Ennenkuin kohotamme tuon salaperäisen esiripun poimuja, jonka suojaan
varsinaisen asunnon perustukset lasketaan, koettakaamme saada
jonkunmoinen käsitys siitä älykkäisyydestä, jota pienellä
siirtolaiskansalla täytyy olla, siitä silmän tarkkuudesta, niistä
laskelmista ja siitä taitavuudesta, joita vaaditaan turvapaikan
kuntoonasettamiseksi, kaupungin asemakaavan hahmottelemiseksi
tyhjyyteen, rakennusten suunnitelmanmukaiseksi sijottamiseksi, joita
täytyy rakentaa niin säästäväisesti ja nopeasti kuin mahdollista,
sillä kuningatar ei voi enää viivyttää munimista, vaan sirottaa jo
muniansa pesän permannolle. Sitäpaitsi ei tässä eri rakennuksien
sokkelossa, jotka vielä ovat olemassa vain mielikuvina ja pakostakin
ovat rakennettavat ennen olemattomaan muotoon, saa jättää silmällä
pitämättä tuuletuksen, vakuuden ja lujuuden lakeja, siinä täytyy
ottaa huomioon vahan sitkeys, säilytettävien ravintoaineiden laatu,
käytävien käytöllisyys, kuningattaren elintavat, varastoaittojen,
talojen, katujen ja kujien suunnittelu, joka tavallaan on ennalta
määrätty, koska se orgaanisesti on parhain; siinä on otettava varteen
monet muut pulmat, joiden luetteleminen kävisi liian pitkäksi.
Niiden pesien muoto, joita ihmiset mehiläisille tarjoavat, vaihtelee
äärettömiin, alkaen ontosta puunrungosta tai saviputkesta, joita
vielä käytetään Afrikassa ja Aasiassa, klassillisesta
kellonmuotoisesta olkipesästä, jonka Belgiassa näkee keskellä
päivännoutojen, juovikkojen ja samettihaapojen tiheikköä useimpien
talonpoikaistalojen vihannestarhoissa tai niiden ikkunoiden alla,
aina uudenaikaisen, liikkuvia kehyksiä käyttävän mehiläishoidon
hunajatehtaisiin, joihin kasaantuu toisinaan enemmän kuin
sataviisikymmentä kg hunajaa ja joissa kennokakut ovat kehyksissä
kolmessa tai neljässä kerroksessa päällekkäin; täten voidaan poistaa
kennokakut pesästä, käsitellä niitä, erottaa niistä keskipakoisvoiman
avulla hunajasato väkikiepolla, sekä asettaa ne uudelleen paikalleen,
niinkuin asetetaan kirja sijalleen hyvin järjestetyssä kirjastossa.
Ihmisen oikku tai toimeliaisuus asettaa jonakin päivänä tottelevaisen
parven johonkuhun näistä eksyttävistä asunnoista. Pienen hyönteisen
asiana on tulla siinä toimeen, kodittua, mukauttaa suunnitelmia,
jotka luonnon järjestys niin sanoakseni vaatii järkähtämättömiksi,
määrätä tässä oudossa avaruudessa talviaittojen paikka, joka ei saa
ulottua sitä lämpökehää ulommaksi, minkä tuo puoleksi kohmettunut
kansa itse saapi aikaan; sen asiana on vihdoin ennakolta määrätä
piste, johon hautomakammioiden kakut keskittyvät ja jonka aseman
täytyy häviön uhalla olla aina miltei sama, ei liian ylhäällä eikä
liian alhaalla, ei liian lähellä aukkoa eikä myöskään liian kaukana
siitä. Tuo kansa on tullut esim. maahan kaadetun puun ontosta
rungosta, joka muodosti vain pitkän vaakasuoran ahtaan ja matalan
käytävän, ja nyt se on tornin korkuisessa rakennuksessa, jonka laki
häviää pimeyden varjoihin. Taikkapa--voidaksemme vielä enemmän
asettua niiden hämmästyksen kannalle--ne olivat jo vuosisatojen
kuluessa tottuneet elämään maalaiskylien kuvunmuotoisissa
olkipesissä, ja nyt ne sijotetaan jonkunmoiseen suureen kaappiin eli
kirstuun, joka on kolme tai neljä kertaa laajempi kuin niiden
synnyintalo, ja keskelle kehyksien sokkeloa, jotka ovat ripustetut
toinen toisensa yläpuolelle, milloin samansuuntaisesti pesän
sisäänkäytävän kanssa, milloin kohtisuoraan tätä vastaan, ja
telineverkollaan sotkevat kaikki asunnon pinnat.