Milloinka Jumala tähdet loi?
Muita en mieti; mut Kointähden, luulen,
silloin, kun Neitsyt Maaria hälle
hellimmät hymyt, katseet soi.
Silloinpa Herran nous pyhä Henki,
korkeutta, kirkkauttaan hekumoi.
Silloin hän, pauhussa kuin kevät-tuulen,
mielessä suun sulo, Maarian parmaan
uhkeus, johdolla kuin käden armaan,
riemussa ratki armon ja anteen
piirsi sen tähden taivahan kanteen,
Maarian katseen niin ihannoi.
Riemuksi kärsiväin ihmisienki
rakkauden tähtösen keskelle harmaan
arkemme soi. Silloin, silloin hän varmaan
puhtaimman tuon pyhän laulunsa loi.
Niin, Kointähtensä, mullekin vaivan
öiss' ylös viittaaja, lohdutus aivan:
myös mua kutsunut lemmen on Koi.
Niin Isä armias Kointähden loi.