Ohjelma loppui, ruvettiin tanssimaan.
Filosoofi istui paikallaan, häntä ei vähintäkään haluttanut.
Voimistelijat pyörivät huimasti. Pelle näytti iloiselta... Kas!
Siinähän kiiti Runoilija, valjuna kuin vaate... Rouva Lagus hymyili
hänelle, silmät uneksuvina... Filosoofi vaipui mietteisiin. "Nainen ei
tule koskaan täysi-ikäiseksi, hänellä pitäisi aina olla holhooja",
muisti hän Schopenhauerin sanoneen. --
Mutta mitä ihmettä! Eihän konttoristi ollenkaan hypittänyt Helviään.
Vasten tahtoaankin tuli Filosoofi pitäneeksi heitä silmällä. Hän oli
huomaavinaan, mitenkä tyttö tuontuostakin katsoi häneen, Filosoofiin.
Nytkin, ohikiitäessään, aivan selvästi... Yhtäkkiä tuli nuorukaisen
hyvä ja keveä olla. Hän alkoi tanssia, kummallinen hurmio valtasi
hänet, eikä hän enää vilkaissutkaan Helviin... Pari kertaa sattui niin,
että hän aivan Helvin vierestä kumarsi itselleen tanssitoverin. --
Myöhemmin illalla Filosoofi huomasi, kuinka kiusaantuneen näköiseksi
tyttö oli käynyt. Hän oli tavallista kalpeampikin, ei tanssinut enää,
vaan istui äitinsä vieressä tuijotellen... Filosoofista tuntui, että
nuo tuijottelevat silmät joskus suuntautuivat häneen, ja hänen tuli yhä
parempi olla, yhä hurjemmin hän pyöri...
Vasta kun Helvi oli lähtenyt pois, kesken kemuja, valtasi nuorukaisen
haikea alakuloisuus.
* * * * *
Seuraavana iltana Pelle astui kevein mielin poikkijalkaisen vanhuksen
asuntoon, parisen sataa taskussa.
-- Hyvää iltaa, toivotti hän. -- Kuinka voitte?
-- Eiköhän tuosta vielä jalkaa tulle, vastasi ukko pirteänä
vuoteeltaan. Pelle katseli häntä vähän aikaa. Sitten hän laski rahat
vanhuksen käteen.
-- Lähettivät vähän tuliaisia... Ottakaahan. Ne ovat teidän.
Vanhus kahisteli setelitukkua vapisevin käsin. Hän oli kovasti
liikutettu.
-- Näinkö paljon? Liikaahan tässä on.
-- Eikö mitä. Pitkiin aikoihin ette pääse edes käymään.
Ukon silmät kostuivat. Hän tarttui Pelleä käteen ja silitti sitä moneen
kertaan karkealla kämmenellään.
-- Poikaseni, poikaseni!... Jumala sinua siunatkoon... teitä kaikkia
siunatkoon.
-- Hyvästi, hyvää vointia. Käyn vielä teitä katsomassa, sai Pelle
kuiskatuksi. Sitten hän lähti kiireesti.