EDELLISET (tanssien). KUMMELLUND ja ROSENNASE (peräovesta).
_Kummellund_ (lyö Tuomasta kepillä selkään) Oletko hullu, ihminen?
_Tuomas_ (koettaa selkäänsä, valittavalla äänellä). Minun piti vaan
opetella masurkaa, sitä, jota hienotkin ihmiset tanssivat. (Brita
juoksee ulos).
_Kummellund_ (uudestaan lyöden Tuomasta kepillään). Minä sinulle opetan
vanhoja tapoja. (ajaa hänet ulos). Luulenpa, että piru on riivannut väen
nykyään. Yhtenä vuotena ne veisaavat virsiä aamusta iltaan asti, toisena
taas tanssivat kuin hottentotit. Pastori Scott ja neiti Taglioni ovat
aivan pilanneet kansan mielipiteet.
_Rosennase._ Herra majuri on ostanut uuden hevosen näin minä -- Onko se
vanhakin?
_Kummellund._ Ei voi sanoa vanhaksikaan -- 25 vuotta vasta!
_Rosennase._ Herranen aika -- aivanhan se on lapsi vielä!
_Kummellund._ Minulla oli hyvin tärkeää puhuttavaa neidin kanssa --
Sanokaa minulle, onko aivan mahdotonta nuorelle tytölle täyttää 17
vuotta rakastumatta heti.
_Rosennase._ Se on luonnon laki, herra majuri.
_Kummellund._ Pirun laki! -- Mutta se on neidin syy. Hänen
kotiopettajattarenaan olisi teidän pitänyt kuvailla tyttärelleni
rakkautta pahuuden hengeksi, jolla on sarvet polvissa ja otsassa, sen
sijaan kun olette antanut hänen lukea vain romaaneja.
_Rosennase._ Vaikka kuvailisin miten hyvänsä, niin ei auta. Neiti
Mathilda ei ole saanut lukea muita romaaneja kuin Bremer'in kirjoittamia
ja ne on majuri itse hänelle antanut joululahjaksi.
_Kummellund._ Onko niissä rakkaudesta.
_Rosennase._ On, on, mutta kaikkein puhtaimmasta ja syvimmästä
rakkaudesta.
_Kummellund._ No, siinä ollaan! Päättyvätkö ne avioliittoihin sitte?
_Rosennase._ No kuinkas muuten! Miten niiden sitte pitäisi päättyä,
ellei avioliittoon.
_Kummellund._ Sepä juuri on kirottua asiassa, ymmärtääkö neiti, että tuo
rakkaus, joka tyttärestäni on niin ihanaa, on isälle onnettomuus. Se on
isä, joka saa maksaa sekä suutelot että hyväilyt. Sillä samana hetkenä,
kun pappi liittää nuorten kädet yhteen, saa isä laskea tulonsa ja tehdä
konkurssin. Kun minulla nyt ei ole halua siihen, niin olen minä tästä
päivästä päättänyt, että kirjuri Vesterkvistiä ei tästälähin oteta
vastaan meillä. Minulla ei ole halua vetää Latsarusta minun perheeseeni.
Minulla on aivan tarpeeksi siinä langossa, jonka taasen olen saanut
niskoilleni. Viisitoista vuotta sitte lähti hän, ja minä luulin, että
Herra oli jo ottanut hänet, mutta ennenkuin minulle sanallakaan
ilmoitettiin, ilmestyi hän ilmielävänä eteeni. Luulin saavani
halvauksen.
_Rosennase._ Tyhmä merimies! Raaka ja ilman minkäänlaista sivistystä.
Räyhää ja kiroilee portaissa niin että katto voisi kohota.
_Kummellund._ Hän ei saa pistää jalkaansa minun kynnykseni yli -- minä
olen käskenyt että hänen pitää syömän kyökissä palvelijain kanssa; ja
ensi viikolla minä laitan hänet köyhäinhuoneeseen. Se maksaa minulle
tosin vähän vaivaa, mutta pitäähän sitä omaistensa hyväksi aina toimia.