Tietysti en puolestani luule, että mehiläiset antautuvat noin
monimutkaisiin laskuihin, mutta en myöskään luule, että sattuma tai
pelkkä olosuhteiden välttämättömyys saapi aikaan näitä hämmästyttäviä
tuloksia. Mitä esim. ampiaisiin tulee, jotka rakentavat kuten
mehiläisetkin pesäkkeitä kuusikulmaisista kennoista, on probleemi
sama, mutta ampiaiset eivät ole ratkaisseet sitä läheskään niin
nerokkaalla tavalla. Niiden kennosarjoissa on ainoastaan yksi kerros
kennoja, eikä niillä ole sitä yhteistä pohjaa, joka on kahden
vastakkaisen kennokerroksen asemana mehiläisten kennokakussa. Siitä
seuraa pienempi kestävyys, suurempi epäsäännöllisyys ja ajan, aineen
ja tilan hukka, jonka voi arvioida neljännekseksi siitä työstä, mikä
olisi välttämättömän tarpeellinen, ja kolmannekseksi välttämättömän
tarpeellisesta tilasta. Samoin Trigonat ja Meliponat, jotka ovat
todellisia kotimehiläisiä, jos kohtakin alemmalla kehitysasteella,
laativat toukkakennonsa ainoastaan yhteen kerrokseen sekä rakentavat
vaakasuorat kakkunsa päällekkäin muodottomien, jykevien vahapilarien
nojaan. Mitä niiden varastokennoihin tulee, ovat nämä isoja, ilman
järjestystä koottuja leilejä, ja siinä, missä ne voisivat liittyä
toistensa lomiin ja siten säästää ainetta ja tilaa niinkuin
mehiläisten kennot, siinä Meliponat, oivaltamatta tätä säästön
mahdollisuutta, sommittelevat taitamattomasti pallonmuotoisten
kennojen väliin tasaseinäisiä kennoja. Siksipä verratessa niiden
pesää meidän mehiläistemme matemaattisesti tarkkarakenteiseen
kaupunkiin luulee näkevänsä alkuperäisten hökkelien muodostaman
kyläpahasen jonkun noiden ehdottomasti säännöllisten kaupunkien
rinnalla, jotka ovat entistä kiivaammin aikaa, avaruutta ja ainetta
vastaan taistelevan ihmisneron kenties sulottomia, mutta
järjenmukaisia tuotteita.