Sanomalehtituumia.
Jo 1830-luvun alkupuolella alkoi herännäisyys syrjäisestä asemastaan
vähitellen astua julkisuuteen. Se oli koonnut voimansa ja
järjestänyt rivinsä, yhteiskunnan kaikissa kerroksissa jatkaakseen
erämaiden siimeksessä aloittamaansa taistelua maailmaa ja kuollutta
puhdasoppisuutta vastaan. Siihen aikaan kirjoitettiin ja luettiin
Suomessa vähän. Ainoastaan harvoja sanomalehtiä löytyi, ja
nekin olivat hyvin vähäpätöisiä eivätkä yrittäneetkään herättää
kansaamme siitä lamautumistilasta, jossa se oli. Pietismi oli
kutsuttu aikaansaamaan muutosta tälläkin alalla. Sen lapsuuden
aika oli päättynyt, sen aavistukset ja toiveet muodostuneet
itsetietoisiksi aatteiksi, jotka totuuden sisällisestä pakosta
pyrkivät yhä suurempaan julkisuuteen. Samoihin määrin kuin
herännyttä, kaavakristillisyydestä vapautuvaa uskonnollista elämää
alkoi ilmaantua papistossa ja kansassa, tuli myöskin yhteisen
äänenkannattajan puute tuntuvaksi ja tämän tarpeen tyydyttäminen
välttämättömäksi.
Kenessä tämä ajatus ensin heräsi, sitä on vaikea varmuudella sanoa.
Hyvin luultavaa on, että se sai alkunsa J. Fr. Berghin ja Renqvistin
välisestä kirjevaihdosta, joka, kuten tiedämme, varsinkin 30-luvun
alussa oli hyvin likeistä. Tiedetään näet, että nämä herännäisyyden
väsymättömät tienraivaajat, huolimatta heidän välillään vallitsevasta
erimielisyydestä muutamiin opinkohtiin nähden, siihen aikaan yhdessä
tuumivat hengellisen sanomalehden perustamista ja toimittamista.
Varmaksi päätökseksi tuuma kuitenkin näkyy kypsyneen vasta Jonas
Laguksen kautta. Tämä ei siihen aikaan vielä persoonallisesti
tuntenut Renqvistiä eikä Berghiä, vaan kun hän K. K. v. Essenin
kautta, joka näihin aikoihin oli tutustunut viimemainittuun, sai
tietää heidän hankkeestaan, oli hän heti altis sitä kaikin voimin
kannattamaan. Sitäpaitsi tiedustelivat tuuman alkuunpanijat hänen
mielipidettään asiasta ja pyysivät häntä aiotun lehden toimitukseen.
Jos kukaan, niin oli juuri Lagus sopiva tämmöiseen toimeen. Mitä hän
ehdotuksesta ajatteli ja millä mielellä hän ryhtyi sitä toteuttamaan,
näkyy hänen lokakuun 8 p:nä 1834 Berghille kirjoittamastaan
kirjeestä. Lainaamme siitä muutamia otteita:
"Siionin muurien vartijat nukkuvat; maailmanrakkaus ja ihmispelko
ovat saaneet heidät vaikenemaan. Pimeys peittää kansat: evankeliumia
julistetaan suruttomuudeksi, Jesus on tuntematon, Jumalan Pyhää
Henkeä luullaan toimettomaksi ja, missä hän esiintyy voimalla,
pidetään häntä aivokummituksena, kiihotetun mielikuvituksen
leikkinä. Semmoista on ylimalkaan tila kristityssä Suomessamme.
Vaan ei pakene perkele voimatonta valitusta; hätähuudoilla ei
Jumalan temppeliä rakenneta. Lähtekäämme siis Jesuksen nimessä
ja hänen apuunsa turvaten yhtynein voimin taisteluun pimeyden
voimia vastaan itsessämme ja ulkopuolellamme. Älkäämme kaivako
maahan meille uskottua leiviskää, jotta voisimme sen korkoineen
kantaa Herramme Jesuksen Kristuksen eteen hänen suuren tulemisensa
päivänä. -- -- Suurella ilolla olen kuullut, että sinä rakkaan ja
minulle myöskin ruumiillisesti tuntemattoman ystäväni Renqvistin
kanssa olet aikonut ruveta toimittamaan kristillistä sanomalehteä
yllämainitun tarkoituksen saavuttamiseksi. Se ajatus on ylhäältä
kotosin. Semmoisesta sanomalehdestä odotan mitä suurinta siunausta.
