VIKTOR. Että olen kohta yhtä pikiintynyt sinuun, kuin ennen pikku
poikana.
SYLVI. Oho--nyt narraat.
VIKTOR. Vielä pahemmin--kymmentä vertaa pahemmin.
SYLVI. Narraat--ihan varmaan.--Voitko katsoa minua suoraan silmiin?
VIKTOR. Voin kyllä.
SYLVI (katsoo vähän aikaa häntä silmiin, peräytyy vavisten,
punastuu,--hämillään. Kätkee kasvonsa toiseen käsivarteensa, kuiskaa).
Viktor--minkä tähden sinä--Viktor--!
VIKTOR. Mitä niin, Sylvi?
SYLVI. Minkätähden sinä katsoit minuun sillä tavalla--?
VIKTOR. Sylvi--vieläkö epäilet? Mitä--?
SYLVI. En.
VIKTOR (matalalla äänellä.) Sylvi--?
SYLVI (kääntyy pois yhä käsivarsi silmillä). Ole vaiti--!
VIKTOR. Sylvi--suutuitko sinä?