On eri asia sanoa vieraille: "Siitä miehestä en minä huoli"; ja on
toinen asia sanoa samaa miehelle itselleen, kun hän nimenomaan kosii.
Samana iltapuolena oli pankissa ilmoitettu mr. Arthurille, että hän
pian on saava kassan hoidettavakseen. Tämä lupaus sai hänet juopumaan
ilosta. Aterioidessa hän loisti keskustelutaidollaan. Häntä eivät nyt
masentaneet edes miss Hallardin ivan myrkkyiset vuodatukset. Hän puhui
taiteesta rohkeammin ja persoonallisemmin kuin koskaan ennen. Täytyyhän
miehen, jolle vain muutaman vuoden palveluksen jälkeen tarjotaan
pankissa kassa hoidettavaksi, olla oikeutettu ilmaisemaan ajatuksiaan
mistä asioista hyvänsä, — myöskin taiteesta. Ja mr. Arthur kehitteli
monia ajatelmia tästä mieliaiheestaan.
"En ymmärrä, mitenkä ihmiset voivat sanoa taiteeksi sellaista, mikä ei
ketään miellytä," julisti hän lopuksi.
"Te olette, käsittääkseni, aivan oikeassa, mr. Arthur," vahvisti
emäntä, rouva Hewson. "Jos minä pidän jostakin — esimerkiksi siitä
maalauksesta, joka oli viime joululehdessä —, niin minä sanon aina:
'Tätä minä sanon taiteeksi!' Enkö sanokin, Ern?"
Hänen miehensä nyökkäsi, suu täynnä savustesilliä.
"No niin," sanoi mr. Arthur naurahtaen, "jos te, rouva Hewson,
tarkoitatte sitä värikuvaa, joka on arkihuoneessa pianon yllä,
niin minun täytyy tunnustaa, etten puolestani myönnä sitä lainkaan
taiteelliseksi."
"Miksikä ette?" kysyi Janet, "ettekö sitten pidä siitä?"
"En," sanoi mr. Arthur innostuneesti. "Ettekä te myöskään, luullakseni.
Panenpa shillingin vetoa, ettei se miellytä teitä."
"Mutta rouva Hewson pitää siitä," vastasi Janet tyynesti. "Eikö
se riitä todistamaan, että kuva on taiteellinen, — jos teidän
määritelmänne taiteesta on paikkansa pitävä?"
Kun rouva Hewson näin äkisti huomasi joutuneensa uhkaavan väittelyn
keskipisteeksi, nousi hän hätäisesti pöydästä ja kiiruhti keittiöön,
mutisten jotakin iltateen valmistamisesta. Hänen miehensä taas
ryhtyi, pelastaakseen mr. Arthuria pulasta, lukemaan ääneen päivän
sanomalehteä, joka hänellä aina syödessä oli käsillä.
Lukemista kuunteli tuskin kukaan, mutta mr. Arthur sai mielestään
kuitenkin sen turvissa sopivan tilaisuuden ryhtyä kuiskivaan
keskusteluun Sallyn kanssa.
"Muutitte, toivoakseni, vaatteenne?" kysyi hän.
"Oh, kyllä."
"Tiedättehän, voisitte saada keuhkokuumeen," lisäsi mr. Arthur
selittäen.