Ellei ihminen poimi parvea, eivät sen vaiheet pääty tällä tavoin. Se
pysyy oksassa riippumassa siksi kunnes ne työmehiläiset palaavat,
jotka toimivat tiedustelijoina eli siivekkäinä majottajina ja jotka
parveilun ensimäisinä hetkinä ovat hajonneet joka ilmansuunnalle
asuntoa hakeakseen. Yksitellen ne palaavat ja tekevät selkoa
retkestään, ja koska meidän on mahdoton tunkeutua mehiläisen
ajatuksen pohjaan, täytyy meidän selittää ihmisen kannalta se
näytelmä, jonka näemme. On siis luultavaa, että niiden tiedonantoja
kuunnellaan tarkasti. Toinen luultavasti ylistää onttoa puuta, toinen
kehuu edulliseksi jonkun vanhan muurin halkeamaa, kalliorotkoa tai
hylättyä maaonkaloa. Tapahtuu usein, että kokous epäröi ja punnitsee
asiaa huomispäivän aamuun asti. Vihdoin vaali on tehty ja
yksimielisyys saavutettu. Määrätyllä hetkellä koko rypäle liikahtaa,
vilisee, irrottuu, hajoaa ja voimakkaassa yhtämittaisessa lennossa,
joka tällä kertaa ei tunne esteitä, yli pensasaitojen,
viljavainioiden, pellavapeltojen, heinärukojen, lammikoiden, kylien
ja jokien tuo väräjävä pilvi suuntaa matkansa suorana viivana
määrättyä, mutta aina sangen kaukaista päämäärää kohti. Harvoin
tapahtuu, että ihminen voi sitä seurata tällä toisella matkaerällä.
Se palaa takaisin luonnon helmaan, ja me kadotamme sen kohtalon
jäljet.
* * * * *