Ihminen on vain hento ruoko, luonnon heikkorakenteinen esine, mutta hän
on ajatteleva ruoko. Sen murtamiseksi ei tarvita, että koko
maailmankaikkeus nousee aseisiin. Ilman henkäys, vesipisara riittää
tuhoamaan sen. Mutta vaikkapa maailmankaikkeus olisikin murtanut
ihmisen, hän on kuitenkin yhä vielä ylevämpi sitä, joka on hänet
surmannut, sen tähden että hän kuolee tietoisesti. Mutta
maailmankaikkeus ei ole tietoinen ulkonaiseen mahtiin perustuvasta
etevämmyydestään.[4]
Meidän arvokkuutemme perustuu kokonaan ajatteluumme, järkeemme. Ja
juuri sillä alalla tahdomme kohottautua emmekä ajassa ja paikassa,
joita emme voi täyttää. Ahkeroikaamme sentähden ajattelumme
kehittämistä. Se on siveysopin perussääntö.