Maatajalka, maata juokseva jalka.
Maherolehmä, maho.
Mahin, ia, mädätä, ummehtua, maheutua.
Maailmanlautta, portto.
Mairisa, suositteleva.
Malina, venäen sanasta malina, vattu, vaderma, vaapukka.
Malkin, lkkia, marssia, astua.
Manninkinen, pienen linnun kuvausnimitys.
Manula, runomitallinen lyhennys sanasta mannula, mannun eli
mantereen haltian asunto.
Matikkalehmä, mahikki, usein mahona oleva.
Melki, melkein.
Melki-arvoinen, melkeä arvoinen.
Meronen, pieni meri.
Miekotsen, kota, varustautua miekoilla.
Mieli-pää, oikeammin mieli päähän.
Mii1o, rakas; venäen sanasta milyj.
Millitsen, runollinen kuvaussana, tarkempaa merkitystä vailla oleva.
Molotsi, pikku poika; venäen sanasta molodetsj.
Muhaelen, ella, huokuvaa ja myhkivää makaajata osoittava huvaussana.
Muikunta, nnan, kuvaussana, jalkain suikkivaa liikuntoa kuvaava.
Muitsin, ia, venäen sanasta mytjsja, peseytyä.
Mullinen, härkä.
Muakas, kkaan, mutainen.
Murrallan, ltaa, temmata.
Murrin, oikeastansa muurnin, nurin; Wenäen Karjalan sanasta muurnis,
nurjapuolinen.
Muu-vero, vero on atria; skandinavilaisesta sanasta vard; eri
murteissa värd. Katso Ivar Artsens Norske Folkeordbog.
Mykätän, ttää, mäkättää niinkuin taivaan vuohi niminen lintu, jota
kutsutaan vanhaksi piiaksi.
Mynstäri, luostari; venäen sanasta monastyrj.
Mäjellän, ltää, hoilaavata laulamista osoittava kuvaussana.
Mässä, mässäksi = rikki, möyhyksi.
Määjellän, ltää, oikeastansa vähennysmuoto sanasta määkiä, samoin
kuin murraltaa, puhaltaa, sanoista murtaa, puhua.
Määjintä, määkiminen, huonolla äänellä laulaminen.