VIITESELITYKSET:

[1] Rouva de Chenoncaux'ta. Suoment. huom.

[2] Ensi vuosina tapahtuva kasvatus on tärkein; ja tämä ensimäinen

kasvatus kieltämättä on naisten suoritettava. Jos Luoja olisi tahtonut

sitä miesten tehtäväksi, hän olisi antanut heille maitoa lasten

ravitsemista varten. Puhukaa siis kasvatusopillisissa tutkimuksissanne

etupäässä naisille, sillä ensinnäkin heillä on parempi tilaisuus valvoa

lasten kasvatusta lähempää kuin miehillä ja heillä on suurempi

vaikutusvalta lapsiin nähden, ja lisäksi kasvatuksen hyvät tulokset

heille ovat monta vertaa tärkeämmät, kun näet useimmat lesket ovat

melkein lastensa mielivallan alaisina, jolloin nämä antavat heidän

tuntuvalla tavalla -- joko miellyttävällä tai vastenmielisellä -- kokea

saamansa kasvatuksen vaikutuksia, Lait, jotka aina niin paljon pitävät

huolta ihmisten omaisuudesta ja niin vähän itse ihmisistä, niiden

tarkoituksena kun on turvallisuuden ylläpitäminen, eikä hyveen

edistäminen, eivät anna äideille tarpeeksi valtaa. Ja kuitenkin äitiys

on jotakin paljon vahvempaa kuin isyys; äitien velvollisuudet ovat

vaivalloisemmat: heidän huolenpitonsa on tärkeämpi perheen hyvän

järjestyksen ylläpitämiselle; yleensä he ovat enemmän kiintyneet

lapsiin. On olemassa asianhaaroja, joiden nojalla voi jossakin määrin

puolustaa poikaa, joka ei isälleen osota hänelle tulevaa kunnioitusta;

mutta jos minkä olosuhteiden vallitessa tahansa lapsi olisi kyllin

luonnoton sitä kieltämään äidiltänsä, häneltä, joka on kantanut häntä

kohdussaan, ravinnut häntä maidollaan, ja joka monina vuosina on

unhottanut itsensä yksinomaan pitäessään huolta lapsestaan, niin

kiireisesti pitäisi hankkia pois maailmasta tällainen kurja olento,

hirviönä, joka ei ansaitse nähdä päivän valoa. Äidit, näin sanotaan,

hemmottelevat lapsiaan. Siinä he epäilemättä menettelevät väärin; mutta

vähemmin väärin ehkä kuin te, jotka heidät turmelette. Äiti tahtoo että

hänen lapsensa olisi onnellinen, ja onnellinen nykyhetkestä alkaen.

Siinä hän on oikeassa; kun hän erehtyy keinojensa suhteen, tulee häntä

opastaa. Isän kunnianhimo, saituus, liika ankaruus, väärä huolenpito,

hänen huolimattomuutensa ja kovasydäminen välinpitämättömyytensä ovat

sata kertaa turmiollisemmat lapsille kuin äidin sokea hellyys. Muuten

minun on tekeminen selkoa siitä, mitä tarkoitan käsitteellä äiti, ja

sen olen myöhemmin tekevä.

[3] Minulle vakuutetaan, että herra Formey on luullut minun tässä

tahtoneen puhua omasta äidistäni, ja että hän sen on sanonut jossakin

teoksessa. Tämä on julmaa pilantekoa joko herra Formeyn tai minun

suhteeni.

(Heti Émilen ilmestyttyä Pariisissa v. 1762 julkaisi J. Neaulme siitä

Haagissa tarkan kopion. Se herätti hollantilaisten vallanpitäjien

paheksumisen, ja julkaisija oli vähällä saada ankaran rangaistuksen,

mutta sai kuitenkin armahduksen sillä ehdolla, että heti julkaisisi

uuden painoksen, joka "olisi puhdistettu kaikesta, mikä saattaisi

herättää pahennusta". Hän kääntyi silloin Formeyn puoleen, joka jo 1763

oli julkaissut "Anti-Émilen", ja joka nyt suostui puhdistamaan itse

Émile kirjaa. "Puhdistettu" painos ilmestyi pian ja sen nimenä oli:

"Kristitty Émile, yleishyödyksi julkaissut M. Formey." Siinä tietysti

oli tehty koko joukko muutoksia. Suoment. huom.)

