Niinkuin unessa kauniissa vierii nyt suutarin kotona aika — sellainen
se on sovun ja rauhan ja rakkauden taika — matami lihoo ja lempeämmäksi
muuttuu, harvoin hän miestänsä nyt enää mistään neuvomaan puuttuu.
Joskus jollekin hyvälle vieraalle Iita voi lukea julki, millaisin
tuntein, millaisin runollisin mielin suutarimestari kerran suoraan
kuoleman sylihin kulki. Siimeon kuuntelee syrjästä, sanoen hiljaa:
»Annahan olla.» Mut vieras kuuntelee suutarin joutsenlaulua suurella
nautinnolla.
Niinpä ei vaatimaton olis Siimeonin sijassa monikaan toinen, hänen
mainettansa jos kultailis sankarin sädekehä moinen. Simo ei kehu,
ja — jos joku Imatran laskuhun puheen vain vääntää — kainosti,
ylpeilemättäpä suutarimestari kohta sen toiseen tarinahan kääntää.
Iita on ommellut pyyhinten peitinliinoja kaksi, itselleen toisen ja
toisen Simolle, joka käy päivä päivältä hänelle yhä vain rakkaammaksi.
»Hyvän ja iloisen tulee ihmisen olla!». Sanat nuo ovat Siimeonin
liinassa koukerokauniit ja kehystetyt kukkasin sorein. »Ah, untako
vainen on elo tää?» tuo kysymys Iitan liinassa seisoo kirjaimin korein.
On suutarimestari vaatimaton ihan varmaan, mut joskus, kun kylillä
tietää hän olevan matamin, Iitansa armaan, käsin vapisevaisin hän
matamin laatikon avaa ja runoa, sinisellä silkkinauhalla vyötettyä hän
hartaalla äänellä tavaa.
Ja mieleen hänelle tulevat muistot ajalta tuolta, jolloinka sydän oli
täynnänsä rakkauden tuskaa ja huolta, ajalta, joka oli kyllä niin paha,
ettei se muuttua vois pahemmaksi, mut kuitenkin ajalta, joka teki
hänet, tavallisen suutarimestarin suorastaan runoilijaksi.
Jos tahtonet nähdä tuon suutarimestarin mainion runoelmanäytteen, niin
saammepa siitäkin parille sivulle sievän täytteen:
Suutari Mestari
Siimeon Lestin
syntymästä ja
Sankarillisesta
Elämästä;
Oma käsi:
1.
Synnyin ja kasvoin onnellisena
Lapsuus riemuista
rikas, kunnes oppihin
viisitoista vuotisena.
2.
Opissa Tuhannet sain vaivat
ja vastukset koittaa
Ahkeruus ilomme on
ja Kovan Onnen Voittaa.
3.
Olin jo mestariks
Oppinut, Toisia
Suutariks koulinnut,
Vaan syttyi suuri se
Rakkauten tuli Ja siinä
se sytän paloi ja suli.
4.
Maailma oli kaunis
kuin Luojan Yrtti tarha
Elämä hymyili
Saavutin neitosen Parhaan.
5.
Rakkauten surut ne
minutkin saivat
viinahan villiytymään
Sekä myös elämään
onnettomaan
Kokonaan kyllästymään.
6.
Ah miksi
olit sää petollinen
Vaikka minä olin Sulle
Uskollinen??
7.
Imatra koski kuohu pää
Ylitse käynyttä ei ole sen
Viihtymykseen laulaa tää
Mieleni murheellisen
8.
Sinne Unholan Satamaan
aloin jo onneton halajaan
Sinne kulkuni johti
Lumo Laineita kohti.
9.
Rauhan Sytän jo kohtaa.
Hyvästi Iitani Rakas?
Hyvästi Elämä.
Hyvästi Kaikki.
10.
Kunnioittaen
Suutarimestari
Siimeon Lesti.
Oma käsi.
Sellainen se on suutari Siimeon Lestin laatima runo. Eipä vain jokainen
suutari sellaista runoa kokohon puno. Mut mitäs — muutenkin Siimeon
Lestin ja tavallisen suutarin välillä suuri on ero: suutari hyväkään ei
ole muuta kuin suutari, Simo on nero.
Niinkuin unessa kauniissa vierii nyt suutarin kotona aika — sellainen
se on sovun ja rauhan ja rakkauden taika — tänään jos syntyy riita, se
huomenna päättyvä on sovinnolla, Simo kun lukee vain sanat: »Hyvän ja
iloisen tulee ihmisen olla!»