Minun rakas, minun hyvä Amendani, ylin ystäväni, syvällä liikutuksella,
tuskan ja ilon sekaisilla tunteilla olen vastaanottanut ja lukenut
viimeisen kirjeesi. Mihinkä voisinkaan verrata sinun uskollisuuttasi
minua kohtaan! Ah, kuinka on suloista, että aina olet pysynyt
minulle niin ystävällisenä. Niin, olen pannut sinun ystävällisyytesi
koetukselle, ja minä tiedän tehdä eroituksen sinun ja kaikkien muiden
välillä. Sinä et ole Wienin ystävä, et, sinä kuulut niihin, jotka minun
synnyinseutuni maa on kasvattanut. Kuinka usein toivonkaan, että olisit
lähelläni, sillä sinun Beethovenisi on syvästi onneton. Tiedä, että
jaloin osa olemustani, kuuloni, on suuresti heikentynyt. Jo niihin
aikoihin, kun olit luonani, huomasin oireita siihen, mutta salasin ne;
sen jälkeen on vika vain yhä pahentunut. Voiko se milloinkaan täysin
parantua, sen saa ajan pitkään nähdä; sen pitäisi johtua vatsani
sairaloisuudesta. Mitä viimemainittuun tulee, olen nyt melkein täysin
terve, mutta tokkohan kuuloni milloinkaan tulee hyväksi? Tosin toivon
sitä, mutta hyvin luultavasti turhaan, sillä sellaiset sairaudet ovat
useimmissa tapauksissa parantumattomia. Kuinka surullinen elämäni
onkaan! Minun täytyy välttää kaikkea sitä, joka on minulle rakasta —
ja lisäksi tehdä sitä tässä niin kurjassa, itsekkäässä maailmassa!...
— Kesken kaikkea voin sinulle sanoa, että Lichnowsky on minun mitä
vilpittömin ystäväni. Sitte viime vuoden on hän minulle lahjoittanut
600 florinia: tämä seikka sekä teosteni hyvä menekki on sallinut minun
elää tarvitsematta huolehtia jokapäiväisestä leivästä. Kaiken, mitä nyt
sävellän, voin myydä heti viisi kertaa, ja minulle maksetaan hyvästi. —
Olen kirjoittanut sangen paljon viimeaikoina; ja kun olen kuullut että
olet tilannut pianoja... liikkeestä, lähetän sinulle muutamia teoksiani
samassa lähetyksessä jonkun pianon mukana, jotta se tulisi sinulle
halvemmaksi.
Minun lohdutuksekseni on tänne nyt saapunut eräs henkilö, jonka
parissa voin nauttia tuttavallisesta seurustelusta ja epäitsekkäästä
ystävyydestä: hän on yksi nuoruuteni ystävistä [91]. Olen hänen
kanssaan usein puhunut sinusta ja sanonut hänelle, että — jätettyäni
synnyinseutuni olet sinä yksi niistä, jotka sydämeni on valinnut.
— Hän ei myöskään pidä tuosta ...sta [92]. Hän on liian heikko
minun ystäväkseni ja pysyy sellaisena. Minä pidän häntä ja vain
kuin soittimina, joita soitan, milloin minua miellyttää; mutta he
eivät voi koskaan tulla minun toimintani jaloiksi todistajiksi, yhtä
vähän kuin he toden perästä voivat ottaa osaa elämääni; minä pidän
heitä arvossa ainoastaan niiden palvelusten mukaan, joita he tekevät
minulle. Oi kuinka onnellinen olisin, jos minulla olisi kuuloni
täysin jäljellä! Silloin rientäisin sinun luoksesi. Minun täytyy olla
eristettynä kaikesta; parhaat vuoteni kuluvat, ilman että olen voinut
toteuttaa kaikkea sitä, minkä lahjani ja voimani ovat minulle antaneet
suoritettavaksi. — Surullinen alistuvaisuus, jonka turviin minun
täytyy paeta! Tosin olen päättänyt asettua kaikkien näiden kärsimysten
yläpuolelle, mutta kuinka se käy minulle mahdolliseksi? Niin, Amenda,
jollei minun vikani ole parantunut kuuden kuukauden kuluttua, vaadin
sinulta, että, jätät kaikki ja tulet luokseni. Teen silloin matkoja
(soittoni ja sävellystoimintani eivät toistaiseksi kärsi paljon
sairaudestani; se tulee selvimmin näkyviin vain seuraelämässä), ja
sinä tulet matkatoverikseni. Olen vakuutettu siitä, että onni tulee
olemaan mukanani; mikäpä kävisi minulle nyt yli voimain! Senjälkeen
kuin lähdit, olen kirjoitellut kaikenlaista, vieläpä oopperoitakin
ja kirkollista musiikkia. Niin, ethän hylkää pyyntöäni, autathan
ystävääsi kantamaan huolensa ja kärsimyksensä. Olen myöskin paljon
kehittänyt pianonsoittotaitoani ja minä toivon, että tämä matka
on sinullekin tuottava huvia. Sen jälkeen jäät ikuisiksi ajoiksi
luokseni. — Olen säännöllisesti saanut kaikki kirjeesi; kuinka
harvoin lienenkin vastannut, olet kuitenkin aina ollut ajatuksissani,
ja minun sydämeni sykkii aina yhtä lämpimästi sinulle. — Sen, mitä
olen sinulle maininnut kuulostani, pyydän sinua säilyttämään suurena
salaisuutena ja toivon, ettet ilmaise sitä kenellekään, olkoon se
kuka tahansa. — — Kirjoita minulle oikein usein. Sinun kirjeesi, jos
kohta ne ovatkin niin lyhyitä, lohduttavat minua ja tekevät minulle
hyvää. Odotan jälleen pian kirjettä sinulta, rakas ystäväni. — En ole
sinulle lähettänyt takaisin kvartettiasi [93], koska olen sen kokonaan
uudelleen muovaillut, sitten kun vasta nyt olen alkanut osata todella
säveltää kvartetteja: tulet sen näkemään, kun ne saat. — Nyt, hyvästi,
rakas ystävä! Jos luulet että minä täällä voin tehdä jotain, joka olisi
sinulle mieluista, on itsestään selvää, että ilmoitat siitä uskolliselle