[4] Ollen ulkomuodoltaan heidän kaltaisensa, mutta puhumisen taitoa

sekä sen ilmaisemia käsitteitä vailla, hän olisi kykenemätön

ilmaisemaan tarvitsevansa heidän apuansa, eikä hän millään muullakaan

tavalla voisi heille sitä selvittää.

[5] Herra Formey vakuuttaa meille, ettei tahdota sanoa juuri tätä.

Mutta tämä ajatus näyttää olevan tarkoin lausuttuna seuraavassa

säkeessä, johon olen päättänyt vastata.

Ei luonto muuta oo, se uskokaa, kuin tapa vaan.

Herra Formey, joka ei tahdo tehdä kanssaihmisiään ylpeiksi, mittaa,

vaatimattomasti kyllä, inhimillistä järkeä omien aivojensa mukaan.

[6] Tasavaltojen käymät sodat ovat tämän vuoksi julmemmat kuin

yksinvaltojen. Mutta vaikka kuningasten sodat ovatkin maltillisia, niin

heidän rauhansa on hirvittävä; on parempi olla heidän vihollisensa kuin

heidän alamaisensa.

[7] On olemassa useissa kouluissa ja etenkin Pariisin yliopistossa

opettajia, joista pidän, joita suuresti kunnioitan, ja joiden luulen

olevan hyvin kykeneviä etevästi opettamaan nuorisoa, ellei heidän olisi

pakko noudattaa voimassa olevaa opetustapaa. Kehotan yhtä heistä

julkaisemaan suunnittelemansa parannusehdotuksen. Ehkäpä vihdoin

viimeinkin ihmisissä herää halu parantaa vallitsevaa pahaa, kun

huomaavat ettei se ole auttamaton.

[8] Tuscul. V. Merkitsee: olen päässyt valtiaaksesi, kohtalo ja olen

sinulta sulkenut kaikki ovet, niin ettet voi päästä taokseni. Suoment.

huom.

[9] Non. Marcell.

[10] Buffon, Hist. Nat. IV, s. 190 in -- 12.

[11] Naisten ja lääkärien välistä omituista liittoa olen aina pitänyt

Pariisin hullunkurisimpiin seikkoihin kuuluvana. Naisia lääkärit saavat

kiittää maineestaan ja lääkärien avulla naiset toteuttavat haluamansa

seikat. Tästä saattaa päättää mitä taitoa vaaditaan pariisilaiselta

lääkäriltä, jotta hän tulisi kuuluisaksi.

[12] Manalan kuuluisimpia jokia. Suoment. huom.

[13] Kun lukee Plutarkoksen teoksista, miten sensori Cato, joka

hallitsi Roomaa niin kunniakkaasti, itse kasvatti poikaansa kehdosta

alkaen, jopa lisäksi niin huolellisesti, että hylkäsi kaikki toimensa

ollakseen läsnä, kun imettäjä, s.o. äiti sitä kapaloitsi ja pesi; kun

Suetonius kertoo, että Augustus tuo maailman valtias, maailman, jonka

hän itse oli valloittanut ja jota itse hallitsi, itse opetti

pojanpoikiaan kirjoittamaan ja uimaan ja perehdytti heidät tieteiden

alkeisiin, ja että hän alati piti heitä luonaan, niin ei voi olla

nauramatta noille menneiden aikojen pikkusieluille, jotka huvittelivat

itseänsä moisilla lapsellisuuksilla; he olivat epäilemättä liian

typerät voidakseen harrastaa meidän aikamme suurten miesten suuria

asioita!

[14] "Arcadie" teoksensa esipuheessa kertoo kirjailija Bernardin de

Saint-Pierre Rousseaun eräänä päivänä sanoneen hänelle: "Jos

toimittaisin uuden painoksen teoksiani, keventäisin arvosteluni

lääkäreistä. Ei ole yhtään säätyä, joka vaatisi niin perinpohjaisia

opintoja kuin heidän säätynsä. Joka maassa tulevat he kuulumaan

oppineimpiin ja sivistyneimpiin miehiin." Suoment. huom.

[15] Tässä seuraa muuan englantilaisista lähteistä noudettu esimerkki,

jota en malta olla mainitsematta, se kun tarjoaa niin paljon aiheita

ainettani koskeviin mietteisiin.

