Tietämisemme muodostaa kaksi äärimmäisyyttä, jotka koskettavat
toisiaan. Ensimmäinen on puhdas luontainen tietämättömyys, jota kaikki
ihmiset edustavat syntyessään. Toinen äärimmäisyys on se, johon tulevat
suuret henget, kun he läpikäytyään kaiken sen, mitä ihmiset voivat
tietää, huomaavat, etteivät tiedä mitään ja kohtaavat saman
tietämättömyyden, josta he ovat lähtöisin. Mutta tämä on oppinutta
tietämättömyyttä, joka tuntee itsensä. Ne taas, jotka ovat lähteneet
luontaisesta tietämättömyydestä saavuttamatta tätä toista
äärimmäisyyttä, ovat saaneet jonkun verran itsekylläisen tiedon alkeita
ja ovat olevinaan viisaita.
Nämä juuri ne järkyttävät maailmaa ja näkevät kaikki huonommassa
valossa kuin nuo toiset. Joukko ja sen älyniekat määräävät
säännöllisesti maailman tapahtumien kulun; nämä ne halveksivat kaikkea
ja joutuvat itse halveksittaviksi.