JOB (tullen vastaiselta puolelta, hullunkurisen koreasti puettuna).
Jos joku olisi kaksi kuukautta sitte sanonut minulle, että olen rikas,
niin olisin antanut hänelle aika korvapuustin, sillä en tahdo olla
kenenkään pilkan alaisena, mutta nyt tulee eräs ja sanoo, että olen
istutusmaiden omistaja Rio Janeirossa, toinen, että minulla on
viisitoista laivaa ja kolmas, että olen antanut viisikymmentätuhatta
riksiä siskoni tyttärelle -- -- kaiken tuon täytyy olla totta, koska
jokainen, ken minut näkee, niin minulle vakuuttaa. Minne menenkin, niin
aina sanovat: tuossa kulkee se rikas eno, se kunnian mies, joka on niin
hyvä omaisiansa kohtaan. Minulle annetaan lahjoja joka taholta; --
olisin hupsu, jos en ottaisi niitä vastaan. Täällä mäessä käy hyvin
helposti rikkaaksi tuleminen, sen kyllä huomaan! Mutta minne minä
sijoittaisin paljot rahani? Muutamat esittävät minulle kaivoksia -- se
olisi hyvin varma paikka, sillä sanovat, että kun panee sinne rahansa,
niin ei niitä onkimallakaan saa ylös enää. Toiset taas tahtovat, että
lainaisin ulos ja auttaisin köyhiä viidenkymmenen prosentin korkoa
vastaan, sillä nyt ei tähän aikaan tarvitse peljätä rahojensa
menettämistä. Minä hyväksyn nykyisen lainkohdan, mikä koskee
velkavankeutta. Minkätähden on valtio rakennuttanut sen suuren talon
tuonne, ellei sinne ketään pantaisi -- Neiti Rosennase -- hihi -- hän on
rakastunut minuun kuin takkiainen. Ottaisinko tuon vanhan akan? Olin
tässä pari päivää sitte sen vanhan överstin luona ja hänen kaksitoista
tytärtään hyppelivät kuin oravat ympärilläni -- hihi -- hihi (ulkona
huudetaan Job'ia). Jaha, tuollahan ovat vanhat toverini, jotka olen
käskenyt tänne tänään (kuuluu; "Job! Job!") En tiedä, voinko enää
kauvemmin seurustella tuonlaisen kansan kanssa -- kun näyttää liiaksi
paljon ystävällisyyttä tuonlaisia kohtaan, niin käyvät ne viimein aivan
hävyttömiksi.