"Yksityishenkilö nimeltä _Patrice Oneil_, yntynyt v. 1647, on juuri

äsken, v. 1760, mennyt seitsemännen kerran uusiin naimisiin. Hän

palveli rakuunana Kaarle II:n hallituksen 17:ntenä vuotena, ja sitten

eri sotaväenosastoissa aina vuoteen 1740, jolloin pyysi eron. Hän oli

mukana kaikilla Wilhelm kuninkaan ja Marlboroughin herttuan

sotaretkillä. Tämä mies ei koskaan ole juonut muuta kuin kaljaa; hän

käytti aina ravintonaan kasviksia ja söi lihaa ainoastaan muutamissa

perheensä keskuudessa toimeenpanemissaan aterioissa. Hänellä on aina

ollut tapana nousta ja panna maata auringon mukana, elleivät hänen

velvollisuutensa ole häntä siinä estäneet. Hän käy nyt 113:tta

vuottaan, kuulee hyvin, voi hyvin ja astuu ilman sauvaa. Huolimatta

korkeasta iästään hän ei pysy ainoatakaan hetkeä joutilaana, ja joka

sunnuntai hän menee synnyinpitäjänsä kirkkoon lastensa, lastenlastensa

ja lastenlastenlastensa seurassa."

[16] Vaimot syövät leipää, vihanneksia, maitoruokia; nartut ja

naaraskissat niinikään; naarassudetkin syövät ruohoa. Niistä ne saavat

kasvinesteitä maitoansa varten. Lopuksi olisi vielä tutkittava

sellaisten eläinlajien maitoa, jotka yksinomaan voivat ravita itseään

lihalla, jos sellaisia on olemassa, jota epäilen.

[17] Joskohta meitä ravitsevat ruokamehut ovat

juoksevassa muodossa, niin täytyy niiden olla muodostuneita tiviistä

ruoka-aineista. Työmies, joka ravinnokseen käyttäisi pelkkää

lihalientä, riutuisi pian. Hän pysyisi paljon paremmin voimissaan

juomalla maitoa, se kun näet happanee.

[18] Ne, jotka pitemmältä tahtovat punnita pytagoralaisen elintavan

etuja ja haittoja voivat tutustua niihin tutkimuksiin, jotka tohtori

Cocchi ja hänen vastustajansa tohtori Bianchi ovat tästä tärkeästä

seikasta julaisseet.

[19] Kaupungeissa tukehdutetaan lapset pitämällä niitä huoneeseen

suljettuina ja vaatteisiin käärittyinä. Niiden kasvattajien pitäisi

tietää, ettei kylmä ilma suinkaan vahingoita, vaan että se päinvastoin

vahvistaa niitä, ja että lämmin ilma niitä heikontaa, tuottaa niille

kuumetta ja suorastaan tappaa ne.

[20] Sanon _kehtoon_, käyttääkseni tunnettua sanaa paremman puutteessa;

muuten minulla näet on se varma vakaumus, ettei koskaan ole

tarpeellista keinutellen tuudittaa lasta, vaan että tämä tapa sille

usein on hyvin haitallinen.

[21] "Muinaiset perulaiset jättivät hyvin avaraan kapaloon käärittyjen

lastensa käsivarret vapaiksi; päästettyään ne kapaloista panivat he ne

vallan vapaina maahan kaivettuun ja liinavaatteella sisustettuun

kuoppaan, johon lapsi upposi vyötäisiin asti; täten niillä oli

käsivarret vapaina ja ne saattoivat liikuttaa päätään ja taivuttaa

ruumistaan kaatumatta kumoon ja satuttamatta itseään. Niin pian kuin ne

oppivat ottamaan ensi askeleensa, näytettiin niille nisää matkan

päästä, ikäänkuin kiihokkeena astumaan. Neekerilapset ovat joskus

paljoa väsyttävämmässä asennossa nisää imiessään. Ne takertuvat

polvillaan ja säärillään äidin toiseen kylkeen ja puristavat sitä niin

lujasti, että pysyvät siinä ilman äidin käsivarren apua. Ne pitävät

käsillään kiinni nisästä ja imevät sitä lakkaamatta kaikessa

mukavuudessa ja putoamatta, huolimatta äidin eri liikkeistä, joka

sillävälin tekee työtä kuten muulloinkin. Nämä lapset alkavat kävellä

toisella kuukaudellaan tai oikeammin ryömiä polvilla ja käsillä. Tämä

harjotus tuottaa niille myöhemmin taidon juosta tässä asennossa pysyen

melkein yhtä nopeasti kuin jos olisivat pystyssä jaloillaan." (Hist.

