Mielellään vieras totteli iloisen erakon käskyä, mutta ei harppu
sittenkään tahtonut taipua oikeihin ääniin.
»Näyttääpä minusta, pyhä isä», sanoi ritari, »että soittokoneestasi
puuttuu yksi kieli ja että muutkin ovat vääntyneet jotenkin pahasti.»
»Vai niin, huomasitko sen?» vastasi erakko. »Siitä näen, että oletkin
aika soittomestari. Viini ja _wassail_», lisäsi hän vakavalla äänellä,
kohottaen silmiään taivasta kohti, -- »viini ja _wassail_ siihen ovat
syynä! -- Varoitinhan Allan-a-Dalea, pohjoismaan ministreliä, että
harppu joutuisi vialle, jos hän seitsemännen pikarin perästä vielä
tarttuisi siihen. Mutta eipä se mies vain totellut minua. -- Loiskis,
veli veikkonen! Onnistukoon soitantosi hyvin!»
Näin sanoen hän vakavasti tyhjensi pikarinsa, samassa pudistaen päätään
liiaksi viinaan menevän skottilaisen harppuniekan muistolle.
Ritari oli sillä välin saanut kielet jotenkin viritetyksi. Pienen
alkurämpytyksen soitettuaan hän kysyi isännältä, suvaitsisiko hän
mieluummin _sirvente_eä _oc_-kielellä, _lai_'tä _oui_-kielellä[16] vai
ehkä _virelai_'ta eli ballaadi-laulua Englannin kansallisella kielellä.
»Ballaadin, ballaadin», sanoi erakko, »hiiteen kaikki ranskalaiset ocit
ja ouit. Suora englantilainen minä olen, herra ritari, suora
englantilainen niinkuin pyhä Dunstankin, oma suojeluspyhimykseni. Hän
piti oceja ja ouieja yhtä halvassa arvossa kuin lastuja perkeleen
kaviosta -- suoria englantilaisia lauluja vain saa kuulua tässä
majassa.»
»Tahdonpa sitten koettaa», sanoi ritari, »laulaa erästä saksilaisen
ministrelin sepittämää ballaadia. Minä kuulin sen häneltä
Palestiinassa.»
Heti kuului, että ritari, vaikka hän ei ollutkaan mainioimpia mestareita
ministrelin-taidossa, kuitenkin oli oppinut sen parhailta mestareilta.
Hänen äänialansa ei alkujansa ollut kovinkaan laaja ja oli pikemmin
karkea kuin miellyttävä. Mutta opetus oli neuvonut häntä, miten noita
luontaisia puutteita oli lievennettävä vähemmän tuntuviksi. Hänen
laulunsa olisi siis kelvannut taitavampienkin tuomarien edessä kuin
erakko oli, varsinkin kun ritari osasi väliin kiihdyttää sävelensä
tuliseen intoon, väliin sulattaa ne haikeaksi valitushyräilyksi, josta
hänen laulunsa sai sekä voimaa että eloa.