"No", selitti Petteri, "siinähän seisoo: 'Amerikan vallankumouksen
tyttäret'."
McGivney tuijotti Petteriin; ensin luuli hän Petterin laskevan
leikkiä, mutta kun hän huomasi Petterin tarkottavan totta, nauroi hän
täyttä kurkkua. "Voi sinuas yksinkertainen!" sanoi hän. "Etkö ole
koskaan kuullut puhuttavan Amerikan vallankumouksesta? Etkö tiedä
mitään heinäkuun neljännestä päivästä?"
Puhelin soi ja keskeytti keskustelun, ja McGivney työnsi kirjeen
Petterille, sanoen: "Kysy vaimoltasi." Kun sitten Gladys saapui,
antoi Petteri hänelle kirjeen, ja Gladys innostui kovin. Hän selitti
että Mrs. Warring Sammye oli American Cityn paksuinta kermaa, ja tämä
Amerikan vallankumous, jonka tytär hän oli, oli aivan kunniallinen ja
jalo vallankumous, joka oli tapahtunut kauvan aikaa sitten; kaikkein
parhaimmat ihmiset kuuluivat siihen ja oli aivan kunniallista ja
sopivaa siitä puhua ja kirjoittaa. Petterin täytyy nyt heti mennä
kotiin ja panna parhaat vaatteet yllensä ja puhelimitse ilmottaa
sihteerille että hän hyvin mielellään tulee tapaamaan Mrs. Warring
Sammyetä määrättynä aikana. Ennen sinne menoa oli Petterillä
uusi läksy opittavana. Hänen tuli hankkia itselleen kirja, "Kuka
kukin on American Cityssä", hänen tuli hankkia maansa historia ja
tutkia itsenäisyysjulistusta ja ottaa tarkka selvä siitä, mikä ero
oli vallankumouksella, joka on tapahtunut jo aikoja sitten, ja
vallankumouksella, joka tapahtuu paraikaa.
Petteri meni tuon kuuluisan hienoston naisen luo suureen
kivitaloon, ja hän huomasi tämän hienoston naisen olevan ainakin
yhtä hyvinvoivan kuin oli Mrs. Godd, sillä erotuksella, että tämä
hienoston nainen kunnioitti omaa yhteiskunnallista asemaansa. Tämä
nainen ei erehtynyt kohtelemaan Petteriä vertaisenaan, josta johtui
ettei Petterin mieleen juolahtanutkaan viivähtää hänen kodissaan
pitemmän aikaa. Hänen tarkotuksensa oli kertoa Petterille että hän
oli kuullut Petterin esitelmästä punikki-vaarasta ja koska hän oli
raajarikkoisten sotavanhusten kodin nais-johtokunnan puheenjohtaja,
niin hän halusi sopia Petterin kanssa ehdoista tuon esitelmän
pitämisestä noille sotavanhuksille. Ja Petteri, jota Gladys oli
jo edeltäpäin neuvonut, vastasi että hän sangen mielellään tulee
pitämään esitelmänsä ilman maksua -- noin ikäänkuin isänmaallisena
uhrauksena. Mrs. Warring Sammye kiitti häntä vakavasti ja
juhlallisesti koko maan nimessä ja ilmotti että päivämäärä annetaan
Petterin tietää myöhemmin.
Petteri meni kotiin, ja Gladys veti naamansa kieroon, kun kuuli että
esitelmä tullaan pitämään jonninjoutaville entisille sotilaille
jossakin kokoushuoneessa sen sijaan kuin hän oli toivonut että
esitelmä tullaan pitämään noille "tyttärille" itselleen Mrs.
Warring Sammyen kotona. Mutta kuitenkin, olihan jo sekin jotakin,
että he olivat herättäneet Mrs. Warring Sammyen huomiota. Ja niin
tuli Gladys pian hyvälle tuulelle jälleen ja alkoi kertoella
Petterille palasia Mrs. Warring Sammyen elämää; näytti siltä, että
kynsienpuhdistuspajoissa tiedettiin kaiken maailman juorut ja
salaisuudet.
