Kustantaja on toivonut että se, joka on tämän kirjan ulkoasua vähän
korjaellut, liittäisi siihen alkulauseen. Noudattaakseni hänen
toivomustaan minä sen teen, vaikka kertomus itse asiassa on niin
yksinkertainen ja suora, ettei se suinkaan mitään selityksiä kaipaa.
Mutta kentiesi pitää arvostelija saada tietää, millä oikeudella
tuntematon ja niinkuin kirjasta hyvin näkee oppikoulua käymätön mies
uskaltaa yleisölle tarjota isonlaisen teoksen, jonka kokoonpano ei
tyydytä nykyajan taiteellisia vaatimuksia?
Siihen voin vastata, että tekijä ei ole suuresti luullutkaan itsellään
olevan semmoista oikeutta. Hän on kirjoittanut kertomuksensa sydämensä
kyllyydestä ja sitten sen moneksi vuodeksi unohtanut ja vasta muutamien
ystävien toimesta on se tullut kustantajalle tarjotuksi. -- Mutta tällä
olen vaan vapauttanut tekijän edesvastauksesta ja arvostelija
kääntynee nyt vastausta vaatimaan noilta ystäviltä, arvellen, että he
ovat tällä toimellansa huonosti valvoneet kirjallisen taiteemme etuja.
Koska minä itse olen yksi näitä ystäviä, niin pyydän saada vastata
muittenkin puolesta.
Suomalainen yleisö on jo suosioonsa ottanut kaksi kansan syvästä
rivistä lähtenyttä kirjailijaa: Pietari Päivärinnan ja Kauppis-Heikin.
Meidän mielestämme kelpaa Eero Sissala kolmanneksi heidän seuraansa.
Arvostelija määrätköön heidän keskinäiset suhteensa; tässä viittaan
vaan siihen, mikä oikeuttaa Sissalan esiintymään. Kertomuksen
perustusten kannalta se, ettei hän koskaan yritä lentämään korkeammalle
kuin siivet kannattavat. Hänen kertomuksensa esittää ainoastaan
semmoisia henkilöitä ja oloja, jotka hän oman elämänsä kokemuksen
kautta täysin tuntee, hän arvostelee kaikki niinkuin valistunut kansan
mies tekee, hän harrastaa uutta ja maan parasta, mutta ainoastaan
semmoista, jota hän täysin ymmärtää hyväksi. Muodon kannalta taasen
voipi hänen eduksensa lukea teeskentelemättömän, luontevan
kertomustavan, jota ei oppi anna, vaan jonka Luoja lahjoittaa. -- Niin,
siinä ovat ne ansiot, jotka olemme tässä kertomuksessa nähneet. Niiden
tähden, luullaksemme, voipi lukija antaa paljo anteeksi. Hän voi antaa
anteeksi, ettei henkilöt ole tavattomampia, ettei tapaukset ole
kummempia kuin jokapäiväisessä elämässä nähdään, sekä vihdoin
taiteelliset vaillinaisuudetkin, jotka arvostelija kyllä itsestänsäkin
tietää luetella.
Eliel Aspelin.