EDELLISET. AIRUT.

Kaarlo.

Mit', airut, tiedät? Mik' on asias?

Airut.

Ken on se, joka Kaarlo Valois'in,

Ponthieu'in kreivin, eestä haastaa täällä.

Dunois.

Haa, airut kurja, konna kunnotoin!

Vai tohdit Franskalaisten kuninkaan

Sa alustalla omallansa kieltää?

Sua sotapukus suojaa, muutoin sinun --

Airut.

Yks' ainoa on Franskan kuningas,

Ja hän Englantilaisten luona viihtyy.

Kaarlo.

Ei, malta, serkku! Asiasi, airut?

Airut.

Pääpäällikkömme, surkutellen verta,

Jo vuotanutta, vasta vuotavaa,

Ei anna miekan irki päästä vielä

Vaan ennenkuin Orleans'iin hyökätään,

Sull' suostumusta huokeaa hän tarjoo.

Kaarlo.

No, lausu!

Johanna (astuen eteenpäin),

Sire! Mun tuota puhutella

Sun eestäs anna.

Kaarlo.

Teepäs niin ja päätä

Sie, neitsyt, rauhako vai sota olkoon.

Johanna (airuelle).

Ken herras on? Ken suullas haastaa?

Airut.

Kreivi

Sal'sbury, Brittiläisten päällysmies.

Johanna.

Se valhe on. Sun kauttas hän ei haasta.

Ken elää, haastelee, ei kuolehet.

Airut.

Pääpäällikkömme elää tervehenä

Ja voimallisna, teille turmioksi.

Johanna.

Hän eli lähteissäs. Tän' aamuna

Hän ammuttiin, kun Orleansïa

Hän Latournelle'n tornilosta väijyi.

-- Sa naurat kaukanaista mainitessain?

Mua ällös, silmiäs sa usko vaan!

Sa hänen saattoseurueensa kohtaat,

Kun jalkasi sun täältä vievät pois!

No, airut, lausu, mik' on asias.

Airut.

Jos käsketyitä ilmi tuoda tiedät,

Sen tunnet, ennenkuin sen lausunkaan.

Johanna.

No, tunnen niin, vaan minun asiani

Sie kuule nyt ja ruhtinaille, jotka

Sun tänne työnsivät, nää sanat lausu:

-- Englannin kuningas ja herttuat

Bedford ja Gloster, maamme raastajat!

Te taivon kuninkaalle vastatkaat

Sen veren eestä, jonka vuodatitte!

Te kaupunkimme heittäkäätte, jotka

Te vasten oikeutta vallotitte?

Kas, neitsyt entää taivon kuninkaalta

Teill' rauhaa tarjomaan tai turmiota.

No, valitkaatte! Sillä teidän tietää

Sen lausun nyt: Ei Franskan maata teille

Oo suonut poika Marian -- vaan Kaarlo,

Dauphin, mun herrani, joll' Jumala

Sen antoi, Parisiin on astuva,

Kaikk' valtakunnan suuret seurassaan.

-- Nyt, airut, joudu joutumalla täältä,

Sill' ennenkuin jo leiriin ennätät

Ja viestit saatat, neitsyt siellä on

Ja Orleans'in voitonmerkin tuo.

(Hän menee. Kaikki lähtevät liikkeelle. Esirippu lasketaan).

Orleans'in neitsyt: Romantillinen murhenäytelmä · 第 11 / 30 题