Nat. IV, 120, s. 192.)

Näihin esimerkkeihin Buffon olisi voinut lisätä sen tosiseikan, että

Englannissa tuo järjetön ja raaka tapa kapaloida lapsia päivä päivältä

yhä enemmän katoaa. Vertaa myös _La Loubère'n_ teosta: Matka Siamissa

ja _Le Beau'n_ teosta: Matka Kanadassa, y.m. Voisin täyttää

kaksikymmentä sivua sitaateilla, jos olisi tarpeellista vahvistaa tätä

kysymystä tosiseikoilla.

[22] Haju on kaikista aisteista se, joka lapsissa kehittyy viimeksi.

Kahden tai kolmen vuoden ikään asti ne eivät näy kykenevän tuntemaan

hyviä eivätkä pahoja hajuja. Ne ovat tässä suhteessa välinpitämättömät

tai pikemmin tunnottomat, kuten useimmat eläimet.

[23] = kynnet, käpälät. Suoment. huom.

[24] Tämä ei ole poikkeuksetta totta; usein lapset, jotka alussa ovat

olleet kaikkein hiljaisimmat, muuttuvat sitten kaikkein meluavimmiksi,

kun ovat alkaneet kohottaa ääntänsä. Mutta jos minun tulisi syventyä

kaikkiin näihin pikkuseikkoihin, en koskaan pääsisi loppuun. Jokainen

arvostelukykyinen lukija kyllä huomaa että saman väärinkäytöksen

aiheuttama liiottelu ja vika poistetaan samalla tavoin minun metodini

mukaan. Pidän näitä kahta ohjesääntöä erottamattomina: _aina tarpeeksi_

ja _ei koskaan liiaksi_. Jos edellistä hyvin noudatetaan, niin

toisenkin noudattaminen siitä välttämättömästi johtuu.

[25] Ovid. Trist. I. 3. (Elää, eikä ole tietoinen omasta elämästään).

[26] Ei ole mitään naurettavampaa ja epävarmempaa kuin niiden

henkilöiden astunta, joita lapsina on liiaksi pantu astumaan

talutusnauhojen varassa. Tämäkin on noita huomautuksia, jotka ovat

jokapäiväisiä sen tähden, että ovat oikeat, ja oikeat useassa

merkityksessä.

[27] Noct. Attic. Lib. IX, cap. 8.

[28] On luonnollista, että puhun tässä järkevistä ihmisistä enkä

yleensä kaikista.

[29] Tuo pieni poika, jonka näette tuossa -- sanoi Themistokles

ystävilleen -- on Kreikan valtias; sillä hän hallitsee äitiänsä, hänen

äitinsä hallitsee minua, minä hallitsen atenalaisia ja atenalaiset

hallitsevat kreikkalaisia. Mitkä pienet johtajat tapaisikaan usein mitä

suurimmissa valtioissa, jos ruhtinaasta asteittain astuttaisiin alas

sitä ensimäistä kättä, joka panee valtiokoneiston liikkeelle!

[30] "Valtio-oikeuden periaatteissani" olen todistanut, ettei mikään

yksityistahto pääse oikeuksiinsa yhteiskuntajärjestelmässä.

[31] Tulee huomata, että kuten mielipaha samoin joskus mielihyväkin

usein on välttämätön. On siis oikeastaan yksi ainoa lasten haluama

seikka, jota ei koskaan pidä tyydyttää, nimittäin se, että ne saavat

toiset tottelemaan itseään. Siitä seuraa, että joka kerta kun ne

jotakin pyytävät tulee etupäässä kiinnittää huomiotaan niiden pyynnön

vaikuttimeen. Myöntäkää niille, mikäli mahdollista, kaikki, mikä voi

tuottaa niille todellista mielihyvää, kieltäkää niiltä aina se,

mitä ne pyytävät pelkästä oikullisuudesta tai halusta harjottaa

itsevaltaisuutta.

[32] Voi olla varma siitä, että lapsi pitää oikkuna jokaista

tahdonilmausta, joka on vastainen sen tahdolle, ja jonka järkevää syytä

se ei käsitä. Eikä se huomaa mitään järkevää vaikutinta yhdelläkään

seikalla, joka vastustaa sen omia oikkuja.

