JOHANNA (_katsoo ikkunasta_). Ei näy kadulla ketään. (_Katsoo ovesta_).
Eikä täälläkään.--Ehkä hän ei vielä tule. Ehkä ei tule ollenkaan tänä
päivänä. Onhan voinut sattua esteitä. Vieraita tai muuta. (_Kuuntelee;
tukahdetulla huudolla_:) Hevonen ajoi portaiden eteen.--Se on hän--se on
hän.
ROUVA VÖRSKY (_tulee sisään_). Tässä minä vihdoinkin olen. Viivyin niin
kauan lankapuodissa, kun en oikein tietänyt mitä ottaisin kuteiksi.
Sillä toisenlaiseksi se nyt välttämättä täytyy muuttaa. Sanoittehan
olevan kaksikymmentäviisi kyynärää kudottuna? Niin, siitä tulee juuri
parahiksi minulle ja pikku Almalle. Enempää ei tarvitse. Täällä on
minulla muutamia uusia mallitilkkuja. Mitä sanotte tuosta esimerkiksi?
JOHANNA (_ottaa koneentapaisesti tilkun käteensä_).
ROUVA VÖRSKY (_antaa toisen tilkun_). Entä tuo? Ei sekään ole ruma.
Siinä tosin vähän erilaiset loimet, mutta ei se mitään tee. Ehkä tulee
vaan kauniimpaa vielä näihin loimiin. Vai kuinka luulette?
JOHANNA. Ehkä tulee.
ROUVA VÖRSKY. Kutokaa koetteeksi vähän matkaa niin saamme nähdä. Minä
istun täällä sen aikaa. (_Heittää päällysvaatteet pois; istuu_). Niin,
ja sitten minä voin kertoa teille jotakin hauskaa. Lankapuodissa tapasin
rouva Hanhisen, joka on naisyhdistyksen puheenjohtaja, ja hän lupasi
antaa teille työtä koko talveksi. Ei juuri kankaan kutomista, mutta
ompelutyötä, ja onhan se yhdentekevä, vai kuinka. Tietysti te osaatte
ommella? Niin, mitäs semmoista kysynkään. Naisyhdistys on, näettekäs
saanut suuret tilaukset kasarmilta, ja niitä varten tarvitaan taitavia
ja rehellisiä ompelijoita. No--mutta ettehän te virka mitään? Luulin
tekeväni teille suuren ilon, kun näin pian täytin pyyntönne.