(seisovat tuolilla, asettaen kynttilöitä ruunuun).
_Tuomas._ Tuleeko paljon vieraita tänä iltana?
_Brita._ Kolmellekymmenelle hengelle katetaan ruokapöytä.
_Tuomas._ No, Brita, miltä minä nyt näytän tässä puvussa. Puolet
kauluksesta on hopeaa ja toinen puoli kirkasta punasta.
_Brita._ Entiselle jauhonkantajalle on tuo liiaksikin hieno.
Eläintarhassa olen nähnyt apinoita, jotka ovat aivan samalla tavalla
puettuja ja ovat olleet hyvin sinun näköisiäsi.
_Tuomas_ (lähestyy tuolia, jolla Brita seisoo). Tiedätkö, kenen näköinen
sinä olet, kun seisot siinä tuolilla? Aivan Kaarlo XIII, sen, joka
seisoo tuolla torilla.
_Brita._ Mutta minulla on vain yksi leijona jalkojeni juurella.
_Tuomas._ Kuinka oli, eikö majuri luvannut, että Brita pääsisi
myyjättäreksi yhteen hänen viinamyymäläänsä.
_Brita_ (astuen alas tuolilta). Mitä se sinuun koskee?
_Tuomas._ Kas, se on sillä tavalla, että majuri lupasi minulle
vahtimestarin paikan raittiusyhdistyksessä, jossa hän itse on
puheenjohtajana. Minusta näyttää, että me siten sovimme oikein hyvin
yhteen.
_Brita._ Viina-mamselli ja raittiusvahtimestari, kas sepä vasta kaunis
pari... Ei pidä narrata minua, se on synti!
_Tuomas._ Kuulepas Brita, sinähän lupasit opettaa minua polkkaa
tanssimaan. Kun olen tanssiaisissa niin saan aina olla häpeilläni, kun
en osaa polkkaa. Kyllä minä selkääni osaan käyristellä, mutta jalat, ne
eivät tahdo totella.
_Brita._ Mutta nyt ei enää polkkaa tanssitakaan, hieno kansa tanssii sen
sijaan vain masurkaa.
_Tuomas._ Masurkaa? Kuinka sitä tanssitaan, tarvitaanko siihen useampi
kuin kaksi jalkaa.
_Brita._ Tule tänne, niin minä opetan... Ei mitään rengintemppuja nyt.
(Ottaa kiinni Tuomaasta ja opettaa häntä, hyräillen masurkan säveltä.
Tanssivat muutaman kerran ympäri huonetta, Tuomas käyttäytyy hyvin
kömpelösti).