Kaaprahdan, htaa, kaapsahdan syrjään.
Kaarlut, uen, pikku Kaarle.
Kaaruttelen, lla, kuvaussana, sitä edellisen säkeen vastaavan sanan
kanssa mukailtu; muuta varsinaista merkitystä vailla oleva.
Kaiha, suojustettu, varjostettu.
Kaihe, een, kaipaus, ikävä.
Kaihu, kovin kaipaava, valittava.
Kaiotan, ttaa, kaikottaa, ajaa.
Kajatus, ksen, äänisana osoittava kaatran eli kaakkurin ääntä.
Kaiskuttelen, tella, runollinen muutos sanasta kuiskutella.
Kaivottu, ehkä? oikeammin kaihottu, yhtä ku vainottu.
Kaljotan, ttaa, näkyä selvästi; runollinen kuvoussana.
Kalkehdin, tia, vähän kalkutella.
Kalketan, ttaa, astua; runollinen kuvaussana.Kalkettelen, tella, laulella
kalkkealla äänellä.
Kalki, kalkinen, poloinen.
Kalttokorva, korvilta kaltattava.
Kalvin, pimen, lasta, jonka ympärille verkkoa kudotaan.
Kampelmanni, kihlankantomies; Norjan kielessä: kvambelsman; vanhassa
Norjan kielessä kvonbaenamadr.
Kapeikko, kuvaussana, osoittava kuivaa kapisevaa maata.
Kapuset, kapeat.
Karkee, varmaankin paikan nimi.
Karjo, karja.
Karkukartano, karkelukartano, leikkikartano.
Karrus, ksen, kuvaussana, osoittava äkäistä ja kovaluontoista juntturaa.
Karsina, sillanalus Wenäenkarjalaisten pirtissä. Karsinaan mennään
kolpitsan kautta, joka on matala lava kiukaan kupeella, ja josta
päällyslaudat karsinaan mennessä ovat pois nostettavat. Karsinassa on
aina jauhinkivi. On pirtissäkin karsinanpuoli.
Karskattelen, tella, oikeastansa karskutella.
Karstamus, ksen, syyhelmäinen; syyhelmässä eli karjalaksi karstassa
oleva; venäen sanasta korosta.
Karsu, karkea haju.
Kartu, rrun, haju, kärty; tämä ja edellinen sana venäen sanasta
ugarj.
Kassikka, vähäinen tyttö.
Kasvokkaha, silmityksin.
Katsku, katku.
Kaupattalen, tella, oikeammin kaupoitella.
Kauro, ristimänimi Gabriel; venäeksi Gavrila.
Keikari, kuvaussana, ylpeää ja veikevää miestä kuvaava. Teikari.
Keikellehtelen, dellä, kuvaussana, iloista laulelemista osoittava.
Keiketys, ksen, kuvaussana, kovempaa iloista laulamista osoittava.
Keipotan, ttaa, kuvaussana, osoittava tuhman ylpeää käymistä.
Keito, runollinen muutos sanasta koito = raukka.
Kelotan, ttaa, kuvaussana, osoittavata hätä-äänistä laulamista.
Kelpotan, ttaa, kuvaussana, osoittava iloista laulamista.
Kelpottelen, tella, kuvaussana, ymmärtämätöintä ummikon puhetta
osoittava.
Keukonen, kuvaussana osoittava kelvotointa heittiömäistä ihmistä.
Kensti, runollinen muutos sanasta konsti, osoittava konstikasta ja
taitavaa.
Kepasen, sta, kepsakasti eli keveästi astua.
Kerus, kero, kita.
Keryn, yä, kärvenen, kärveta.
Kettunen, kuoren helmu eli kesi.
Kiekas, kkaan, kiekkerä, ketterä.
Kiero, runollinen mukaus merkitsevä kurjaa.
Kiipueli, kiipeän, vetä.
Kiiranen, outo sana.
Kiiva, kiivas.
Kilokesä, kiloillansa olemisen aika; naimisiin kelpaamisen aika.
Kingottelen, tella, vääntää, pinnistää, kiskoa.
Kinnikonni, kinnerkontti; kontti eli konni on tässä sääriluu.
