II

Ennenkuin kohotamme tuon salaperäisen esiripun poimuja, jonka suojaan

varsinaisen asunnon perustukset lasketaan, koettakaamme saada

jonkunmoinen käsitys siitä älykkäisyydestä, jota pienellä

siirtolaiskansalla täytyy olla, siitä silmän tarkkuudesta, niistä

laskelmista ja siitä taitavuudesta, joita vaaditaan turvapaikan

kuntoonasettamiseksi, kaupungin asemakaavan hahmottelemiseksi

tyhjyyteen, rakennusten suunnitelmanmukaiseksi sijottamiseksi, joita

täytyy rakentaa niin säästäväisesti ja nopeasti kuin mahdollista,

sillä kuningatar ei voi enää viivyttää munimista, vaan sirottaa jo

muniansa pesän permannolle. Sitäpaitsi ei tässä eri rakennuksien

sokkelossa, jotka vielä ovat olemassa vain mielikuvina ja pakostakin

ovat rakennettavat ennen olemattomaan muotoon, saa jättää silmällä

pitämättä tuuletuksen, vakuuden ja lujuuden lakeja, siinä täytyy

ottaa huomioon vahan sitkeys, säilytettävien ravintoaineiden laatu,

käytävien käytöllisyys, kuningattaren elintavat, varastoaittojen,

talojen, katujen ja kujien suunnittelu, joka tavallaan on ennalta

määrätty, koska se orgaanisesti on parhain; siinä on otettava varteen

monet muut pulmat, joiden luetteleminen kävisi liian pitkäksi.

Niiden pesien muoto, joita ihmiset mehiläisille tarjoavat, vaihtelee

äärettömiin, alkaen ontosta puunrungosta tai saviputkesta, joita

vielä käytetään Afrikassa ja Aasiassa, klassillisesta

kellonmuotoisesta olkipesästä, jonka Belgiassa näkee keskellä

päivännoutojen, juovikkojen ja samettihaapojen tiheikköä useimpien

talonpoikaistalojen vihannestarhoissa tai niiden ikkunoiden alla,

aina uudenaikaisen, liikkuvia kehyksiä käyttävän mehiläishoidon

hunajatehtaisiin, joihin kasaantuu toisinaan enemmän kuin

sataviisikymmentä kg hunajaa ja joissa kennokakut ovat kehyksissä

kolmessa tai neljässä kerroksessa päällekkäin; täten voidaan poistaa

kennokakut pesästä, käsitellä niitä, erottaa niistä keskipakoisvoiman

avulla hunajasato väkikiepolla, sekä asettaa ne uudelleen paikalleen,

niinkuin asetetaan kirja sijalleen hyvin järjestetyssä kirjastossa.

Ihmisen oikku tai toimeliaisuus asettaa jonakin päivänä tottelevaisen

parven johonkuhun näistä eksyttävistä asunnoista. Pienen hyönteisen

asiana on tulla siinä toimeen, kodittua, mukauttaa suunnitelmia,

jotka luonnon järjestys niin sanoakseni vaatii järkähtämättömiksi,

määrätä tässä oudossa avaruudessa talviaittojen paikka, joka ei saa

ulottua sitä lämpökehää ulommaksi, minkä tuo puoleksi kohmettunut

kansa itse saapi aikaan; sen asiana on vihdoin ennakolta määrätä

piste, johon hautomakammioiden kakut keskittyvät ja jonka aseman

täytyy häviön uhalla olla aina miltei sama, ei liian ylhäällä eikä

liian alhaalla, ei liian lähellä aukkoa eikä myöskään liian kaukana

siitä. Tuo kansa on tullut esim. maahan kaadetun puun ontosta

rungosta, joka muodosti vain pitkän vaakasuoran ahtaan ja matalan

käytävän, ja nyt se on tornin korkuisessa rakennuksessa, jonka laki

häviää pimeyden varjoihin. Taikkapa--voidaksemme vielä enemmän

asettua niiden hämmästyksen kannalle--ne olivat jo vuosisatojen

kuluessa tottuneet elämään maalaiskylien kuvunmuotoisissa

olkipesissä, ja nyt ne sijotetaan jonkunmoiseen suureen kaappiin eli

kirstuun, joka on kolme tai neljä kertaa laajempi kuin niiden

synnyintalo, ja keskelle kehyksien sokkeloa, jotka ovat ripustetut

toinen toisensa yläpuolelle, milloin samansuuntaisesti pesän

sisäänkäytävän kanssa, milloin kohtisuoraan tätä vastaan, ja

telineverkollaan sotkevat kaikki asunnon pinnat.

Mehiläisten elämä · 第 45 / 116 题