Välikäräjät.
Oli kerääntynyt useoita isonlaisia asioita, jotka eivät sallineet
odottaa syksyllä istuvia lakimääräisiä käräjiä, ja toimitettiin sen
tähden välikäräjät. Ne määrättiin pidettäväksi meillä. Noin viikkokausi
jälkeen minun käyntiäni eräkkään luona alkoivat käräjät ja kestivät
kaksi päivää. Meidän kauan aikaa joutilaana seisonut sali laitettiin
sellaiseen kuntoon, että siinä voitiin oikeutta istua; tuomarit
kirjurineen tulivat kaupungista jo ehtoolla ennen kuin käräjäin piti
alkaman. Niinä päivinä ei minun tarvinnut olla paimenessa, vaan sai sen
tehtävän yksi meidän piioista. Minäkin olin saanut haaston käräjiin.
Jopa valkeni tuo oikeuden aamu ja ensimmäiseksi otettiin esille
Jaakko Helmikankaan julma asia. Häntä näet syytettiin varkaudesta
ja isänsä pahoinpitelemisestä. Kalpein kasvoin, muuttuneella
muodolla, vangin-puvussa ja raudoissa astui Jaakko oikeuden eteen
samassa huoneessa, jossa hän oli ensimmäisestä, vaikk'ei juuri
syntymä-vuodestansa asti temmerrellyt. Ehkäpä jotakin oli noissa
seinissä vielä jälellä, joka viatonta lapsuuden aikaa hänelle
muistutti. Horjuen astui Jaakon isäkin saliin. Hänen rinnassansa oli
ijäti pysyväinen murto poikansa, hänen ainoan poikansa kovasta saappaan
kärjestä. He olivat molemmat onnettomat. Minäkin puhuin sen kuin
tiesin, vaan en saanut valaa tehdä. Toiset ne todistivat valansa päälle
ja tuomio lankesi:
Korkein ruumiin-rangaistus ja kuuden vuoden vankeus.
Horjuen astuivat molemmat, isä ja poika, ulos salista ja Helmikangas
pyysi vettä juoda. Hän sai ja tarjosi Jaakollensakin ja niin he
molemmat ikuisen eromaljansa joivat. Niin, ikuisen eromaljan! Sillä
hädin tuskin ennätti ukko istumaan tuolille, joka oli porstuassa, kun
hänen elämänsä lanka oli katkennut. Niin kauan kesti hänen rintansa
hengen-huo'untaa -- poikansa tuomioon asti.
Ei Jaakkokaan tullut pitkä-ikäiseksi. Hän tunsi nyt katkerasti, kuinka
väärin oli elänyt, ja sielun tuskat masensivat hänen muutoinkin heikon
terveytensä. Linnassa odottaessansa hovioikeuden päätöstä asiassansa
kuoli hänkin.
Mutta vielä sananen välikäräjistä. Ennenkuin oikeuden herrat meiltä
läksivät, katselivat he meidän peltojammekin ja toivottivat viljaista
vuotta. Tuomari oli erittäin hyväluontoinen mies ja puheskeli isäni
kanssa paljon moninaisista. Usein, kun hän puhui hiljaa, katsahti hän
minuun päin, jos satuin läheisyydessä olemaan, ja minä kuulin hänen
sanovan isälleni: Teettekö sen?
Isäni lupasi tehdä niinkuin tuomari oli sanonut.
Asiat ovat monenlaiset. Tuo oikeuden herra oli tehnyt selvän monesta
pimeästä asiasta meillä ja maksanut, niinkuin laissa seisoi ja ihminen
voipi käsittää, kullenkin töidensä jälkeen. Minä sain myöskin tuomioni:
minun hän määräsi Ouluun, ensimmäisenä päivänä Syyskuuta astumaan
kouluun.