reppu
hyvästi suojelee kantamusta kastumiselta eikä itse ole raskas. Ohjeeksi
hyvän matkailurepun tekijälle seuraa tässä tarpeelliset neuvot.
Alusta. Näistä vaatimuksista ensi ryhmän täyttämiseksi on hyvässä
matkailurepussa tavallisesti selkää vasten soveltuva alusta puusta.
Siihen kuuluu kaksi hienoa liistaa, jotka kantaessa ovat selkää vasten.
Nämä liistat, joita vast'edes sanomme pituusliistoiksi, yhdistetään
kahdella poikkiliistalla.
Soveliain puulaji on tammi tai kataja; sopii kuitenkin käyttää
koivuakin.
Alustaan kiinnitetään varsinainen reppu sillä tavalla, että sen
alalaita tulee alempaa poikkiliistaa vasten ja ylälaita ulottuu ylös
päin. Repun päälle kiinnitetään saali eri hiihnoilla.
Kun kuitenkin sellainen luja reppu, tehty paksusta, vettä pitävästä
aineesta, on raskas ja sitä paitsi lyheille jalkamatkoille paljon
tilavampi, kuin olisi tarpeenkaan, kerrottakoon tässä myöskin
toisenlainen reppulaitos.
Hankitaan kolme pientä pussia vettä pitävästä kankaasta, esim.
gummivaatteesta. Yhteen niistä sovitellaan ne tavarat, joita joka päivä
tarvitaan, toiseen muuton varalle otetut vaatteet, kolmanteen muut
kapineet. Pussien suuruus sovitetaan itsekunkin tarpeen mukaan.
Nämä pussit täytetään ja sidotaan kukin erikseen. Yhteiseksi koteloksi
niille tehdään ohuesta purjekankaasta tai vahvasta palttinasta laukku,
42 cm leveä, 30 cm korkea ja niin avara, että se pakattuna on noin 15
cm paksu. Tämä laukku eli pussi, kiinni pantuna hiihnoilla ja soljilla
tai sidenuoralla kiinnitetään alustaan hiihnoilla. Saali kiinnitetään
sitte tämän laukun päälle hiihnoilla. Nämä molemmat hiihnaparit ovat
niin asetetut, että ne, kiinnitettyinä pituusliistoihin, ovat ommellut
yhteen noin 8 cm pituudelta ja sitte jakautuvat pitempään, 65 tai 70
cm osaan alas päin, josta lyhempi pala solkinen tulee vastaan, ja
lyhempään, soljella varustettuun osaan ylös päin, josta pitempi 35 cm
osa tulee vastaan.
Tällaisesta laitoksesta on se etu, että palttinainen ulkopussi on
kevyt ja helposti menevä siteitä kiinnittäessä niin pieneen tilaan
kuin mahdollista. Sitä paitsi voidaan lyhyille sivumatkoille lähteissä
jättää reppu kokonaan pois, kun sill'aikaa tarvittavat varukset kyllä
sopivat yhteenkin pieneen pussiin, joka on helppo kuljettaa mukana.
Kun gummipussit ovat vettä pitävät, ei palttinapussin tarvitse olla.
Mutta jos tahdotaan saada sekin samanlaiseksi, käy se helposti päinsä
kastamalla valmis palttinapussi keitettyyn liinaöljyyn.
Palttinapussissa on vettä pitäväin pussien ohella vielä kyliksi tilaa
varakengille ja uimapyyhkeelle.
Yleisiä sääntöjä.
Matkasuunnitelman kaikkia yksityiskohtia ei pidä edeltä päin määrätä,
vaan ainoastaan yleisin piirtein. Matkailijan pitää aina säilyttää
täysi vapautensa toimia, miten asianhaarat milloinkin vaativat.
Seura on huvittava, jos se on hyvä. Sen tähden liittyköön ainoastaan
kokeneita kävelykumppaneja yhteen. Satunnaisille retkille tai lyhyille
väleille pitkällä matkalla ei kuitenkaan tarvitse välttää yhtymistä
uuteen seuraan, sillä usein voidaan siitä saada paljo huvia. Täytyy
kuitenkin säilyttää vapaus erota milloin hyvänsä seurasta.
Aika ja nopeus. Jos matkalle aiottu aika on tarkkaan määrätty, ei pidä
matkustettavaksi valita suurta alaa, sillä kiire hävittää huvimatkan
ilon. Kävelyn nopeus voidaan keskimäärin arvata 30 kilometriksi
päivässä. Jos tarvitaan pikamarssia, voivat tottuneet kävelijät astua
40 tai 45:kin km päivässä, jopa monena päivänä peräkkäinkin.
Matkakuluihin voidaan kävelyllä arvata menevän 1 tai 1 1/2 markkaa
päivässä. Jos on soutumatkoja, enenevät menot. Samoin ovat
kustannukset kaupungeissa ja höyrylaivoilla melkoista suuremmat.
