Herra Jumala, kuinka se lauloi! Ei Marjatta ollut ennen tietänyt, miltä
tuntuu, kun satakieli laulaa.
Ja metallipintaisen järven takana, kirkon mustan harjan yläpuolella
kuulsi suuri kuu.
Marjatan piti sanoa Rainerille, kuinka kaunista tuo kaikki oli, mutta
tuoksu oli niin ihmeellistä, satakielen laulu niin lumoavaa ja kesäkuun
kuutamo niin kalpeaa, ettei hän uskaltanut sanaakaan sanoa — pelkäsi
niiden haihtuvan ja hajoavan.