"Huone 17." Petteri tiesi että tämä oli venäläisen maalarin,
Nikitinin, huone ja Nikitin sanoi itseään anarkistiksi.
Ja Nell kirjotti, "Huone 17", ja vähän aikaa neuvoteltuaan Petterin
kanssa hän lisäsi: "Huomenaamulla kello kahdeksan. Ei nimiä eikä
puhetta. Toimintaa!" Tämä aika merkittiin siksi, että Petteri muisti
sinä iltana olevan "tuplajuulaisten" kokouksen. Se oli työkokous,
mutta luonnollisestikaan eivät nämä "iikat" koskaan voineet kokoontua
puhumatta "menettelytavoista." Heidän joukossaan oli huomattava
joukko niitä, jotka olivat tyytymättömiä järjestön "saamattomuuteen"
ja vaativat toimintaa. Petteri oli varma että hän saisi jotkut näistä
kiintymään dynamiittijuoneen.
Ja niin kävikin, eikä Petterille ollut siitä minkäänlaista vaivaa;
kysymys tuli esille ilman että hänen tarvitsi sanoa sanaakaan.
Tulevatko työläiset menemään kuin lampaat teurastettaviksi, ja
eivätkö edes "tuplajuulaiset" tule tekemään mitään? Näin kysyi
pistävästi "Sinisilmäinen Enkeli", ja lisäsi että jos heillä on
aikomuksena yrittää jotakin, niin on American City yhtä hyvä paikka
kuin mikä muu hyvänsä. Hän oli puhutellut työväenluokan jäseniä
kylliksi paljon havaitakseen että ne ovat valmiit toimimaan; ainoa,
mitä he kaipasivat, oli taisteluhuuto ja järjestö heitä johtamaan.
Iso tukkityöläinen Henderson otti puheenvuoron. Siinähän se olikin
vaikeus; ei voitu rakentaa järjestöä sellaista työtä varten.
Viranomaiset laittaisivat urkkijoita ja kätyreitä järjestön
jäseniksi, ja ne saisivat ilmi mitä meinataan, ja silloin olisi
järjestön pakko muuttua maanalaiseksi.
"No", huudahti Joe, "menkäämme maanalle sitten!"
"Niin", vastasi toinen, "mutta silloin on koko järjestö pilalla.
Ei kukaan tiedä ketä uskoa, ja jokainen syyttää kaikkia muita
kätyreiksi."
"Perhana!" sanoi Joe Angell. "Olen ollut vankilassa aatteemme
hyväksi. Uskallan kyllä asettua siihen vaaraan, että joku
sanoisi minua urkkijaksi. Mutta en aijo istua alallani ja katsoa
rauhallisena, kun työläisiä ajetaan helvettiin, vain sen vuoksi, että
pidän järjestöäni niin pirun suuressa arvossa."
Kun muut panivat vastaan, tuli Angell yhä rajummaksi. No, oletetaan
nyt sitten että he tulevat epäonnistumaan joukkotoiminnassa, ja
oletetaan että heidät pakotetaan terrorismiin. Kuitenkin he olisivat
antaneet riistäjille opetuksen ja vähentäneet hiukan iloa heidän
elämästään.
Petteri arveli että hänen sopisi mainiosti esiintyä nyt
konservatiivina. "Luuletko todellakin että kapitalistit tulevat
antautumaan pelosta?" kysyi hän.
Ja toinen vastasi: "Varmasti! Sanon että jos olisimme julistaneet
että jokainen kongressimies, joka äänestää sodan puolesta, lähetetään
etumaisiin juoksuhautoihin, niin ei maamme olisi sodassa."
"Mutta", sanoi Petteri viekkaasti, "mitä kongressimiehistä! Niillä on
käskijänsä."
"Varmasti", sanoi ruotsalainen merimies Gus. "Varmasti! Minä nimitän
tusinan verran tämän maan suurmiehistä -- jos heille tehdään selväksi
että jollemme saa rauhaa, niin heidät kaikki tapetaan -- pian saamme
rauhan."
Asiat olivat niinkuin Petteri halusikin. "Ketä ne miehet ovat?" hän
kysyi, ja miehet väittelivät nimistä. He eivät väitelleet pitkää
aikaa ennenkuin joku mainitsi "Nelse" Ackermanin nimen; punikit
vihasivat häntä sydämensä pohjasta siksi, että hän oli lahjottanut
satatuhatta dollaria Gooberin hirttorahastoon. Petteri ei ollut
tietävinään mitään Nelsestä; ja Jerry Rudd, kulkuri, jonka pää
oli vieläkin halki äskeisen viljankorjaajain lakon jälkeen, sanoi
että kautta jessuksen, jos sellaisia miehiä pantaisiin etumaisiin
juoksuhautoihin, niin varmasti olisi Amerikassa rauhanaatteen
kannattajia.
Näytti siltä kuin Joe Angell olisi tullut sinne puhumaan Petterin
puolesta. "Meillä pitäisi olla", sanoi hän, "muutamia miehiä, jotka
taistelisivat yhtä lujasti omasta puolestaan kuin kapitalistienkin."
"Niin", myönsi Henderson katkerasti. "Me olemme kaikki niin hyviä --
me odotamme kunnes herramme sanovat meille että nyt saamme tappaa."
Tähän loppui keskustelu, mutta siinä sitä Petterin mielestä jo olikin
kylliksi. Hän menetteli salaa ja varovaisesti, ja yhden erällään
hänen onnistui panna noita kirjelippuja Joe Angellin, Jerry Ruddin,
Hendersonin ja Gusin taskuun. Ja sitten Petteri pötki tiehensä
vavisten innosta. Suuri dynamiittijuoni on tekeillä! "Niistä täytyy
päästä!" kuiskasi hän itsekseen. "Niistä täytyy päästä kaikilla
mokomin! Teen vain velvollisuuteni."