BRITA. TUOMAS (kaartilaisena, vähän juovuksissa).
_Tuomas._ Näenkö minä pikku äijiä, vai onko se todellakin Brita?
_Brita._ Tuomas, ja entäs niin korea sitte! Mitäs minun nyt pitää
sanoman!
_Tuomas._ Olenko minä korea? Se on loistavaa viheliäisyyttä. Minä olen
kaartilainen, Brita. Kaartilainen ruumiineni ja sieluineni, Brita.
_Brita._ Nimeni ei ole Brita, kuuletko, vaan Josefina! Oletko koskaan
kuullut Brita nimisestä ravintolaneidistä?
_Tuomas._ Kummastelen, ken on hänet uudestaan kastanut? Mutta miksi
muutit pois majurilta?
_Brita._ En tahtonut elää piian unhotettua elämää, sillä minulla on
toiveita paljon. Miksi sinä sitte olet mennyt kaartiin?
_Tuomas._ En voinut kauemmin kärsiä elämää majurilla! Siellä ei saanut
muuta kuin selkäänsä aamusta iltaan asti, senvuoksi otin eron ja rupesin
kaartilaiseksi.
_Brita._ No, onko nyt parempi sitte?
_Tuomas._ Parempiko, sanoit, vieläkö mitä? Onnettomuuteni on, että minua
koko elinaikani kohdellaan kuin vanhaa haulipyssyä, joka jokapäivä
tarvitsee rasvaa, kelvatakseen johonkin. Varhain aamusta myöhään iltaan
saakka en saa muutakuin korvilleni, niin että tulen vielä hulluksi,
vaikka sanovat tahtovansa tehdä minusta viisaan.
_Brita._ Mutta ajatteleppas, Tuomas, että sotilaat voivat niittää
kunniaa ja laakereita!
_Tuomas._ Laakereitako? Minusta se on hiukan pampun näköistä ja
maistuukin aivan samanlaiselle. Jos minulla sentään olisi vaimo, joka
kanssani kohtaloni jakaisi! Kuuleppas, Britaseni, meillä on aina ollut
pientä lukkarin rakkautta toisiamme kohtaan ja minä pidänkin, että -- --
_Brita._ Minä sanon, että: minä en pidä.
_Tuomas._ Ei sinun kannata siinä noin seistä ja kiemailla, sotilailla on
aina onni naisten luona.
_Brita._ Sotilailla! Niin, mutta niiden pitää olla toista maata!
_Tuomas._ Sinä voisit kyllä hyvin elättää itsesi vaatteiden pesulla,
kuten kunnialliset sotilaitten vaimot tekevät. Naineilla sotamiehillä on
aina hyvät päivät, sillä vaimot käyvät apuna taloissa. Sinusta tulisi
oiva kaartilaisen rouva -- sillä sanoppa, että sinulla on aina ollut
niinkuin tuota vähäsen älyä. Muistatko vielä, kun olimme majurilla,
silloin menin aina ruokahuoneeseen herrasväen mentyä levolle, ja söin
marjahilloa yöt läpeensä.
_Brita._ Ei, rakas Tuomas, minulla on ihan toisenlaisia tuumia.
Laulu n:o 5.
(Sävel: Lemmenjuomasta).
Sini porttiin, sinne mielin,
Siell' on lysti, luulemma,
Riemu kai se suuri liekin,
Kun on seurass' herroja!
Juomarahoja, kas, vainen
Saapi summat yhdess' yöss'! --
Hieno oon ma neitokainen,
Hatun ostan, muhvin myös!
Tyttö soma kapakasta
Miesten ihaeltu on,
Hän kun mukana on, vasta
Riemu ompi verraton.
Kun ei vanhuus vainen kaada, --
Siinä pulma suruinen!
Puolisoks' voin sentään saada
Vaikka kammarneuvoksen!