Petteri vietiin raitiotrustin salapoliisilaitoksen konttoriin, jonne
Petteri ei ollut saanut koskaan ennen mennä. Se oli Merchants' Trust
rakennuksen neljännessätoista kerroksessa, ja oveen oli maalattu:
"American City Maa & Kiinteimistöyhtiö. Käykää sisälle." Ja kun kävi
sisälle, niin huomasi tavallisen kiinteimistökonttorin, ja vasta kun
oli kulkenut usean oven läpi, tuli niihin huoneisiin, joissa Guffey
kumppaneineen johti kaupungin suurliikemiesten urkkimisjärjestelmää.
Petteri vietiin yhteen näistä huoneista ja siellä oli Guffey; ja
heti kun Guffey näki Petterin kävi hän uhkaavana nyrkkiään heristäen
kohti: "Sinä saastainen penikka!" huusi hän. "Sinä kurja ja vaivainen
pentu! Haiseva, luihu koira!" Hän puhkui vielä lisää verrannollisia,
koiramaailmaa ja Petteriä selittäviä lauseitaan.
Petterin polvet tutisivat, hänen hampaansa kalisivat ja hän tarkkaan
seurasi Guffeyn sormien liikkeitä ja jokaista vihasta väännähdystä
hänen kasvoillaan. Petteri oli valmistautunut vastaanottamaan
kaikkein kamalinta rääkkäystä, mikä hänen osalleen oli vielä
tullut; mutta vähitellen hänelle selveni, että häntä ei tullakkaan
kiduttamaan, hänelle vain raivotaan ja häntä haukutaan -- eikä
sanoja löydy kuvaamaan helpotusta hänen sielussaan. Viettämänsä
katurotan elämän kuluessa oli Petteriä haukuttu useammalla tavalla
ja nimityksillä kuin Guffey voi keksiä, vaikka kuluttaisi siihen
kuukauden. Jollei Guffey aijo tehdä muuta kuin kävellä rajusti
edestakaisin huoneessa ja aina sivumennen heristää nyrkkiään Petterin
leuvan alla, ja verrata häntä kaikellaisiin kotieläimiin, niin
Petterin on helppo kestää se ilman valituksia.
Hän herkesi koettamasta saada selville, mitä oli tapahtunut,
koska hän huomasi, että se raivostutti Guffeyn äärimmäisyyksiin
saakka. Guffey ei halunnut puhutella Petteriä, hän ei halunnut
kuulla Petterin katuoja-pennun ääntä. Hän halusi vain keventää
raivolastiaan ja hän halusi, että Petteri kuuntelee tyytyväisenä, ja
Petteri teki niin. Mutta sillävälin Petterin aivot tekivät ankaraa
työtä, hän koetti kuulla viittauksia siitä, mitä pirua tämä oikein
merkitsi. Yksi asia oli vallan selvä -- olipa se mitä tahansa,
niin oli se jo tapahtunut; kaikki oli valmista, eikä puuttunut
muuta kuin hautajaiset. Ne olivat ottaneet Petterin rahat, kaippa
hautajaiskustannuksiksi, eivätkä ne näkyneet toivovankaan saavansa
hänestä irti mitään muuta.
Vähitellen tuli lisää oireita. "Vai luulit sinä alkavasi oman
liikkeen?" rähisi Guffey, ja hänen nyrkkinsä, joka oli Petterin nenän
alla, läsähti nenään niin ankarasti, että Petterin kaulassa niksahti
kuin aikoisi se mennä sijoiltaan.
"Ahaa!" ajatteli Petteri. "Nelse Ackerman on kertonut!"
"Luulit kerääväsi omaisuuden ja heittäväsi pois kaikellaisen työn ja
eläväsi tuloillasi!"
Niin se oli varmastikin! Mutta mitähän Nelse Ackerman on kertonut,
koska se on vaikuttanut noin pahaa?
"Aijot pitää omaa urkkijaasi, rakentaa ehkä oman salapoliisilaitoksen
ja potkia minut virasta!"
"Jumala!" mietti Petteri. "Kuka on sanonut noin?"
Sitten äkkiä Guffey pysähtyi hänen eteensä: "Näinkö sinä ajattelit?"
kysyi hän. Hän toisti kysymyksensä ja näytti siltä, että hän todella
halusi vastausta. "E-e-en", änkötti Petteri. Mutta nähtävästi ei tämä
vastaus ollut Guffeyn mieleen, koska hän sieppasi Petteriä nenästä ja
kiersi sitä niin, että Petterin silmiin tuli kyyneleitä.
"Mitäs sitten?" Pirullinen hymy leikki hetken tämän
urkkijajärjestelmän pään kasvoilla, sitten hohotti hän vasten
Petterin kasvoja myrkyllisen halveksivaa pilkkanaurua. "Ehkä luulit,
että hän tosiaankin rakasti sinua! Oliko niin? Luulitko, että hän
todella rakasti sinua?" Ja McGivney, Hammett ja Guffey hohottivat
yhteen ääneen, ja Petterin mielestä tämä oli kuin kaikkein alimman
helvetin pääjehujen ivaa. Nämä sanat iskivät silmänräpäyksessä
Petterin ilmalinnan pirstaleiksi. Guffey oli saanut tietää jotakin
Nellistä!
Matkalla Guffeyn konttoriin oli Petteri muistellut Nellin neuvoa:
"Pysy lujana, Petteri, pysy lujana!" Hän oli aikonut pysyä lujana
kaikesta huolimatta, mutta nyt hänelle selveni silmänräpäyksessä,
että kaikki on menetetty. Miten hänelle oli enää mahdollista pysyä
lujana, kun Nell itsekään ei ollut pysynyt lujana?
