"No, kuka se on?"
"Jack Ibbetts."
"Eikä helvetissä!" huudahti McGivney epäuskoisesti.
"Jack Ibbetts, yksi vankilan yövartijoista."
"Tunnen hänet", sanoi toinen "Mutta mistäs olet saanut tuon luulon
päähäsi?"
"Hän" on Todd sisarusten serkku."
"Ketäs ne Todd sisarukset sitten ovat?"
"Jenni Todd on morsiameni", sanoi Petteri:
"Morsian!" toisti toinen; hän tuijotti Petteriin, ja sitten hän
nauroi. "Olet saanut morsiamen kahdessa viikossa? En olisi uskonut
sinusta sitä!"
Se oli kaksiteräinen maire, mutta Petterin hymy ei ollut sen takia
vähemmän leveä, ja kaikki hänen epätasaiset hampaansa näkyivät.
"Samapa se", sanoi hän, "sain hänet; ja hän laverteli sen heti --
että Ibbetts on hänen serkkunsa. Ja sitten hän säikähti, sillä
lakimies Andrews oli kieltänyt heitä mainitsemasta serkkunsa nimeä
kenellekään. Siitä voitte huomata että ne käyttävät häntä vakoojana
-- siitä ei ole epäilystäkään."
"Jumalani!" sanoi McGivney, ja hänen äänestään kuului että häntä
todella harmitti. "Kuka olisi voinut uskoa? Ibbetts on niin kunnon
mies kuin vain voi tavata -- ja hän on punikki, ja petturi vielä!
Sehän se onkin, joka tekee niin vaikeaksi pitää nämä punikit kurissa
-- ei koskaan voi olla varma siitä, kuka on heidän puolellaan, ei
koskaan voi tietää, keneen luottaa. Miten ihmeessä ne onnistuvat
siinä?"
"En tiedä", sanoi Petteri. "Ihmisiä on niin helppo pettää!"
"No niin, näen kuitenkin ettei sinua petetä helposti", sanoi
rotannaamainen mies katsellessaan kun Petteri otti rahatukon
vuoteelta ja pani sen huolellisesti sisätaskuunsa.