hiuksista (jotka riippuivat palmikkoina, arvatenkin koska vanha
nainen oli aikeissa kammata ne yöksi) ja teki hänen kasvojensa edessä
partaveitsellä parturin eleitä. Tytär makasi pitkänään lattialla
säikähdyksestä tainnoksissa. Vanhan naisen huudot ja ponnistelut
(joiden aikana peto kiskaisi häneltä hiukset päästä) saivat aikaan,
että apinan aluksi kai rauhalliset aikomukset muuttuivat vihan ja
raivon töiksi. Vain kerran se painalsi partaveitsellä vanhan naisen
kaulaa, mistä seurasi että pää melkein täydelleen irtautui ruumiista.
Veren näkeminen kiihdytti sen raivoa vielä enemmän. Hampaitaan
kiristäen ja silmät kipinöitä suitsuttaen se lennähti tytön ruumiin
kimppuun ja kaivoi hirveät kyntensä sen kaulaan, kunnes uhri kuristui
kuoliaaksi. Nyt osui sen hurjana harhaileva katse isäntänsä kauhusta
jähmettyneisiin kasvoihin ikkunan takana. Eläimen raivo — se kai
muisti ruoskan — muuttui silmänräpäyksessä peloksi ja tuskaksi.
Tietäen ansainneensa rangaistuksen näytti se toivovan voivansa peittää
tekonsa jäljet ja alkoi nyt, ikäänkuin sisäisen levottomuuden ja hädän
pakoittamana, juosta ympäri huonetta. Tällöin se sysäsi huonekaluja
kumoon, särki niitä ja kiskoi vuodevaatteet sängystä. Lopuksi apina
tarttui tyttären ruumiiseen ja tunki sen uuninpiippuun siten kuin
tiedetään, sitten vanhan naisen jäännöksiin, jotka se muitta mutkitta
viskasi ikkunasta ulos.
Kun apina, silvottu ruumis sylissään, läheni ikkunaa, alkoi merimies
kauhun valtaamana laskeutua takaisin putkea pitkin, ja sittenkun hän
oli pikemmin liukunut kuin laskeutunut sitä pitkin maahan, kiiruhti hän
niin nopeasti kuin saattoi kotiinsa — hirveästi peloissaan tapahtuman
seurauksista, ja jätti tässä mielentilassa orangutangin pyydystämisen
sikseen. Sanat, jotka portaita ylös rientävät ihmiset kuulivat, olivat
ranskalaisen kauhun huudahduksia ja haukkumasanoja, sekoittuneina pedon
kauheaan karjahteluun.
Paljoa ei ole enää lisättävänä. Orangutangi oli paennut kaasuputkea
pitkin hetkistä myöhemmin kuin isäntänsä. Mennessään se oli lyönyt
ikkunan kiinni. Myöhemmin sai omistajansa sen kiinni ja möi sen kelpo
hinnasta eläintarhaan. Sittenkun merimies oli toistanut kertomuksensa
poliisiprefektille, jonka ällistys sen johdosta ei ollut vähäinen, ja
Dupin oli siihen liittänyt tutkimuksensa tulokset, vapautettiin Lebon
viipymättä vankilasta.