Guffey huomasi näiden ajatusten liikehtelemisen Petterin silmistä,
ja hänen pilkkansa muuttui ärjynnäksi. "Vai aijot sinä nyt kertoa
minulle totuuden, häh? No, sattuu nyt niin, ettei sinun tarvitse
kertoa mitään!"
Sitten hän taaskin alkoi kävellä edestakaisin huoneessa. Hänen
raivonsa oli niin suuri, että hänen täytyi kävellä kauvan ennenkuin
tyyntyi. Mutta viimein hän meni työpöytänsä ääreen, ja istuutui,
vetäen auki erään laatikon ja ottaen sieltä paperin. "Näen, että
koetat miettiä jotain uutta valetta kertoaksesi sen minulle", sanoi
hän. Eikä Petteri yrittänytkään sitä kieltää, sillä joka sana, minkä
hän oli sanonut, oli vain lisännyt Guffeyn raivoa. "Samapa se", sanoi
Guffey, "luen sinulle tämän jotta kuulet miten asiat ovat -- ja
myöskin sen, kuinka monenlainen hölmö sinä olet."
Ja hän alkoi lukea kirjettä. Ennenkuin Petteri oli kuullut ensimäisen
lauseen loppuun, tiesi hän jo, että kirje oli Nelliltä, ja samalla
hän myöskin tiesi, että hänen ilmalinnansa on ikuisiksi ajoiksi
hävitetty. Niniveen rauniot eivät olleet niin synkeän toivottomat!
'Rakas Mr. Guffey', kuului kirje.
'Olen suruissani, että minun täytyy teidät jättää, mutta
viisikymmentä tuhatta dollaria on suuri summa rahaa, ja kaikkihan
joskus kyllästymme työhön ja haluamme lepoa. Tämä kertokoon
teille, että Ted Crothers on juuri murtautunut Nelse Ackermanin
kassakaappiin hänen kotonaan, ja meillä on nyt liberty-bondeja
ja jalokiviä, jotka arvostelemme viideksikymmeneksi tuhanneksi
dollariksi, ja tiedättehän, että Ted on mainio jalokivien tuntija.
'Nyt luonnollisestikin keksitte, että olen ollut työssä Mr.
Ackermanin kotona ja aijotte koettaa saada minut kynsiinne,
joten lienee parasta kertoa teille miten asiat ovat ja että te
ette hyödy siitä paljoakaan, että saatte meidät kiinni, sillä
me satumme tietämään totuuden Goober-jutusta ja kaiken muunkin,
mitä teidän toimistonne on työskennellyt viime vuoden kuluessa
American Cityssä. Kysykää Petteri Gudgelta, niin hän ehkä kertoo
tästä tarkemmin. Me yhdessä Petterin kanssa suunnittelimme
dynamiittijuonen, mutta ette voi syyttää Petteriä, sillä hän
teki vain niinkuin minä käskin. Hänellä ei ole kylliksi järkeä
ollakseen vaarallinen, ja hän on tavallisen hyvä urkkija, jos
häntä kohtelee hyvin, mutta pitäkää hänet erillään naisista.
Ja se on helppoa, jollette anna hänelle rahaa, sillä niinkuin
tiedätte, ei hän ulkonäöltään ole mikään, eivätkä naiset
välittäisi hänestä vähääkään, jollette maksaisi hänelle liian
suurta palkkaa.
'Petteri kertoo teille miten suunnittelimme tuon
dynamiittijuonen, ja luonnollisestikaan te ette haluaisi
punikkien tästä tietävän mitään, ja voitte olla varma siitä,
että jos Ted ja minä vangitaan, niin kyllä keksimme jonkun
keinon, jolla saamme koko jutun punikkien tiedoksi. Jos pysytte
alallanne, niin emme sano siitä koskaan sanaakaan, ja teillä
on mainio dynamiittisalajuoni todistuksineen päivineen, joilla
voitte tuhota kaikki punikit, jonka voitte laskea tulleen
maksamaan viisikymmentä tuhatta dollaria -- helppo hinta, kun
ottaa huomioon, että Nelse Ackerman on maksanut paljoa enemmänkin
teidän hommistanne eikä teillä ole ollut näyttää puoleksikaan
näin hyviä tuloksia. Tiedän että suututte kauheasti lukiessanne
tämän, mutta miettikää asiaa ja pitäkää paita housuissa. Lähetän
tämän kirjeen lähetin kautta, jotta voitte saada heti käsiinne
Nelse Ackermanin ja kehottaa häntä olemaan sanomatta sanaakaan
tästä poliisille, sillä tiedättehän mitä siitä seuraisi -- jos
nuo lapset saavat tästä vihiä, niin joutuu se heti sanomalehtiin
ja punikkien tiedoksi, ja siitä olisi paljon haittaa teidän
salajuonellenne. Ja sitäpaitsi, nyt kun noita punikkeja on
rääkätty ja Shawn Brady lynkattu, ei olisi teidän mieleistänne,
että tulisi tiedoksi, että teidän toimistoonne kuuluvat urkkijat
ovat syypäitä koko dynamiittijuttuun. Ted ja minä tulemme
pysymään hieman syrjässä, emmekä aijo myydä jalokiviä aivan heti,
joten kaikki on hyvin.
Kunnioituksella,