On sangen vaikeata seurata vahan eristyksen ja käytännön eri vaiheita
parvessa, joka alkaa rakentaa pesää. Kaikki tapahtuu keskellä
joukkoa, jonka yhä tiheämpi kasaantuminen on omiaan tuottamaan sen
lämmön, mikä on tälle vahanhikoamiselle suotuisa. Tämä työ on
nuorimpien mehiläisten erioikeus. Huber, joka ensinnä niitä
tarkasteli uskomattoman kärsivällisesti sekä useinkin ankaroiden
vaarojen uhalla, pyhittää näiden ilmiöiden selittämiselle enemmän
kuin kaksisataaviisikymmentä mieltäkiinnittävää mutta pakostakin
sekavaa sivua. Minä puolestani, joka en kirjota teknillistä teosta,
käytän tarpeen vaatiessa avukseni sitä, mitä hän niin tarkoin on
huomioon pannut, mutta rajotun esittämään sen, minkä jokainen, joka
kokoo parven lasipesään, omin silmin voi nähdä.
Myöntäkäämme ensin, ettei vielä ole saatu selville, minkä salaisen
kemiallisen tapahtuman kautta hunaja muuttuu vahaksi näiden pienten
ilmassa riippuvien hyönteisten salaperäisessä ruumiissa. Huomaa
ainoastaan, että kahdeksantoista tai korkeintaan kahdenkymmenenneljän
tunnin odotuksen jälkeen, niin korkean lämmön vallitessa, että
luulisi liekin palavan pesän onkalossa, ilmestyy valkoisia ja
läpikuultavia suomuja neljän pienen taskun suuhun mehiläisen
takaruumiin kummallekin puolelle.
Kun useimmilla, jotka muodostavat yllämainitun kartion, vatsa täten
on norsunluun-näköisillä suomuilla varustettu, näkee äkkiä yhden
irtautuvan joukosta ikäänkuin äkillisen innostuksen valtaamana,
kiipeävän liikkumatonta joukkoa pitkin kuvun huippuun saakka ja
kiinnittyvän lujasti siihen, sysäten päällään syrjään naapurit, jotka
ehkäisevät sen liikkeitä. Se tarttuu sitten suullaan ja
eturaajoillaan yhteen vatsansa kahdeksasta vahalevystä, pelsii ja
höylää sitä, venyttää ja vanuttaa sitä syljessään, taivuttaa ja
ojentaa, musertaa ja muovailee sen uudestaan, taitavasti kuin
puuseppä, joka käsittelisi taipuvaista puulevyä. Vihdoin kun täten
vanutetulla aineella sen mielestä on toivottu tiiviys ja koko,
mehiläinen kiinnittää sen pesän huippuun laskien täten uuden
kaupungin peruskiven tai oikeammin sen kattoholvin päätekiven, sillä
tässä on kysymys nurinpäisestä kaupungista, joka laskeutuu taivaan
korkeudesta alaspäin eikä kohoa maan kamarasta kuten ihmisten
kaupungit.
Tämän tehtyään se liittää tähän alas tyhjyyteen riippuvaan
päätekiveen toisia vahahiukkasia, joita se, toisen toisensa perästä
ottaa takaruumiinsa sarveisrenkaiden alta; se hivelee työtänsä
viimeisen kerran kielellään ja tuntosarvillaan; sitten se vetäytyy
pois yhtä nopeasti, kuin se oli tullutkin, ja katoaa joukkoon.
Toinen mehiläinen asettuu heti ensimäisen sijaan, ryhtyy työhön siitä
kohden missä edellinen oli siitä luopunut, lisää siihen oman työnsä,
korjaa sen, mikä ei näytä olevan heimon ihanteellisen peruspiirroksen
mukaista, häviää taas vuoroonsa, ja kolmas, neljäs, viides seuraa sen
jälkiä, äkillisten innokkaiden ilmestysten sarjana, joista ei
yksikään saa työtä valmiiksi, vaan jokainen kantaa kortensa yhteiseen
suureen tehtävään.