Taaria, venäen uskoisen vaimonpuolen ristimänimi Daija.
Takatarhilo, katso tarhilo.
Talkatasku, runollinen muutos sanasta tilkatasku, paikkalakkari.
Talvitakku, kun, talvitakussansa oleva.
Tarhilo, tarhina, vanhan Kantelettaren III osan sivu 290, outo Wenäen
Karjalan sana; katso takatarhilo.
Tavolna, kyllä; venäeksi dovoljno.
Tehterinen, outo sana.
Telikkä, kä, talikko; Ylä-Hämeen murteella; sama ku tadikko, tadehanko,
sontahanko.
Teloitan, ttaa, teloilla varustaa.
Tengollinen, rahan arvoinen; venäen sanasta dengi.
Tero, venäen-uskoisen miehen nimi Terentius.
Tervapartsa, tervanahturi.
Tiepottelen, tella, keppelästi, keveästi käymistä merkitsevä kuvaussana.
Tieto-liukkunen, liukkunen on runollinen muutos sanasta laukkunen,
pikkuinen laukku.
Tiiperrehdän, htää, alkusoinnollinen muutos äänisanasta piiperrehtää.
Tiiru, alkusoinnollinen muutos ruotsin sanasta: spira, raakapuu.
Tiivi, sievä, vakainen, tanea.
Tiski, oikeammin, tiiski, ruokavati. Wanhasta Ala-Saksan sanasta: Disk.
Tolppa, pan, 12 killinkiä.
Tomia, runsas.
Tomu, tomina, jyske.
Tukkoelen, ella, tukkuun panna.
Tulen lautta, portto.
Tullukka, kuvaussana sanasta tullo; siis pienenläntä tuhmanainen.
Tupsu, oikeammin tupru, pölly.
Turjottelen, tella, viskoa.
Turkka, turkanen; kiroussana.
Turnus, ksen, turiseva ja kunnottoman näköinen mies, ruhnus.
Tuuteri, Tuuterin suomalainen kirkko ja seurakunta Inkerinmaalla
Pietarista etelään päin.
Tuurukka, hajatukkaista osoittava kuvaussana.
Typytän, ttää, kuvaussana, osoittava lyhytvartisella piipun typykällä
tupakoimista.
Tyssäelen, ellä, leikata poikki, typistää.
Työkkönen, pienennysmuolo sanasta: työ.
Työnnän, ntää, lähettää; Itä-Karjalassa ja Wenäen Karjalassa sitä
merkitsevä.