Näiden pikakuvien tarkoitus on mahdollisimman lyhyessä ja suppeassa
muodossa esittää eräitä näkökohtia suomenkielisen kirjallisuuden
kehityskulusta, katsottuna maamme yleisen henkisen viljelyksen taustaa
vasten ja jossakin määrin myös saman-aikaisia europalaisia virtauksia
mieleen johdattamalla.
Niiden tarkoitus ei siis suinkaan ole olla mitään tyhjentäviä
luonnekuvia asianomaisista kirjailija-personallisuuksista, vaan
ainoastaan ilmiö ilmiöltä seurata eräitä ääriviivoja, joiden sisällä
suomenkielinen kaunokirjallisuus Kalevalan ilmestymisestä nykypäiviin
saakka on kasvanut ja kehittynyt. Kirjoittaja on valinnut pikakuvien
muodon siksi, että hän sen kautta on luullut saavansa parhaiten esille
käsityksensä suomenkielisestä kirjallisuudesta yleensä ja eritoten sitä
elähyttäneistä aatevirtauksista.
Käsitän kirjallisuuden, samoin kuin kaiken inhimillisen toiminnan,
olevan aina elimellisessä yhteydessä ympäröivien henkisten ja
aineellisten olosuhteiden kanssa, joskaan meidän puutteellinen järkemme
ei voi nähdä päästä päähän sitä syiden ja seurausten sarjaa, joiden
suoranainen, mekaaninen tulos se on. Koetan näiden pikakuvien kautta
osoittaa, mitä teitä kirjallisuutemme yllämainittuna ajanjaksona on
kulkenut ja mistä aineksista se tällä hetkellä on kokoonpantu.
Tätä tarkoitusta varten taas on välttämätöntä alituisesti ja yht'aikaa
pitää silmällä noita kaiken kirjallisen toiminnan kolmea suurta
alkutekijää: ajanhenkeä, kansanhenkeä ja kunkin kirjailija-yksilön
erikoista luonteenomaisuutta.