TALBOT. BURGUND. LIONEL.

Talbot.

Hyi hylkyä!

Lionel.

No herrat! Paetaanko

Nyt kauvemmaksi pois, vai käännetäänkö

Jo rohkealla väkirynnäköllä

Tän päivän häväistystä torjumaan?

Burgund.

Sit' emme voi, on kansat pakotiellä

Ja miehet kaikki kammoksissa vielä.

Talbot.

On kauhu tyhjä, hetken liikutus

Vaan meidän voittanut. Se kummitus

Jon arka mieli säikyksissä nosti,

Ei, likemmältä nähden, kestäkään.

Mun neuvoni on siis, ett', päivän tullen

Me armeijamme vihollista vastaan

Taas viedään.

Burgund.

Miettikäätte. --

Lionel.

Suokaat anteeks'.

Täss' ei oo miettimistä. Takaisin

On tuota päätä kaikki saatava,

Jos iki-häväistystä emme tahdo.

Talbot.

Niin huomispäivänä jo taistelemme

Ja kauhun valhehaamu poistetaan,

Mi kansojamme huumettaa ja sortaa.

Tuon neito-pirun kanssa kaksinkimppuun

Me yhtykäämme. Meitä vastaan jos

Hän käy, no niin, niin viimis kerran meille

Hän turman tuotti nyt; vaan josko ei --

Ja tuota löylyä hän karttanee --

Niin tenhoksista armeijamme pääsee.

Lionel.

Niin, niin. Ja mulle, herra, heittäkäät

Tää helppo leikki, jok' ei verta vaadi.

Tuon kouvon elävältä tahdon ottaa,

Ja Brittiläisten leiriin, Bastardin,

Tuon hänen hellikkonsa, silmäin eessä,

Ma kansan riemuks hänen kannan pois.

Burgund.

Se teiltä jäädä voi.

Talbot.

Jos hän saatais,

En häntä suinkaan hemmotella aivo.

No tulkaat! Luontoamme uupunutta

Me huopehella virkistyttäkäämme,

Ja päivän valjetessa matkaan sitte!

(He menevät).

Neljäs Kohtaus.

JOHANNA, lippu kädessä, kyperään ja rintahaarniskaan puettuna,

mutta muutoin naisen vaatteissa. DUNOIS, La HIRE, RITAREITA ja

SOTAMIEHIÄ ilmestyvät ylhäällä vuoritiellä, hiipivät hiljaa

eteenpäin ja tulevat kohta sen jälkeen näyttämölle.

Johanna (ympäröitseville ritareille, sillä välin kuin vielä

astutaan ylhäältä alas).

On vuorten taakse päästy, leiriin tultu!

Yön hiljaisuus, mi kulkuanne suojas,

Nyt rikkokaat ja vihollisten kauhuks'

Yks' äänisesti: Jumala ja neitsyt!

Jo huutakaatte.

Kaikki (huutavat korkealla äänellä hurjasti aseitansa kalskuttaen).

Jumala ja neitsyt!

(Rumpujen ja torvien ääntä).

Vartia (näyttämän takaa).

Hoi! Vainojia! Vainojia! Hoi!

Johanna.

Nyt soitot tänne! Tulta viskatkaat!

Nyt kauhistusta liekit lisätköön,

Ja kuolon uhka kaikki saartakoon!

(Sotamiehiä rientää pois, hän yrittää seurata).

Dunois (pidättäen häntä).

Johanna, tehtäväs nyt tehnyt oot!

Tänn' leirin keskukseen oot meidän tuonut

Ja vainolaiset valtahamme saanut,

Vaan taisteluun äl' itse lähde nyt,

Tää hurmehetki meille yksin heitä!

La Hire.

Sie voiton tietä armeijalle näytä,

Sie lippu käissä meitä johdata;

Vaan kuolon miekkahan äl' itse ryhdy,

Sie tappelujen vilppi-jumalaa

Äl' lähde koittamaan: se silmitöinnä

Ja säälitöinnä vallitsee.

Johanna.

Ken mua

Sais estetyks'? Ken käskiääni käskis?

Siinn' nuoli lentää minne joutsi johtaa.

Miss' vaara on, Johannan olla täytyy;

Ei nyt, ei täällä kaatua mun määrä:

Mun henkeäin ei kenkään ennen ryöstä,

Kuin irrallein ma pääsen Herran työstä.

(Menee).

La Hire.

No, Dunois! Me häntä seuratkaamme

Ja urhomiekallamme turvatkaamme!

(Menevät).

Viides Kohtaus.

ENGLANNIN SOTAMIEHIÄ, paeten näyttämön ylitse;

sittemmin TALBOT.

Ensimmäinen Sotamies.

Neitsyt leirin keskellä!

Toinen.

Ei mahdotointa! Kuinka leirihin hän pääsi?

Kolmas.

Ilman kautta! Piru häntä auttaa!

Neljäs ja Viides.

Pois, pois! Kuolo meidän perii!

Talbot.

He eivät kuule -- seisahtaa ei huoli!

On kuuliaisuus kaikki katkennut!

Kuin horna joukottakin kirotuita

Ois oksentanna, hurja luulo hemmon

Ja uljaan mieletöinnä temmaa pois;

Ma pientä parvea en asettaa

Voi vihollisten tulvaa vastaan, joka

Tänn' aaltoellen, yltyin tunkee! -- Kuinka?

Mie yksin oonko selkeä ja kaikki

Muut taudin huumehesta raivoksissa?

Vai Frankki -- raukkoja me paetaan,

Joist' ennen voiton saimme tuhat kerrat!

Ken, kenpä on tuo voittamaton siis,

Tuo hirmuhenki, joka sodan onnen

Saa kääntymään ja kehnon sotajoukon

Voi lampahasta leijonaksi muuttaa?

Vai velho, sankariksi teeskelenä,

Nyt tosi-sankareita säikyttää?

Vai nainen maineheni multa ryöstää?

Sotamies (syöksee sisälle).

Pois, herra! Neitsyt, neitsyt!

Talbot (pistää hänen kuoliaksi).

Poijes hornaan

Sie itse! Sen tää miekka tappaa, joka

Mull' pelkoa ja karkaamista haastaa!

(Menee).

Kuudes Kohtaus.

Orleans'in neitsyt: Romantillinen murhenäytelmä · 第 13 / 30 题