Meillä on suuri ajatus sielustamme. Emme voi sietää, että toiset
halveksivat meitä eivätkä anna meille tunnustusta. Niin meidän koko
onnemme perustuu toisten arvosteluun.
Kunnianhimo on ihmisen alhaisuuden merkki, mutta samalla se on merkki
hänen synnynnäisestä ylevyydestään. Sillä kuinka paljon ihminen
omistaneekin täällä maailmassa, kuinka paljon terveyttä ja muita
tärkeitä etuja hän nauttineekin, hän ei kuitenkaan ole tyytyväinen,
ellei hänellä ole ihmisten arvonantoa. Hän pitää niin suuressa arvossa
ihmisten mielipiteitä, että vaikka hänellä olisikin korkea asema
maapallollamme, hän ei suinkaan tunne itseään tyytyväiseksi, ellei
hänellä ole korkea asema myöskin ihmisten mielipiteissä. Se on hänen
mielestään maailman paras paikka. Ei mikään voima voi tukahuttaa tätä
hänen kaipuutaan, sillä se on syvimmälle ihmissydämeen juurtunut
ominaisuus. Nekin, jotka eniten halveksivat ihmisiä ja asettavat heidät
eläinten tasalle, tahtovat kuitenkin nauttia toisten kunnioitusta ja
luottamusta, joten tämä heille ominainen tunne saattaa heidät
ristiriitaan oman itsensä kanssa. Luonnon ääni, joka on voimakkaampi
kuin kaikki muu, saa heidät ihmisen suuruudesta vakuutetuksi varmemmin,
kuin heidän järkensä ihmisen alhaisuudesta.