Niissä seurakunnissa, joissa ei sanaa elävästi julisteta, on se
levittävä valoa. Moni oppimaton ja nukkuva opettaja voisi Jumalan
armon kautta herätä tilaansa huolehtimaan. Rakkaat veljet, pieni
on leiviskäni, kokemukseni puuttuvainen ja epävarma; mutta en
kuitenkaan tahdo katsoa itseäni, vaan Herraa, tarjoutuessani
lähetetyillä kirjoituksilla ottamaan osaa lehden toimittamiseen
minulle annetun armon mukaan". Ilmoitettuaan, että myöskin N. K.
Malmberg oli halukas ottamaan osaa toimitukseen, sekä mainittuaan
muutamia muitakin, joilta hän toivoi samaa, tekee Lagus lehden
sisällystä ja suunnitelmaa koskevia ehdotuksia, lausuen muun muassa:
"Kirjoituksiamme vastaan tehdyt huomautukset ja muistutukset
julaistakoon lehdessä, jotta ne heti perinpohjin kumottaisiin. Tässä
tulisi kuitenkin huomata, ettei lehti saa sisältää pelkkää väittelyä.
Rauhan palmua tulee sen kantaa, mutta, jos asiat vaativat, on tämä
vaihdettava siihen pasuunaan, joka kaatoi Jerikon muurit. -- --
Lehteä älköön ilmoitettako jumaluusoppineiden äänenkannattajana eikä
myöskään aiotuksi ainoastaan oppimattomia varten; tuosta etsisi
nim. moni suruton maallikko itselleen syytä lehden halveksimiseen,
ennenkuin se on ilmestynytkään. Jos Jumala sallii meidän aloittaa
lehden ulosantamista, syntyy varmaankin paljon melua koko maassa. Se
on oleva perkeleelle ja sokealle maailmalle yhtä vähän tervetullut,
kuin varkaalle lyhty, joka yöllä äkkiä valaisee hänen kasvonsa".
Lokakuun alussa sai Lagus tietää, että päähuoli sanomalehden
toimittamisesta oli laskettu hänen hartijoilleen. Miksi Bergh tahtoi
luopua toimituksesta, on vaikea ymmärtää, koska hän kuitenkin
sitoutui lehteä kirjoituksilla kannattamaan, hankkimaan lupaa sen
ulosantamiseen, tekemään sopimuksia kirjapainojen kanssa y.m. Ehkä
piti hän Lagusta, jonka kykyä ja eteviä kirjailijalahjoja hän oli
oppinut paremmin tuntemaan, siihen sopivampana, taikka ehkä aiheutui
hänen päätöksensä niistä sisällisistä ahdingoista, joiden alaisena
hän näihin aikoihin oli. Huomattava on myöskin, ettei Renqvistin
nimeä enää mainita sanomalehtiasiaa koskevissa kirjeissä, ja että hän
puolestaan ainaiseksi jo alussa näkyy luopuneen koko yrityksestä.
Tämäkin saattoi vaikuttaa Berghiin, joka juuri näinä aikoina oli
epävarma siitä, mille kannalle hän oppiin nähden asettuisi.
Neuvoteltuaan Malmbergin kanssa ja saatuaan hänen aputoimittajaksi,
sitoutui Lagus toimittamaan lehteä. Lokakuun 30 p:nä kirjoitti
hän siitä Berghille: "Olet luopunut aiotun lehden toimituksesta.
