MERIMIEHET (lasit kädessä ja piiput suussa).
Laulu n:o 4.
(Sävel: Vikingabalken "Frithiofin sadusta".)
Vapaa on merimies, sekä voittamaton,
Kun se kuohuja viillättää,
Kuningasta palvella kunnia on,
Ja on siksi sen pystyssä pää!
Meri raivota, vaahdota, telmiä saa,
Meillä vainen on naurussa suu,
Ja jos kuunari karille kalskahtaa,
Väkivoimin se irtautuu!
Vähät siitä, jos kaappari päälle käy,
Ylös miehet, ei armoo se saa!
Pian meidän se on, ei pelkoa näy;
Pojat potrat, jo hurratkaa!
Liput maston huipussa leikkiä lyö,
Sataman kun me saavutamme,
Ilo yllä on nyt, levon suopi jo työ,
Merimiehelle juhla on se!
_Ens. merim._ Eläköön kauppalaivasto, mutta höyryalukset hiiteen.
_Toinen merim._ Seis masiina! Minä puolustan höyrylaivoja; olen
palvellut parissakin sellaisessa!
_Kolmas merim._ Joonaksella on oikein! Purjelaivoilla ei päästä
mihinkään matalilla vesillä.
_Toinen_ (juoksee kolmatta vastaan). Pidätkös suusi taikka -- --
_Kolmas merim._ (uhaten). Tahdotko tapella?
_Ensim. merim._ (menee väliin), Seis, meripojat! Onko kukaan teistä
purjehtinut Kiinassa? Vuonna 39 olin minä siellä kapteeni Ris'in kanssa,
hän johti silloin nimittäin Augusta-laivaa. Keisari tuli laivaamme ja
osti suolalastimme. Hän kestitsi kapteenin ja koko väestön teellä
suurista kiinalaisista astioista. Kun hän näki minut, sanoi hän: Mikä on
nimesi, poikaseni? Nimeni on Klaus, sahalta, sanoin minä. -- Minä pidän
sinusta, sanoi hän, jos tahdot jäädä tänne niin teen sinut laivastoni
amiraaliksi, sanoi hän; -- kiitos vain, tuumasin minä, mutta teidän,
majesteettinne kuuluu sahaavan kenraaliaan ja amiraaliaan aivan niinkuin
meillä sahataan tammilautoja, silloinkun teidän majesteetillenne päähän
niin pälkähtää, sanoin minä. -- Mitä se tekee, sanoi hän, kun vaan
siihen tottuu niin se menee kun itsestään, sanoi hän; -- Ei kyllä minä
sentään pysyn poissa, sanoin minä; -- se on oikein, arveli hän, antoi
minulle neljä taalaria ja viinaa koko väestölle.
_Kolmas merim._ Mutta missä on Job?
_Toinen merim._ Niin todellakin minne hittoon Job on joutunut?
_Neljäs merim._ Hän lupasi meitä kestitä tänään. Kovin runsaskätinen on
siitä pojasta tullut, siitä asti kun hän alkoi käydä niin komeasti
puettuna.
_Ensim. merim._ Vaikka onkin rikas lanko, niin saa sitä sentään ottaa
lusikan kauniiseen, käteensä. Narratkaamme häntä hiukkasen -- hän ei voi
olla kaukana täältä.
(Menevät laulaen: Vapaa on merimies j. n. e.)