I. PYHÄN JOSEFIN PÄIVÄN AATTONA.

Todellakin tämä tapahtui maaliskuun kahdeksantenatoista päivänä — mutta

on aivan mahdotonta sanoa, mille viikonpäivälle se sattui.

Oli ilta, kello oli puoli kahdeksan maissa. Puoli kahdeksan on jo

pimeä, lamput on sytytetty, talot painuvat toisiinsa kiinni. Niillä on

kerrottavana salaisuuksia toisilleen, heti kun tulee pimeä. Ah! Kunpa

tietäisitte, mitä salaisuuksia talot haastelevat, kun varjot sulkevat

ne yhteen suuriksi ryhmiksi! Mutta ettepä tule koskaan sitä tietämään —

ne sulkevat silmänsä ja kuiskailevat.

Lincolnin ravintolan ympärillä oli hiljaista kuin haudassa. Asianajajan

kirjuri oli lähtenyt myöhään toimistostaan, ja hänen kiirehtivät

askeleensa saivat syvän hiljaisuuden värähtelemään. Kuulitte pitkälle

jokaisen askeleen. Niin kauan kuin voitte erottaa hänet, tajusitte ne

selvästi; sitten kun hän häipyi varjoesiripun taa, äänet vaimentuivat,

ja lopuksi hiljaisuus palasi jälleen seudulle — ryömi kaikkialta

ympärillenne, puolittain innokkaana, puolittain haluttomasti, ikäänkuin

uniset lapset, jotka on vedetty vuoteistaan kuulemaan keijukaissadun

loppua.

Täällä oli myöskin keijukaissatu kerrottavana.

Se alkoi maaliskuun kahdeksannentoista päivän iltana, Pyhän Josefin

päivän aattona.

En osaa oikein sanoa, minkä vuoksi, mutta kaikista pyhimyksistä, jotka

ovat saaneet ylistetyt nimensä kalenteriin — ja, taivas varjelkoon,

niitä on totisesti koko joukko — hän näyttää parhaiten ansainneen

pyhimykseksi julistamisen kunnian. Palavassa uskonkiihkossa on

marttyyrikuoleman hyve tosin omana palkintonaan; mutta elää jatkuvasti

uskoen tuohon ihmeeseen, joka yrittää murskata avio-onnen, hajoittaen

perheen kunnian kuin tomun kaikkiin taivaan tuuliin — se on varmasti

kaikkein uljainta marttyyriutta.

Vielä nykypäivinäkin saattaa löytyä niin paljon uskoa, että joku voi

uhrata henkensäkin uskontonsa puolesta; mutta enpä tunne yhtään miestä,

joka sallisi uskonsa käydä puhumaan vaimonsa hyvän nimen ja kunnian

puolesta, kun asianhaarat ovat tehneet hänelle sellaisen kepposen, tai

sanoisimmeko taikatempun.

Ja niinpä roomalaiskatolilaiset, jotka ovat kuin lapset markkinoilla,

kun uskonasiat tulevat kyseeseen, ovatkin omaksuneet jonkinlaisen

säälittelevän sävyn tähän herkkäuskoiseen mieheen suhtautuessaan.

»Pyhä Josef-parka», he sanovat, — »minä olen aina saanut häneltä

pyytämäni. En muista hänen koskaan pettäneen.»

Tahi. »Pyhä Josef-parka — hän ei sovi minulle ollenkaan. Minä rukoilen

aina Pyhää Neitsyttä tarvitessani jotakin.»

Voiko kuvitella mitään lapsellisempaa, viattomampaa, enemmän

lastenkamaria muistuttavaa — ainoa paikka maailmassa muuten, jossa

ylipäänsä vakaasti uskotaan?

Jokaisella pyhimyksellä on oma erikoisominaisuutensa, vaikuttaen

kukin omalla yksilöllisellä tavallaan. Pyhä Rock antaa salaperäiset

terveysjuomat; Pyhä Anton tuo teille takaisin hukatut esineet —

ja kuinka kirkkaasti säilyvätkään mielessänne ne kerrat, jolloin

etsintänne noustuanne rukoilemasta oli tuloksellista; kuinka valmiita

ovatkaan painumaan unohduksiin ne kerrat, jolloin epäonnistuitte. On

aivan mahdotonta luetella kaikkia pyhimyksiä ja heidän ominaisuuksiaan.

Merihädästä varjelemaan, esimerkiksi, Pyhä Gerald on ylikäymätön; mutta

Pyhä Josef — tuo Pyhä Josef parka! — häneltä virtaa kaikki hyvät asiat,

mitä rahalla voi ostaa — lasten leikkikalut, naisten neularahat ja

miesten erikoiset ylellisyystarpeet.

Kuvitelkaapa, jos voitte loihtia sielunne silmien eteen kaikki, mitä

on täytynyt tapahtua tänä Pyhän Josefin juhlapäivän aattona. Kuinka

monet tuhannet polvet ovat taipuneet, kuinka monet uupuneet ruumiit

ja nälkäiset sielut ovat kuiskineet avukseen Pyhää Josef-parkaa! Nämä

kimmeltävän kullan, hohtavan hopean ja kilisevän kuparin anojat ovat

varmasti liian monet laskettavaksi. Siinä on ollut työpäivää tarpeeksi,

jos kaikkiin rukouksiin on vastattu! Koetahan laskea kynttilät, jotka

on sytytetty Pyhän Josefin alttarille — se on mahdotonta!

Ja kuitenkin kysymyksen voi ratkaista yksinkertaisella matemaattisella

laskelmalla. Sano minulle, montako köyhää on maan päällä, ja minä

sanon sinulle, montako kynttilää on sytytetty, kuinka monta rukousta

on rukoiltu ja kuinka monta toivetta on syntynyt Pyhän Josefin päivän

aattona.

Suloisen järjettömyyden kaupunki · 第 11 / 64 题