[33] Ei pidä koskaan kärsiä sitä, että lapsi loukkaa aikaihmisiä,

palkollisia tai vertaisiaankaan. Jos se rohkenisi todenteolla lyödä

palvelijaansa tai edes telottajaa, niin antakaa sen saada nämä iskut

korkoineen takaisin ja tavalla, joka riistää siltä halun toiste tehdä

samoin. Olen nähnyt varomattomien lastenhoitajattarien kiihottavan

lapsen itsepäisyyttä, yllyttävän sitä lyömään, antavan sen lyödä heitä

itseään ja sitten nauravan sen heikoille iskuille, ajattelematta että

raivostunut pienokainen luuli antavansa murhaiskuja ja että se, joka

lapsena tahtoo lyödä, suureksi vartuttuaan tahtoo tappaa.

[34] Senpä tähden useimmat lapset tahtovat ottaa takaisin antamansa

esineen ja itkevät, jos ei sitä niille tahdota antaa. Näin ne eivät

enää menettele, kun hyvin käsittävät mitä lahja merkitsee; mutta

silloin ne eivät enää ole yhtä valmiita lahjaa antamaan.

[35] Jos ei tämä lupauksiensa pitämisen velvollisuus olisi juurtunut

lapsen sydämeen hyödyllisyyden pakosta, sisäinen tunne, joka alkaa

herätä, tekisi sen sille välttämättömäksi omantunnon lakina, kuten

synnynnäinen taipumus ainakin, joka kehittyäkseen ainoastaan odottaa

tarpeellisia tietoja. Tämä ensi piirre ei ole ihmiskäden painama, vaan

sen on sydämiimme piirtänyt kaiken oikeuden Luoja. Lakkauttakaa

alkuperäinen sopimusten laki ja sen synnyttämä velvollisuus, ja kaikki

inhimillisessä yhteiskunnassa muuttuu horjuvaksi ja turhaksi. Ken pitää

lupauksensa ainoastaan hyötynsä vuoksi, ei ole sen enempi

sidottu, kuin jos ei olisi luvannut ollenkaan; tai enintään sen

rikkomismahdollisuuden laita olisi sama kuin pelaajilla, jotka antavat

vastapelaajalleen hiukan etumatkaa, salaten alussa taitonsa ainoastaan

saavuttaakseen sopivana hetkenä sen käyttämisestä suuremman edun. Tämä

näkökohta on erittäin tärkeä ja ansaitsee perinpohjaista tutkistelua.

Sillä juuri tässä suhteessa ihminen alkaa muuttua itselleen

ristiriitaiseksi.

[36] Tämä sattuu, kun syyllinen, jota syytetään pahasta teosta, kieltää

sen tehneensä, sanoen itseänsä kunnialliseksi mieheksi. Silloin hän

valhettelee sekä tosiseikkoihin että tarkotukseen nähden.

[37] Ei mikään ole sopimattomampaa kuin tuollainen kysymys, etenkin jos

lapsi on syyllinen. Jos se näet silloin luulee teidän tietävänne mitä

on tehnyt, se arvelee teidän virittävän sille ansan, ja tämä luulo

ehdottomasti saattaa sen katkeraksi teitä kohtaan. Jos ei se niin

luule, se ajattelee: miksi ilmaisisinkaan vikani! Siten syntyy

ensimäinen kiusaus valheeseen varomattoman kysymyksenne johdosta.

[38] On luonnollista etten ratkaise näitä kysymyksiä silloin kun sitä

miellyttää, vaan silloin kuin itse haluan. Muuten tekisin itseni

riippuvaiseksi sen tahdosta ja saattaisin siis itseni vaarallisimpaan

riippuvaisuuteen, johon kasvattaja voisi joutua oppilaaseensa nähden.

[39] Käsky: älä koskaan vahingota lähimäistäsi, sisältää

toisenkin, nimittäin: kiinny yhteiskuntaan niin vähä kuin

suinkin; yhteiskuntaoloissa näet se, mikä toiselle tuottaa etua,

välttämättömästi toiselle tuottaa vahinkoa. Tämä johtuu olojen

luonnosta, eikä sitä missään suhteessa voi muuttaa. Koetettakoon

tämän periaatteen mukaan ratkaista kumpi on parempi ihminen,

yhteiskunnallisessa elämässä liikkuva vai yksinäisyyteen antautuva.

