I
Ennenkuin suljemme tämän kirjan, kuten olemme sulkeneet mehiläispesän
talven jähmettävän hiljaisuuden tultua, tahdon ottaa puheeksi
huomautuksen, jonka melkein aina saa kuulla niiltä, joille paljastaa
mehiläisten yhteiskuntajärjestyksen ja niiden hämmästyttävän
taitavuuden. Niin, he sanovat, kaikki tuo on ihmeteltävää, mutta
muuttumatonta. Ne ovat jo tuhansia vuosia eläneet merkillisten lakien
alaisina, mutta tuhansia vuosia nämä lait ovat pysyneet samoina.
Tuhansien vuosien kuluessa ne ovat rakentaneet noita hämmästyttäviä
kennokakkujansa, joihin ei voi mitään lisätä ja joista ei voi ottaa
mitään pois ja joissa kemistin, geometrian tuntijan, arkkitehdin ja
insinöörin opit ovat kaikki yhtä täydellisesti edustettuina; mutta
nämä kennokakut ovat aivan niitten kaltaisia, joita on löydetty
egyptiläisten kiviarkuista tai näkee kuvattuina heidän
kivipiirroksissaan ja papyruskääröissään. Mainitkaa meille edes yksi
tosiseikka, joka osottaisi vähintäkään edistystä, näyttäkää meille
yksityiskohta, missä ne olisivat jotakin uudistaneet, kohta, missä ne
olisivat muuttaneet tuhatvuotista elintapaansa, ja silloin me
kumarramme ja tunnustamme, ettei niillä ole ainoastaan ihmeteltävää
vaistoa, vaan myös järki, joka saattaa pyrkiä ihmisjärjen rinnalle
sekä toivoa, samoin kuin tämäkin, jonkunmoista korkeampaa kohtaloa
kuin sitä, jonka alainen itsetajuton ja nöyrä aine on.
Ei ainoastaan sivullinen puhu näin, vaan Kirbyn ja Spencen kaltaiset
hyönteistutkijatkin ovat käyttäneet samaa todistustapaa kieltääkseen
mehiläisiltä muun järjen kuin sen, mikä epämääräisesti liikkuu
hämmästyttävän mutta muuttumattoman vaiston ahtaassa vankilassa.
"Näyttäkää meille--he sanovat--ainoa tapaus, jolloin niiden mieleen
olisi asianhaarojen pakosta juolahtanut ajatus käyttää esim. savea
tai kalkkiseosta vahan asemesta, niin me myönnämme niillä olevan
harkitsemiskykyä."
Tämä todistustapa, jota Romanes nimittää "The question begging
argument"iksi ja jota vielä voisi sanoa "kyllästymättömäksi
todisteluksi", on kaikkein vaarallisimpia, ja ihmiseen sovellettuna
se johtaisi meidät kovinkin pitkälle. Lähemmin tarkasteltuna se
johtuu tuosta "yksinkertaisesta, terveestä järjestä", joka useinkin
aikaansaa paljon pahaa ja joka Galileille vastasi: "Ei maa pyöri,
koska minä näen auringon kulkevan taivaalla, nousevan aamulla ja
laskevan illalla, eikä mikään voi omien silmieni todistusta kumota."
Terve järki on erinomainen ja tarpeellinen sielumme pohjalla, mutta
sillä ehdolla ainoastaan, että ylevä levottomuus vartioi sitä ja
tarpeen tullen muistuttaa sitä sen äärettömästä tietämättömyydestä;
muutoin se on vain järkemme alhaisten ainesten piintynyttä
tottumusta. Mutta mehiläiset ovat itse vastanneet Kirbyn ja Spencen
tekemään huomautukseen. Tuskin oli tämä huomautus lausuttu, kun jo
toinen luonnontutkija Andrew Knight, siveltyään jonkunmoisella
vahasta ja tärpätistä tehdyllä voiteella muutaman puun
vahingoittuneen kuoren, teki sen huomion, että hänen mehiläisensä
olivat kokonaan luopuneet kittausvahaa kokoamasta ja käyttivät nyt
vain tuota ennen tuntematonta, mutta pian koetettua ja hyväksyttyä
ainetta, jota löysivät aivan valmiina ja runsaissa määrin asuntonsa
lähiseutuviita.
Muutoin on toinen puoli mehiläistiedettä ja hoitoa siinä, että
annetaan mehiläisen alotekyvylle vapaa toimiala, sen toimeliaalle
älylle harjaantumisen ja todellisten keksintöjen tekemisen
tilaisuutta. Niinpä mehiläishoitajat, kun siitepöly kukissa on
niukkaa, sirottelevat jonkun määrän jauhoja mehiläistarhan
läheisyyteen auttaakseen mehiläisiä toukkien ja koteloiden
elättämisessä, ne kun kuluttavat suunnattomasti siitepölyä. Ilmeistä
on, etteivät ne luonnontilassa, synnyinmetsiensä tai Aasian laaksojen
helmassa, missä ne luultavasti elivät tertiääriaikakauden päivinä,
milloinkaan ole tavanneet sellaista ainetta. Siitä huolimatta, jos
joitakuita panee sirotetulle jauholle, ne koskettelevat sitä,
maistelevat sitä, huomaavat sen miltei siitepölyn kaltaiseksi,
palaavat pesään, ilmottavat uutisen sisarilleen; ja nytpä kaikki
saaliinhankkijat rientävät tuota odottamatonta ja käsittämätöntä
ravintoainetta kohti, joka niiden perinnäisessä muistossa mahtaa olla
erottumattomassa yhteydessä kukkasten kupujen kanssa, joissa ne niin
monien vuosisatojen kuluessa ovat nauttineet hekumallista ja
ylellistä vieraanvaraisuutta.