Kauan on oltu sitä mieltä, että nämä viisaat hunajahyönteiset, jotka
tavallisesti ovat niin säästäväiset, järkevät ja eteensä katsovat,
hyljätessään kuningaskuntansa aarteet antautuakseen tuntemattomille
vaiheille alttiiksi toimivat salliman tuottaman mielettömyyden
vallassa, totellen koneentapaista vaistoa, lajin lakia, luonnon
kaikkivaltiasta käskyä, voimaa, joka kaikilta olijoilta on kätkettynä
ajan juoksevaan virtaan.
Olipa sitten kysymys mehiläisistä tai meistä itsestämme, niin sanomme
sallimaksi kaikkea, mitä emme vielä ymmärrä. Mutta nykyään
mehiläispesä on paljastanut meille kaksi tai kolme tähdellistä
salaisuuttaan, ja on käynyt ilmi, ettei tämä lähtö ole vaistomainen
eikä välttämätön. Se ei ole mikään sokea, sattumuksen aiheuttama
maasta muutto, vaan harkitulta näyttävä uhri elävän polven puolelta
nousevan hyväksi. Mehiläishoitajan tarvitsee vain surmata nuoret,
vielä liikkumattomat ruhtinattaret niiden kammioihin ja samalla
suurentaa yhteiskunnan varastoaittoja ja makuukammioita, jos näet
toukkien ja koteloiden lukumäärä on suuri, niin heti tuo tulokseton
hälinä painuu alas tottelevaisen sateen kultapisaroiden lailla;
mehiläiset lentelevät kukasta kukkaan jokapäiväisessä työssään, ja
vanha kuningatar, joka--tultuaan nyt tuiki välttämättömäksi--ei toivo
eikä pelkää enää seuraajaa, kieltäytyy, vapautuneena huolistaan vasta
syntyvään toimintahaluun nähden, näkemästä sinä vuonna auringon
valoa. Se ryhtyy uudelleen levollisesti pesän pimeydessä äidin
tehtäväänsä ja laskee kierreviivaa kulkien kennosta kennoon,
unohtamatta ainoatakaan, pysähtymättä hetkeksikään, kaksi-,
kolmetuhatta munaa päivässä.
Mitä muuta sallimantapaista tässä on kuin tämän päivän sukupolven
rakkaus nousevaa kohtaan? Sama sallimus on olemassa ihmiskunnassakin,
joskin sen voima ja ulottuvaisuus siinä on pienempi. Se ei aiheuta
ihmiskunnassa noita täydellisiä, yksimielisiä uhrautumisia. Mikä se
laajanäköinen sallimus on, jota me tottelemme niinkuin mehiläiset
sallimustansa? Emme sitä tiedä, emmekä tunne olentoa, joka katselee
meitä samalla tavoin kuin me katselemme mehiläisiä.