Ja koska Gladys sattui nyt olemaan hyvällä tuulella, puhui hän
Petteristä itsestään. Nyt he olivat päässeet asteeseen, jossa voivat
heittää silmäyksen taakseen entiseen elämäänsä kokonaisuudessaan
ja kotinsa ja elinkumppanuutensa rehellisessä tuttavallisuudessa
avomielisesti ottaa opikseen erehdykset ja suunnitella
tulevaisuutensa viisaammasti. Petteri oli tehnyt paljon erehdyksiä
-- myönsi hän kai sen? Myönsikö? Joo, myönsihän Petteri. Mutta,
jatkoi Gladys, hän oli tehnyt parhautensa, ja hänellä oli ollut se
erinomainen onni, että oli saavuttanut suurimman siunauksen, mitä
elämällä antaa on, nimittäin hyvän ja kykenevän naisen auttavan
käden. Gladys ei vääjännyt vähääkään tästä ajatuskannasta, joten
Petterin oli pakko lopulta myöntää sekin. Petteri myönsi vielä
senkin, että hyvän ja kykenevän naisen velvollisuus on suojella
aviomiestään elämän loppuun saakka, jotta hän voi väistää niitä
ansoja, joita hänen vihollisensa hänelle asettavat. Ja oli kai
Petteri oppinut katkerista kokemuksistaan senkin, ettei lähde takaa
ajamaan kauniita silmiä tai punasia poskia, herätäkseen seuraavana
aamuna taskut tyhjinä? Petteri myönsi. Ja kun keskustelua jatkui,
havaitsi Petteri että tuo voittokulku, joksi hänen elämänsä oli
muuttunut, oli täydellisesti hänen vaimonsa luoma; tai oikeastaan hän
havaitsi sen, ettei ollut vähintäkään toivoa saada muutetuiksi hänen
vaimonsa mielipiteitä siitä. Vielä myönsi hän oikeaksi suunnitelman
tulevaisuudesta: hän tulee tuomaan kotiin koskemattomana palkkansa
joka viikko, ja hänen vaimonsa tulee käyttämään sen ja oman palkkansa
parantamaan heidän elin- ja esiintymistapojaan ja avustaakseen heidän
kiipeämistään yhä ylemmä hyvinvoinnin tikkailla.
Ja jäljet tästä jo näkyivätkin Petterin olemuksessa; hän on
tullut arvokkaammaksi puhetavassaan ja vakavaksi, juhlalliseksi
liikunnossaan. Gladys sanoo hänelle että koko yhteiskunnan
tulevaisuus riippuu hänen tiedostaan ja taidostaan, ja Petteri
myöntää tämänkin. Hän on oppinut, mitä voi tehdä ja mikä on paras
jättää tekemättä; hän ei enää koskaan tule astumaan lakien rajojen
ulkopuolelle. Hän ei enää koskaan tule yrittämään mitään omin päinsä
sellaisten alhaisten olentojen viekotuksesta kuin esimerkiksi Nell
Doolin, vaan hän tulee pitämään "koneiston" puolta, pitäen mielessään
että rehellisyys maan perii. Ja hän tulee alati kulkemaan eteenpäin;
hän tulee tapaamaan maan suurmiehiä, ei enää peläten ja hattuaan
kierrellen käsissään, vaan tyynesti ja arvokkaasti. Hän tulee
tapaamaan presidentiksi pyrkivän prokuraattorin kätyreitä ja antamaan
heille ainehistoa jokaviikkoisia punikkipelotuksia varten. Hän
tulee tapaamaan lainlaatijakuntien jäseniä, jotka haluavat erottaa
lainlaatijakuntiin valitut sosialistit, ja hän tulee tapaamaan
kuvernöörejä, jotka haluavat panna vankilaan "laittomien" lakkojen
johtajat. Hän tulee tapaamaan kirjailijoita, jotka kirjottelevat
artikkeleita kuukausijulkaisukin, ja novellisteja, jotka haluavat
todellisia tietoja novelleissaan esiintyvistä "punikkiroistoista".
Mutta Petterin suurin menestys tulee olemaan esitelmänpitäjänä.
Hän tulee kulkemaan halki maan ja herättämään tavatonta huomiota.
