Ryhtyykö tämä järki erityisiin varokeinoihin ylläpitääkseen sitä,
mikä liikkuu sen pinnalla, vai täytyykö meidän sulkea kaikkein
omituisin ajatuskehä väittämällä, että se, mikä sen pinnalla liikkuu,
ryhtyy varokeinoihin itse sitä henkeä vastaan, joka sille antaa
elämän,--kas siinäpä salaperäisiä kysymyksiä. Meidän on mahdoton
päättää, onko joku laji pysynyt elossa vasten tuon korkeimman tahdon
tuhoisaa huolenpitoa, siitä riippumatta vai kenties yksistään sen
avulla.
Sen ainoastaan voimme todeksi näyttää, että tämä tai tuo laji yhä
edelleen pysyy olemassa ja että siis luonto näyttää olevan oikeassa
siinä kohdassa. Mutta ken meille ilmottaa kuinka moni meille
tuntematon laji on joutunut sen unhottavaisen tai levottoman älyn
uhriksi? Ainoastaan yksi meidän on vielä sallittu huomata: ne
hämmästyttävät ja toisinaan vihamieliset muodot, joissa, milloin
täydelleen itsetiedotonna milloin jollain lailla tietoisena, tuo
eriskummallinen virta, jota elämäksi sanotaan, ilmenee, tuo virta,
joka meitä itseämme elähyttää samalla kertaa kuin kaikkea muuta, ja
joka juuri on se voima, mikä tuottaa ne ajatuksemme, jotka sitä
arvostelevat, samoin kuin heikon äänemme, joka ponnistelee
voidaksensa siitä puhua.
* * * * *