_Kummellund_ (erikseen). No tuhannen tynnyriä! Eikö hän ole täällä taas!
_Vesterkvist._ Nöyrin palvelianne, herra majuri; toivon että voitte
hyvin.
_Kummellund._ Oh, kyllä minä voin -- mutta minulla on niin hiton kiire
-- enkä koskaan saa minkäänlaista rauhaa.
_Vesterkvist._ Samoin on minunkin laitani -- -- -- muuten on siellä
hyvin kaunis ilma ulkona ja mahdottoman paljon väkeä kävelemässä.
_Kummellund._ Vai niin -- oikein on synti olla sisällä tänään.
(erikseen) Millä saakelin tavalla pääsisin hänestä? (Kovaa). Aiotte
varmaan eläintarhaan tänään?
_Vesterkvist._ En aijo -- kun on niin kuuma siellä ulkona, niin minä
mieluimmin pysyn huoneissa. Miten tällaiset pohjoiseenpäin olevat
huoneet sentään ovat vilpoiset ja hauskat. Minä viihdyn niin erinomaisen
hyvin täällä.
_Kummellund._ Mutta herra, minä pyydän anteeksi, odotan muutamia
ystäviä tänne illaksi.
_Vesterkvist._ Sepä hauskaa! Pyydän, olkaa huoletta -- minullahan on
myös kunnia laskea itseni ystäväinne lukuun.
_Kummellund_ (itsekseen). Hitto vie, kutsumatta.
_Vesterkvist._ Minä arvasin, että tulee vieraita, koska palvelijoilla
oli niin paljon hyörinää siellä ulkona; ja majurin palvelija käyttäytyi
hiukan kömpelösti, mutta minä autoin hänet jaloilleen taas; minä näin
että palvelijat kantoivat sokerihyytelöjä edes ja takaisin -- miten on,
ottaako majuri hyytelöt Pol'ilta vai Davidson'ilta?
_Kummellund_ (erikseen). Täytyy todellakin löytyä jäätä vatsassa,
voidakseen olla noin hävytön. (Kovaa). Tässä seison ja pidättelen herra
Vesterkvistiä. -- Teillä on varmaan hyvin paljon tehtävää näin
iltapäivällä. (Aikoo mennä).
_Vesterkvist._ Ei laisinkaan, herra majuri. Iltapäivät kulutan
huvituksissa ja aamupäivät samaten.
_Kummellund._ Niin, niin, mutta! Teillä on varmaan jotain erityistä
asiaa minulle, koska olette noin vartavasten vaivanneet itseänne. Mutta
eikö sopisi tulla jonain toisena päivänä, koska minulla nyt on niin --
suokaa anteeksi -- suokaa anteeksi, että minä -- (aikoo taasen lähteä).
_Vesterkvist._ Ei mitään erityistä asiaa, vaan kun kuulin, että majuri
on jälleen saanut lankonsa kotiin monivuotisen poissaolon jälkeen,
pistäysin sentähden ohikulkeissani sisään onnittelemaan. Se on varmaan
hänen tähtensä kun tämä juhla tänään pidetään?
_Kummellund._ Saanko kysyä, oletteko hullu?
_Vesterkvist._ Mitä herra majuri pitää baijerilaisesta oluesta? Se ei
ole niinkään hullumpaa.
_Kummellund._ Herra varatuomari!
_Vesterkvist._ Se on oikeastaan humala, joka -- --
_Kummellund._ Nöyrin palvelianne, herra -- suokaa anteeksi, ett'en voi
ottaa teitä vastaan tänäpäivänä -- -- nöyrin palvelijanne! (Lähestyy
toista sivuovea).
_Vesterkvist._ Ei se mitään! Ei se mitään! Mutta unohdin kokonaan käydä
tervehtimässä rouvasväkeä, he ovat varmaankin täällä sisällä? (lähestyy
toista sivuovea).
_Kummellund_ (juoksee hänen jälkeensä tarttuen hänen takkinsa
liepeeseen). Nyt menette kovin pitkälle. Kuulkaa nyt hyvä herra:
puhuakseni suoraa puhetta, eikö herra ole huomannut, että hyvin
epämielelläni näen teidät luonani?
_Vesterkvist._ Ei, sitä en ole huomannut, enkä tahdo sitä uskoakaan,
sillä minä en usko muuta kun hyvää lähimmäisistäni.
_Kummellund._ Herran toiveet tyttäreni suhteen -- --
_Vesterkvist_ (keskeyttäen). Luultavasti herra majuri jo tuntee
tarkoitukseni Tildan suhteen. Se on kyllä totta, että omaiseni ja
toverini toivovat minun hakevan itselleni puolison korkeammasta
aatelista, voidakseni siten paremmin saavuttaa päämaalini rouvan nimen
kautta; mutta minä en ole laisinkaan sukuylpeä -- enkä ensinkään halua
hienoja sukulaisia -- luulen olevan parasta, että aatelittomat pysyvät
yhdessä ja koska Tilda on vaatimaton tyttö ja paremmin kasvatettu kuin
voisi odottaa, niin olen aikonut tarjota hänelle käteni.