Kipoa lyöden, vasikat, karitsat ja kilot sanotaan kipaa lyövän eli
heittävän, kuin he iloissansa härän pyllyä heittävät.
Kisaketo, kisasia, kisa on tanssi.
Kisko-silmä, kiskova silmä.
Kivenpuu, käsikivenpuu.
Kohalten, kohdallensa, suoraan asetettu.
Kohtapää, päätänsä pystyssä pitävä.
Koiliskoinen, koillinen eli idän koitto.
Koiskaelen, ella, kuiskaella, supattaa usein kovasti.
Kolatsu, vehnäkakku; venäen sanasta kolatshj.
Kolo-ilma, kolkko eli kylmä ilma.
Komentiera, komentaja; ruotsin sanasta kommendör, komentoherra,
päällikkö.
Kompottelen, tella, äänisana, osoittava juoksevan hevoisen kavioiden
kopsamista maata vasten.
Komppakenkä, gän, kuvaussana, osoittava astuessa kovasti kopsavata
kenkää; siis ei pieksuja eli lapikkaita.
Kongottelen, tella, kuvaussana, ilkiön varkaista tuloa kuvaava.
Konsti, ylpeä.
Koppelo, maja, hökkeli, koju.
Koppakenkä, kengän, semmoisessa kengässä oleva, joilla saattaa koppaa
eli kipaa heittää.
Koroli, kuningas; venäen sana: korolj.
Kostintsa, Kostitsa, kyläkakku, tuomisia; venäen sana: gostintsy.
Kosto, nuttu.
Kujakkinen, kujassa (pihassa) pidetty eli syötetty.
Kujaperus, oikeammin kujan perus, karjakujan perus.
Kujonen, raitti; pienennysmuoto sanasta kuja.
Kuippaelen, ella, kuvaussana, osoittava kaulaansa oikoen nielemistä.
Kukkaus, den, oikeammin kukkavuus.
Kukki, kukkijalkaiseni, kukitettu jalkani tuki.
Kukla, tokka, vauva, nukki; venäen sana kukla.
Kulahdan, taa, äänisana; vähän pulahtaa.
Kulakka, nyrkki; venäen sana kulakj.
Kulttaan, tata, runollinen muutos sanasta kaltata.
Kumasniekka, pumpulinen hame; venäen sanasta bumazshnyj.
Kumatsu-kainalo, pumpulinen kainalotilkku.
Kunervikko, runollinen muutos sanasta kanervikko.
Kunnar, en, kunnas, kukkula.
Kuohtelen, della, laimistaa vihansa.
Kuokot, oikeammin kuohot, keuhkot.
Kuopottelen, tella, koplotella.Kupina, äänisana, osoittava
kenkäinkopsetta käydessä.
Kurskehdin, htia, äänisana, osoittava sitä kuin karskahuttelemalla
kuivaa leipää syödään.
Kurskan, aa, äänisana, oikeastansa alkusoinnollinen muutos sanasta
pärskää.
Kurso, ehkäpä? kurssi, kurso on myös sama ku piilo.
Kuurin, ia, polttaa eli keittää viinaa; venäen sana kuritj.
Kuussanna, venäen sana kuschanie, ruoka.
Kuutelen, della, ehkä venäen murteellinen, sana okutatjsa, peittäytyä,
ottaa peite päällensä.
Kyen, oikeammin kyven, kypenen.
Kykkärä, vähäinen korkea paikka.
Kylkeläinen, syrjäinen.
Kyllälteen, kyllältänsä, kylliksensä.
Kyly, sauna.
Kyläjalka, kylän varassa elävä.
Kytyt, kytkyt.
Kyyttö, netkoselkä lehmä.
Kälkä, soinnollinen muutos sanasta kalko, joka on vähennysmuoto sanasta
kalki; katso tätä sanaa.
Kääjin vaajin, oikeastansa käännin vaaja, jolla kangas-tukkia
käännetään.
Kämärikkö, kämärä, heinettynyt maan pinta.
Käppähytän, ttää, käppään, käpsään, lyödä läpsähyttäen kättä.
Kävystelen, tellä, oikeastansa kävyskelen.
Kääpönen, oikeastansa: käkönen (käpysillä kukkuu).
Köyretyinen, kuvaussana, osoittava köyryselkää.