Toivoin toki saavani laskea päähuolen vankemmille hartioille, kuin
minun ovat, vakuutettuna kuin olen siitä, että olen varustettu
mitä pienimmällä leiviskällä yrityksen toteuttamiseksi, joka kysyy
juuri kaikkea sitä, mitä minulta puuttuu. Nyt ei ole minulla muuta
neuvoa kuin, syvästi tunnustaen heikkouteni, langeta Herran eteen ja
rukoilla häneltä armoa ja voimaa lehden toimittamiseen. Jota enemmän
katselen yksin Vapahtajaa, odottaen häneltä armoa ja voimaa, sitä
suuremmaksi kasvaa luottamukseni. Herra antakoon tälle päätökselleni
armonsa ja siunauksensa! -- -- Rakas veli, ole vakuutettu siitä, että
me (Malmberg ja Lagus) tiedämme yksin Jumalan armon voivan tässä
vaikuttaa -- itse emme mitään voi". Olemme maininneet, että Lagus jo
tätä ennen oli lähettänyt Berghille ehdotuksen lehden suunnitelmasta
ja siihen otettavien kirjoitusten sisällyksestä. Viitaten
siihen, lausuu hän samassa kirjeessä: "Jos sinä ja siellä asuvat
kristillismieliset ystävämme arvelette, että lehden suunnitelma olisi
muutettava, ja jos itse tahdotte ruveta sitä toimittamaan, luovumme
ilolla yrityksestä ja kiitämme Jumalaa, että hän siihen on valinnut
paremmat aseet". Syrjäisestä kotiseudustaan eivät Lagus ja Malmberg
voineet ottaa huolekseen yrityksen käytännöllistä puolta. Vedoten
Berghin varhemmin antamaan lupaukseen, pyysi Lagus häntä pitämään
huolta tähän kuuluvista asioista siinä tapauksessa, että hän ja
Malmberg tulisivat olemaan lehden toimittajina. Niinikään huomautti
hän siitä, että kaikki lehdessä julaistaviksi aiotut kirjoitukset
ensin lähetettäisiin hänelle [Akiander, Relig. rörelserna VI,
241-244.].
Bergh ryhtyi heti toimiin. Hän ilmoitti Porvoon tuomiokapitulille
aikovansa yksissä Tuusulan kappalaisen [Akiander, Herdaminne.] _K.
Aspegrenin_ kanssa ruveta toimittamaan hengellistä sanomalehteä,
pyytäen suosiollista lupaa sen ulosantamiseen epämääräiseksi
ajaksi. Lehti oli ilmestyvä Helsingissä tahi Porvoossa puolen arkin
kokoisena kerta viikossa sekä ruotsiksi että suomeksi. Sen nimenä
tulisi olemaan _"Tidningar i andliga ämnen"_ ja _"Hengellisiä
sanomia"_. Hakemuksessa sanotaan, että lehti tulisi sisältämään:
"Kristinuskon perusopit armon järjestyksestä p. raamatun mukaisina
sekä käytännöllisesti esittäen kristillistä elämää sellaisena,
kuin sen tulee olla ja on jokaisessa Jesuksen tosi tunnustajassa;
kertomuksia elävien kristittyjen elämästä ja kuolemasta muille
esikuvaksi; kertomuksia tapahtumista armon valtakunnassa menneinä ja
myöhempinä aikoina; selvitystä todellisen lahkolaisuuden alkuperästä,
sen vaikutuksista ja tuottamista vaaroista sekä miten sitä vahingoksi
uskonnolle sekoitetaan tosi kristillisyyden kanssa yhteen; väärästä
kristillisyydestä yleensä, jommoisena se on ollut ja kaikkina
aikoina on oleva; sekä vihdoin kehotuksia kristilliseen elämään ja
toimintaan sekä varoituksia varsinkin nykyään vallitsevien paheiden
välttämiseksi" [Porvoon tuomiokapitulin arkisto.]. Maaliskuussa 1835
päätti tuomiokapituli hyväksyä tämän anomuksen, alistaen päätöksensä
senaatin vahvistettavaksi.
Syynä tähän Porvoon tuomiokapitulin näennäiseen vapaamielisyyteen
oli selvästikin se, etteivät asianomaiset ymmärtäneet aiotun lehden
todellista tarkoitusta, miten selvään siihen anomuksessa olikin
viitattu. He eivät näy ajatelleen, että nuo heille tutut sanat ja
nimitykset, joita siinä oli käytetty, ilmaisivat paljon enemmän ja
ainakin osaksi aivan toista, kuin silloinen teologia ja vallitseva
uskonnollinen katsantotapa, samoja sanoja käyttäessään, tarkoittivat.