Tietääkö Petteri, miksi? Ei, Petteri ei tiennyt varmaan. No, voihan
Gladys sen sanoa: siksi, että hän on romantillinen. Petteri ei
tiennyt, mitä tämä sana merkitsee, mutta se määritteli häntä, ja
hän hymyili itserakkaasti, näyttäen epätasaiset hampaansa, ja kysyi
mistä Gladys on huomannut että hän on romantillinen. Vastaukseksi
sai Petteri kiivaan määräyksen nousta seisaalleen ja kääntyä ympäri
hitaasti.
Ei Petteri halunnut nousta ylös mukavasta nojatuolistaan, mutta
kuten tavallista, teki hän niinkuin hänen vaimonsa käski. Tämä tutki
häntä kaikilta puolilta ja huudahti: "Petteri, sinun täytyy muuttaa
ruokajärjestelmääsi; sinullahan on 'ombongpoing'!" Gladys sanoi tähän
kauhistuneella äänellä, ja Petteriä pelotti, sillä se kuulusti jonkun
taudin nimeltä. Gladys jatkoi: "Sinä et voi olla mikään romantillinen
näky puhujalavalta, jos sinulla on ihravatsa!"
Petterin mielestä oli tavattoman hauskaa, kun hänestä puhuttiin,
jonka vuoksi hän kysyi uudelleen, miksi Gladys piti häntä
romantillisena. Hänen vaimonsa sanoi että siihen on montakin
syytä, mutta pääasiallinen oli se, että hän oli ollut vaarallinen
rikoksellinen ja oli tehnyt parannuksen, joka seikka miellytti
uskonnollisia ihmisiä; mutta kaikki oli päättynyt onnellisesti
naimisiin menolla, joka miellytti sellaisia, jotka lukivat novelleja.
"Vai niin?" sanoi Petteri yksinkertaisesti, ja Gladys vieläkin
vakuutti niin olevan. "Entäs sitten?" kysyi Petteri, johon Gladys
vastasi että Petteri oli tuntenut läheisesti noita kauheita ja
vaarallisia ihmisiä, bolshevikeja, joista tavalliset ihmiset tiesivät
vain sanomalehtien kautta. Ja sitäpaitsi, Petteri ei ainoastaan
pitänyt mainiota esitelmää, vaan hän vielä lisäksi lopetti sen
kysymyksellä rahasta. Tämä rahakysymys oli: "Lahjoittakaa rahaa
Amerikan edistysliitolle. Antakaa rahaa kotiliesi-yhdistykselle!
Koko teidän maanne olemassaolo riippuu siitä, että kannatatte
patrioottien puolustus-legioonaa!" Ja Petterin esitelmän maine tulee
yhä suuremmaksi ja laajemmaksi ja Amerikan kaikkien kaupunkien Billy
Nashit ja Guffeyt tulevat kilvan koettamaan saada hänet kaupunkiinsa,
ja kun sinne saapuu, julkaisevat sanomalehdet hänen kuvansa, ja
kaikki paremmat ihmiset ottavat hänet ja hänen vaimonsa avosylin
vastaan. Heistä tulee yhteiskunnan leijonia, he tulevat näkemään
rikasten koteja, ja vähitellen tulee heistä itsestäänkin rikkaita.
Gladys tutki aviomiestään vieläkin tarkemmin heidän mennessä levolle.
Niin, epäilemättä oli Petterillä kasvamassa möhömaha; jaa, Petterin
täytyy urheilla. Petterillä oli kellonperissään pikkunen Amerikan
lippu, mutta Gladys meinaili että eiköhän tuo mahtane olla kokolailla
alhainen koriste. Hänellä itsellään oli oikea timanttisormus ja hän
oli oppinut puhumaan englanninkieltä erittäin hienosti ja ylhäisesti.
Hän haukotteli näppärästi ottaessaan yltään hienon tilatun pukunsa,
huomauttaen että tuollaisia tavaroita saa kun on osannut järjestää
elämänsä mukavaksi ja turvalliseksi.
Sekä hän että Petteri saivat nyt nauttia täysin siemauksin näistä.