Muuan kuuluisa kirjailija sanoo, että ainoastaan häijy ihminen elää

yksin; minä puolestani sanon, että ainoastaan hyvä ihminen on

yksinänsä. Jos tämä väite kuuluukin vähemmin syvämietteiseltä, on se

kuitenkin todempi ja järkevämpi kuin edellinen. Jos häijy olisi yksin,

mitä pahaa hän silloin voisi tehdä? Yhteiskunnassa hän virittää

ansansa, jolla vahingoittaa toisia ihmisiä. Jos tahdotaan kohdistaa

tämä todistusperuste hyvään ihmiseen, vastaan selityksellä, johon tämä

muistutus liittyy.

[40] Abotti de Condillac. Suoment. huom.

[41] "Nihil liberos suos docebant, quod discendum esset iacentibus."

Seneca, Epist. 88. Suoment. huom.

[42] Olen monta monituista kertaa kirjoittaessani tullut huomanneeksi,

että laajassa teoksessa on mahdotonta aina antaa samaa merkitystä

samoille sanoille. Ei ole niin rikasta kieltä, että se voisi tarjota

tarpeeksi sanoja, käänteitä ja lausetapoja ilmaisemaan kaikkia

käsitteidemme eri vivahduksia. Tapa määritellä kaikkien sanojen

merkitys ja aina panna määritys määritellyn sijaan olisi kyllä hyvä,

mutta on mahdoton käytännössä toteuttaa. Sillä miten välttää

kehäpäätelmää! Määritelmät voisivat olla hyvät, ellei niitä varten

käytettäisi sanoja. Kuitenkin olen varma siitä, että voi selvästi

ilmaista ajatuksensa, huolimatta kielemme köyhyydestä; tosin ei voi

aina antaa samaa merkitystä samalle sanalle, mutta tulee menetellä

niin, että sitä merkitystä, joka sille kulloinkin annetaan, riittävästi

määräävät ne ajatukset, jotka ovat sen yhteydessä, ja että jokainen

lause, jossa tuo sana esiintyy, ikäänkuin muodostaa sen määrityksen.

Milloin sanon, että lapset ovat kykenemättömät arvostelemaan, milloin

taas sanon niiden olevan varsin tarkkoja arvostelultaan. En luule täten

ajatuksieni olevan ristiriitaisia, mutta en voi kieltää, että

sanontatapani usein on ristiriitaista.

[43] Tässä tarkotetaan kertomusta siitä, miten Aleksanteri Suuri oli

saanut kirjeen, jossa häntä varotettiin lääkärinsä Filippoksen suhteen.

Tämän muka piti antaa Aleksanterille myrkynsekaista lääkettä.

Varotuksesta huolimatta Aleksanteri tyhjensi lääkärinsä ojentaman

lääkepikarin ja antoi samalla hänelle luettavaksi tuon kirjeen. --

Tapauksen on kertonut Quintus Curtius, lib. III. cap. 6. Suoment. huom.

[44] Senna-pensaan (Cassia senna) lehtiä käytetään lääkkeenä ja niillä

on vahvasti ulostava vaikutus. Suoment. huom.

[45] Suurin osa oppineita on tässä suhteessa lasten kaltaisia.

Heidän laaja oppineisuutensa johtuu vähemmän aatteiden kuin

mielikuvien paljoudesta. Päivämäärät, ominaisnimet, paikat ja kaikki

erinäisesineet, joihin ei liity mitään aatteita, pysyvät muistissa

ainoastaan niiden sanamerkkien avulla, ja harvoin he muistavat jonkun

näistä seikoista, elleivät samalla muistele sen lehden etu- tai

takasivua, mistä sen ensin ovat lukeneet tai sitä muotoa, jossa sen

ensi kerran näkivät. Sen kaltaista jotenkin oli tiede viime kuluneilla

vuosisadoilla; meidän vuosisatamme tiede on toisenlaista. Ei enää

tutkita, ei enää tehdä havaintoja: uneksitaan ja tarjotaan meille

täydellä todella filosofian asemesta joitakin pahoja unia. Minulle

kenties huomautetaan, että minäkin uneksin; sen myönnän; mutta mitä

muut varovat tekemästä, sen teen minä tarjoten unelmani pelkkinä

unelmina, jättäen lukijan ratkaistavaksi, onko niissä jotakin

hyödyllistä hereillä oleville.

[46] Rousseau erehtyy tässä kysymyksessä olevan sadun järjestysluvun

suhteen, se näet on kokoelman toinen satu. Suomeni huom.