Aina on varustettava mukaan kylliksi pientä rahaa. Ei koskaan pidä
maksaa tasaisin markoin, jos vain saadaan vaihdetuksi. Jos matka käy
kaupunkien kautta, on sovelias vaihtaa osa rahoista pankkilipuiksi,
ett'ei tarvitse pitää varsin paljoa puhdasta rahaa muassa.
Päivän jako. Jos on pitkiä matkoja ehdittävä, tulee pitää yleisenä
sääntönä päiväyksien jakaminen siten, että noin kolmas osa astutaan
aamulla ja muu matka iltapäivällä ja illalla; puolipäivän hetket,
varsinkin kirkkaina, kuumina päivinä, on levättävä. Tavallisessa
marssissa ja milloin jonkun seudun merkillisyyksiä on katseltava,
sovitetaan kävely satunnaisten asianhaarain mukaan.
Ruokajärjestys jalkamatkalla meidän maassamme sovitetaan olojen mukaan.
Yleisenä sääntönä olkoon, että pitää nurisematta tyytyä siihen, mitä
on tarjona, ja syödä mitä hyvänsä, kuin vain maistuu. Omaa evästä
on vaikea kantaa mukana, kuitenkin pitää aina teetä olla repussa.
Levähdyspaikasta lähteissä otetaan aina leipää ja, jos mahdollista,
pari munaa taskuun; sen evään avulla tullaan toimeen, vaikka matka
lähimpään taloon olkoon pitkäkin.
Kävelijän pahin kiusaaja on jano; sen voittamiseksi on kieltäytyminen
välttämätön. Juoda joka lähteestä on turmiollista ja auttaa ainoastaan
hetkiseksi. Jos ensi päivät vastustaa juomisvirvoituksen haluansa, niin
loppuu janon tunne vähitellen. Iltasilla kävelyn päätyttyä sopii sitte
juoda kylliksen, ja varsinkin tekee lämmin tee hyvää. Virvoitukseksi
otettakoon sitruunoita reppuun; puoli sitruunaa riittää kyllin
sammuttamaan janoa pitkäksi aikaa.
Taskumattia ei pidä hyvällä kävelijällä koskaan olla. Hän ei saa
missään tapauksessa vähentää voimiansa nauttimalla väkeviä juomia;
olutta hän kuitenkin saattaa vähän juoda.
Opasta on käytettävä ainoastaan suurimmassa tarpeessa. Viehättävämpää
on omin neuvoin etsiä tietä, vaikkapa tulisikin tehdyksi pieniä
kierroksia, kuin ajattelemattomasti kuljetuttaa itseään toisella.
Kartta ja kompassi sekä tien kyseleminen riittävät useimmissa
tapauksissa ihan kylliksi.
Yösijaksi on talossa, jonka siisteys epäilyttää, mieluisemmin valittava
lato tai aitta kuin asuinhuone. Jos kuitenkin täytyy jäädä huoneesen,
on olkivuode lattialla parempi kuin sänky. Aina pitää riisuutua
täydelliseen yöpukuun silloinkin, kuin maataan ladossa; lepo ei tule
riittäväksi, jos maataan vaatteissaan.
Uida tai kylpeä pitää vähintäin kerran päivässä.
Jalkojen hoidosta tulee pitää tarkkaa huolta. Jo ennen matkalle lähtöä
on jalkoja karaistava. Se tapahtuu siten, että joka ilta pestään ne
vedellä ja saippualla (jos ei muuten joka päivä käytetä kylpyä) ja
sitte hyvästi kuivataan; nahkan kovettumat hierotaan pesemisen jälkeen
vaseliinilla tai lanoliinilla. Samoin juuri on tehtävä matkalla. Jos
tulee rakkoja, pistetään neulalla lävitse ompelulanka, vesi tiukkuu
silloin pois ja lanka, joka leikataan siihen jäämään, pitää reiät
auki; tämä pistäminen tuskin tuntuukaan. Jos hankautuu jokin paikka
nahattomaksi, on se pidettävä puhtaana, voideltava sinkkisalvalla
ja peitettävä liinatilkulla. Sukkain muuttaminen joka päivä edistää
jalkojen pysymistä terveenä.
Jalkineita ei saa voidella heti ennen käyttämistä. Jos ne ovat
läpimärjät, ei niitä saa kuivata kovin lämpimässä, vaan vähitellen.
Kutistumisen estämiseksi on sovelias sulloa ne hyvästi täyteen kauroja.
Jos niitä ei ole saatavissa, käytetään kuivia heiniä tai olkia. Jos
kengät tällä tavoin pannaan illalla lestille, ovat ne seuraavana aamuna
ihan kelvolliset jalkaan.
Pesua toimitetaan niin usein kuin mahdollista. Villaisten pesemistä on
valvottava, ett'eivät ne kutistuisi.
Kantamuksen paino. Täyteen sullotun repun ja saalin paino ei saa olla
suurempi kuin 7 kiloa täys'kasvuiselle mieskävelijälle ja 5,5 kiloa
naisille ja nuorisolle.