Heitä ei enää pelottanut se, että Petteri menettäisi työpaikkansa. He
olivat saaneet selville että punikki-vaara ei tule katoamaan; se on
tauti, joka kalvaa yhteiskunnan ruumista, purkautuen silloin tällöin
esille raivoisana. Gladys oli punikkien kanssa samaa mieltä siinä,
että niin kauvan kuin tulee olemaan rikasten ja hyvinvoipien luokka,
niin kauvan tulee olemaan tyytymättömyyttä ja niin kauan tulee
olemaan sellaisia, jotka saavat elämänsä agiteeraamalla muutosta.
Yhteiskunta on kuin kasvitarha; kun kasvitarha kylvetään keväällä,
kasvaa myöskin rikkaruohoja, ja täytyy tehdä työtä tappaakseen
rikkaruohot. Petteri on taitava kasvitarhan hoitaja, hän tietää miten
rikkaruohot kuolevat, ja tietää myöskin sen, ettei tämä yhteiskunta
voi lainkaan menestyä ilman hänen palveluksiaan. Niin kauvan kuin
kasvitarhaa hoidetaan, tulee Petteri olemaan rikkaruohojen tappajien
päämies ja nuorten rikkaruohojen tappajien opettaja.
Gladys mietti että oli ihana olla naimisissa sellaisen miehen
kanssa! Se oli hänelle palkkio siitä, että hän oli hyvä nainen ja
että hän oli auttanut miestään kehittymään hyväksi kansalaiseksi,
patriootiksi ja lain ja järjestyksen suojelijaksi. Sillä selväähän
on, että ne, jotka kasvitarhan omistavat, tulevat katsomaan että
heidän rikkaruohojen tappajastaan pidetään huoli ja että hänelle
annetaan parasta mitä kasvitarha tuottaa. Gladys seisoi peilin
edessä sukien tukkaansa yökuntoon ja miettien niitä, mitä hän tulee
vaatimaan kasvitarhasta. Hän ja Petteri olivat ansainneet, ja he
tulevat vaatimaankin, kaikkein kauniimmat kukat, kaikkein parhaimmat
hedelmät. Äkkiä levitti Gladys käsivartensa ylitsevuotavasta
riemusta. "Petteri, me olemme onnistuneet! Me olemme perillä! Meillä
tulee olemaan rahaa ja voimme ostaa, mitä tahdomme! Käsitätkö, kuinka
hyvin sinä olet onnistunut?"
Petteri näki hänen riemusta loistavat kasvonsa, mutta häntä pelotti
pikkusen, sillä hän ei ollut tottunut tällaiseen kunnian jakoon.
Gladys huomasi tämän, ja hän hyväili Petteriä säälinsekaisin tuntein.
Ojennetuin käsivarsin sanoi hän Petterille: "Petteri parka! Rakkaalla
Petterillä on ollut niin kova kohtalo! On hirveän julmaa ettei
hänellä ollut minua jo paljoa aikaisemmin!"
Sitten Gladys mietti hetkisen ja innostui taaskin. "Ajattele,
Petteri, kuinka ihanaa on olla amerikalainen! Amerikassa voi aina
kohota, jos vain tekee velvollisuutensa! Amerika on vapauden maa!
Sinun esimerkkisi köyhän pojan menestymisestä pitäisi saada, nuo
tyhmät punikitkin uskomaan että he ovat väärässä -- että kaikki
köyhät pojat voivat kohota, jos tekevät työtä ahkerasti! Petteri!
Olen kuullut sanottavan että Amerikassa köyhinkin poika voi kohota
presidentiksi! Mitä pitäisit presidenttinä olosta, Petteri?"
Petteri epäröi. Hän ei ollut varma, pystyisikö hän tuollaiseen, mutta
hän tiesi että Gladys on mielissään, jos hän vastaa myöntävästi. Hän
mutisi: "Tuota -- ehkä sitten joskus --"
"Joka tapauksessa, Petteri", sanoi hänen vaimonsa, "minä pidän tästä
maasta! Minä olen amerikalainen!"
Tällä kertaa ei Petterin tarvinnut epäröidä. "Niinpä tietenkin!"
sanoi hän, lisäten tavallisen luokituksensa: -- "Sadan prosentin!"