Läheinen tulevaisuus oli heille näyttävä, kuinka paljon he olivat
erehtyneet.
Jännityksellä näkyy varsinkin Lagus odottaneen senaatin päätöstä
asiassa. Häntä oli kehotettu pyytämään arkkipiispa Melartinin
suositusta lehdelle, vaan ei ollut hän tuohon taipuvainen. Ei hän
myöskään hyväksynyt erään ystävänsä ehdotusta, että pyydettäisiin
piispa Franzénia olemaan avullisena lehden toimittamisessa. Hän
lausuu siitä eräässä kirjeessä: "Pelkkä ajatus, että tulisin
työskentelemään yhdessä niin etevän kirjailijan kanssa, tempaa kynän
kädestäni. Tiedän kyllä, ettei tämä yritys riipu persoonasta eikä
voimasta, vaan siitä, että jokainen leiviskänsä mukaan tuopi esiin
mitä Jumala armosta hänelle antaa; että tässä tulee katsoa yksin
Herraan, jolta kaikki hyvä lahja tulee; vaan olen kuitenkin näihin
asti epäillyt kääntyä piispa Franzénin puoleen, varsinkin koska en
ole varma, onko meidän käsityksemme pyhityksestä sama. Tässä kohdassa
on minusta Franzén vapaamielisempi, kuin mitä minä voin hyväksyä."
[Laguksen kirje J. Wegeliukselle 20/3 1835. (Painettu Väktarenissa
1893 n:o 9).].
Heinäkuussa antoi senaatti suostumuksensa lehden ulosantamiseen,
velvoittaen Porvoon tuomiokapitulia sitä sensuroimaan. Saatuaan
tiedon asiasta, pyysivät Bergh ja Aspegren tuomiokapitulia
suosittelemaan lehteä papistolle, sanoen siltä odottavansa
kirjoituksia sekä veljellistä oikaisua. Siihenkin suostuivat
asianomaiset. Kiertokirjeellä ilmoittaen lehden ilmestymisestä
seuraavan vuoden alusta, kehotti tuomiokapituli papistoa sitä
tilaamaan sekä muutenkin yritystä kannattamaan. [Porvoon
tuomiokapitulin arkisto.]
Pieneksi supistuu meidän aikamme sanoma- ja
aikakauslehti-kirjallisuuteen verrattuna kysymyksessä oleva hanke,
jos silmällä pidetään ainoastaan aiottujen lehtien koko ja muut
samanlaatuiset näkökohdat. Mutta kun otetaan huomioon silloiset
ummehtuneet olot sekä se elävä, vanhoja ennakkoluuloja ja ajan
maailmanmukaista jumalisuutta vastaan tähdätty kristillisyys, jonka
äänenkannattajiksi "Tidningar i andliga ämnen" ja "Hengellisiä
sanomia" olivat aiotut, on vertailun tulos oleva aivan toinen. Eikä
ole Suomessa milloinkaan suuremmalla innostuksella ja nöyremmällä
jumalanpelvolla ryhdytty sanomalehteä perustamaan ja toimittamaan.
Missä hengessä tuo tapahtui, näkyy muun muassa niistä sanoista,
joilla Lagus päättää yllämainitun lokakuun 24 p:nä 1834 J. Fr.
Berghille kirjoittamansa, tätä kysymystä koskevan kirjeensä.
Hän lausuu: "Rakas Vapahtaja tehköön meidät puhdistetuiksi ja
nöyryytetyiksi astioiksi, joihin hän voipi armonsa ja henkensä
kätkeä. Jos hän tahtoo, jos hän kutsuu, jos hän meidät lähettää, niin
tahdomme hänen voimallaan taistella pimeyden sotajoukkoa vastaan.
Ehkä putoaa joku kylvämämme siemen hyvään maahan kantamaan hedelmää
ijankaikkiseen elämään". [Akiander VI, 244.]