_Vesterkvist_ (yksin). Sanovat löytyvän monta lajia ihmisiä,
liberaalisia, radikaalisia ja niin edespäin. Mutta minä tunnen vaan
kahdenlaisia: niitä, jotka karhuavat, ja niitä joita karhutaan. Ja se
ensimäinen ihmislaji sortaa sitä toista ihan hävyttömällä tavalla.
(Nousee). Nälkäkuolemaa vartenko minä olen istunut viisi vuotta
yliopistossa ja kuluttanut kymmenen mustaa hännystakkia hovioikeudessa?
Ja kaiken onnettomuuden päätteeksi olen vielä rakastunut! Minulla ei
pitäisi olla ihmisellistä sydäntä, senvuoksi, kun minulla ei ole
omaisuutta. Minun täytyy repiä rinnastani elämäni suloisimmat toiveet,
sillä minulla ei ole omaisuutta. Ah! Katkismuksessa pitäisi löytyä
muiden käskyjen joukossa näin: Sinun ei pidä rakastaman sinun
lähimmäisesi tytärtä, ennenkuin sinulla on pari tuhatta markkaa
vuotuista palkkaa. -- Te herra majuri ja ritari tahdotte näyttää minut
portille! Odottakaa, saammehan nähdä! -- Ja tänään sen asian täytyy
tulla päätetyksi! Minä tahdon kosia, mutta en niinkuin huokaileva paimen
itku kurkussa! Ei, samalla, kun avaan sydämeni, niin näytän hampaitani,
ja jos se ei auta, niin ammun luodin otsaani. Ei, piru vie, sitä en
sentään tee!