_Kummellund_ (erikseen). Sepä vasta elävä! (Kovaa ja tulistuneena). No
kuulkaa nyt mitä sanon: minä vakuutan kunniasanallani, että ennen tulee
kuun keisari maan päälle pyhäkoululehteä toimittamaan, ennenkuin te
saamaan minun tyttäreni. Sentähden kiellän teitä tämän perästä käymästä
minun tai tyttäreni luona, ja että -- --
_Vesterkvist_ (on kaatanut vettä lasiin ja tarjoaa sitä
Kummellund'ille). Herran nimessä, juokaa -- -- -- juokaa, herra majuri!
_Kummellund._ Miksi minun pitää juoda?
_Vesterkvist._ Juokaa -- olette kalpea kuin ruumis.
_Kummellund._ Olenko minä kalpea?
_Vesterkvist_ (kastaa sormensa vesilasiin ja hieroo K:n ohimoita).
Juokaa! Herra majuri puhuu epäselvästi -- huulet ovat siniset ja silmät
pyörivät kuin kaniinilla.
_Kummellund._ Ka -- kaniinilla!
_Vesterkvist._ Jumala varjelkoon teitä halvauksesta! -- Onko majurilla
ennen ollut halvausta? Olisi hyvä, jos olisi ennen ollut, sillä silloin
se ei tule niin ankarana enää.
_Kummellund._ Mitä tarkoitatte, herra? (rauhoittuen). Säästäkää tämä
ilveily! Olkoon tämä viimeinen kerta kun puhuttelemme toisiamme.
_Vesterkvist._ Mutta sanokaa sitte, hyvä ystävä, mitä teillä oikeastaan
on minua vastaan?
_Kummellund._ Mitä teillä on palkkaa? -- -- Tullivahtimestari ansaitsee
vuodessa enemmän kuin varatuomari kymmenessä. Millä aijotte elättää
vaimonne?
_Vesterkvist._ Milläkö aijon elättää vaimoni? Hm, aamiaisella,
päivällisellä ja illallisella.
_Kummellund._ Tiedättekö, mitä talous maksaa? Lasketaanpa hiukan:
huoneisto maksaa ainakin 300 riksiä, sillä ette suinkaan tahdo, että
tyttäreni asuisi tuolla vuorella kaupungin ulkopuolella?
_Vesterkvist._ Miksikä ei? Sieltä on kaunis näköala -- ja mylly, joka
siellä on, voidaan hyvin helposti sisustaa asuinhuoneeksi; myllyn siipiä
voidaan käyttää voimistelemiseen; ja läheisyydessä aivan löytyy muuan
kesähuvila, jonka majuri voisi vuokrata.
_Kummellund._ Seitsemän syltä puita menee vuodessa, jotka ajettuina ja
hakattuina maksavat ainakin 70 riksiä, siis: summa summarum 370.
_Vesterkvist._ Mitä minä puilla teen, kun en minä aijo lämmittääkään.
Luuleeko majuri, että minä aijon tappaa itseni, vaimoni ja lapseni
häkään.
_Kummellund._ Sitten mausteita ja muita herkkuja!
_Vesterkvist._ Minä olen homeopaatti, enkä siis kärsi mausteita ruuassa.
_Kummellund._ Mutta teillä ei ole mitään palkkaa ja olette velassa
aikalailla.
_Vesterkvist._ Minä en mielelläni kerskaile. Kyllä minulla on velkaa
muutamia tuhansia, mutta ajatelkaapa, hyvä herra, eihän minun tarvitse
maksaa minkäänlaisia verojakaan. Onko se mielestänne vähäinen asia? Hä?
_Kummellund._ Herra on hullu!
_Vesterkvist._ Sitä en tahdo uskoa! Hyvin viisaasti aijon minä nyt
toimia. Luuletteko, että minä olisin niin puolihassu, että naisin tytön,
jolla ei olisi varoja laisinkaan? Tildan äidinpuolelta tuleva perintö ei
ole pieni sekään ja isä jättää myöskin jälkeensä pienen omaisuuden, jos
hän vaan ei ole tyhmä ja pane kaikkia varojansa viinayrityksiin. Minä
tahtoisin mielelläni, niinkuin hyvä ystävä talossa, antaa sen neuvon
majurille, ettei majuri kovin paljon uhraisi rahojaan viinaan.
_Kummellund._ Kiitän nöyrimmästi! Vai niin, vai puhuu herra Tildan
perinnöstä! -- hm -- hm, mutta siitäpä ei tule mitään. Ei teidän
pyydyksenne sattuneet minun lintuuni tällä kertaa.