VIKTOR (hiljaa). Kuka sitten? Sinä olet niin pelästynyt. Kuka siellä on?
SYLVI. Hän--Aksel--Jumala, Jumala, anna minun kuolla--minun myöskin.
VIKTOR. Aksel?... Minä en ymmärrä yhtään mitään.
SYLVI. Hän on kuollut!
VIKTOR. Kuollut--? Aksel--? Sinä hourit. (Menee alkoovin luo,
nostaa verhoa.)
(Aksel makaa hengettömänä, kasvot vääntyneinä sohvalla.)
SYLVI (laahaa itseään polvillaan eteenpäin, kunnes näkee Akselin,
jolloin hän puoleksi tukahdetulla huudolla vaipuu alas).
VIKTOR. Ei--eihän se voi olla mahdollista? (Syöksee sisään, tulee
takaisin.) Sylvi, nouse ylös! Rauhoitu! Minä juoksen hakemaan lääkäriä.
SYLVI. Elä jätä minua ... minä niin pelkään ... Jumalan tähden,--elä
jätä minua.
VIKTOR. Niin äkkiä! Kuinka se tapahtui? Selitä!
SYLVI. Elä kysy... (Valittaa hiljaa.) Ei, elä kysy...
VIKTOR. Sielläkö hän sairastui? Virastossa?
SYLVI. Ei, ei...
VIKTOR. Täällä kotona siis?
SYLVI. Minä ... annoin hänelle ... voi Jumala!
VIKTOR. Sano, sano!
SYLVI. Minä en voi... Ei, ei, minä en voi...
VIKTOR. Sano pois, Sylvi. Mitä sinä annoit hänelle?
SYLVI. Strykniiniä.
VIKTOR. Myrkkyä!? Herra armahtakoon myrkkyä!? (Syöksee pöydän luo,
tarttuu strykniinilaatikkoon.) Onneton mitä olet sinä tehnyt?
SYLVI. Viktor vie minut pois täältä!
VIKTOR. Herra taivaassa!--mitä olet sinä tehnyt?
SYLVI. Armahda! Vie minut pois!
VIKTOR. Jos voisi hänet vielä pelastaa--! (Pistää laatikon povitaskuunsa
ja rientää ulos etehiseen.) Minä haen lääkäriä. (Menee ulos.)