[47] Suomentaja on tekijän yksityisiin sanoihin kajoovan kritiikin

vuoksi luopunut runomittaisesti suomentamasta tätä satua sekä vertailun

varalle liittänyt suomennokseen alkukieliset säkeet. Suoment. huom.

[48] Katso La Fontainen satuja, I kirja, 5:s satu. Suoment. huom.

[49] Quintil. lib. I, cap. 1. [Ennen kaikkea tulee varoa sitä, ettei

hän rupea vihaamaan opintoja, joita vielä ei kykene rakastamaan ja

ettei niitä kohtaan kerta saatu katkeruus jatku vielä alaikäisyyden

lakattua.]

[50] Molièren kirjoittama komedia. Suoment. huom.

[51] Tällaisessa tapauksessa saattaa vaaratta vaatia lapselta totuutta,

sillä se silloin hyvin tietää, ettei se voisi sitä peittää ja että, jos

se uskaltaisi sanoa valheen, tämä heti näytettäisiin toteen.

[52] Suomeksi: Tässä eivät ole sen juuret.

[53] Rousseau tarkottaa tässä John Locken teosta: _Some thoughts

concerning education_ (Lontoo, 1693), jolla on ollut suuri vaikutus

koko uudempaan pedagogiikkaan. Suoment. huom.

[54] D'Alembertille kirjotetussa näytelmiä käsittelevässä kirjeessä.

(Lettre à M. d'Alembert sur les Spectacles.)

[55] Eiväthän maalaislapset ulkona valitse kuivaa kohtaa istuutuakseen

tai loikoakseen, eikä koskaan ole kuultu, että maaperän kosteus

yhtäkään niistä olisi vahingottanut. Jos kuuntelee lääkärien

mielipiteitä tässä suhteessa, luulisi villi-ihmisten olevan vallan

vaivasia luuvalon potijoita.

[56] Rousseau ei tässä tarkota nykyaikana käytännössä olevan

vasikka-rokon, vaan hänen aikuisensa ihmisrokon istuttamista.

Suoment. huom.

[57] Tämä pelko näyttäytyy erittäin seivästi suurien

auringonpimennysten aikana.

[58] Tässä esitän vielä toisen syyn; sen on hyvin selittänyt eräs

filosofi, jonka teosta usein siteeraan ja jonka suuret näkökannat vielä

useammin minun omaa näköpiiriäni laajentavat.

"Kun erityisten asianhaarojen vallitessa emme voi saada tarkkaa

käsitystä etäisyydestä ja kun emme voi arvata esineiden suuruutta, tai

oikeammin niiden meidän silmiimme luomaa kuvaa, muun nojalla kuin

näkökulman, niin on välttämätöntä, että erehdymme esineiden suuruuden

suhteen. Jokainen on kokenut, että matkustaessamme yöllä luulemme

lähellä olevaa pensasta kaukana olevaksi puuksi tai päinvastoin

kaukaista puuta läheiseksi pensaaksi. Samoin, ellemme tunne esineiden

muotoa, ja koska siis tämän nojalla emme voi saada mitään käsitystä

niiden etäisyydestä, on välttämätöntä, että erehdymme. Kärpänen, joka

lentää nopeasti muutaman tuuman päässä silmiemme ohi, näyttäisi tässä

tapauksessa hyvin pitkän matkan päässä olevalta linnulta. Hevonen, joka

liikkumatta seisoisi keskellä kenttää ja joka olisi esimerkiksi

samanlaisessa asennossa kuin lammas, näyttäisi meistä lampaalta, niin

kauan kuin emme tietäisi, että se on hevonen. Mutta heti kun saisimme

sen tietää, se näyttäisi samassa tuokiossa hevoselta ja heti paikalla

torjuisimme ensimäisen käsityksemme."

"Joka kerta kun yöllä on tuntemattomissa seuduissa, missä ei voi tietää

etäisyyksiä ja missä ei pimeän vuoksi voi tuntea esineiden muotoa, on

lakkaamatta vaarassa erehtyä esiintyvien seikkojen suhteen. Siitä

johtuu pelko ja jonkunlainen sisäinen kauhu, jonka yön pimeys herättää

melkein kaikissa ihmisissä. Siitä johtuu myös usko aaveihin ja

jättiläismäisiin ja hirvittäviin hahmoihin, joita niin moni sanoo

nähneensä. Heille vastataan tavallisesti, että nuo hahmot olivat

ainoastaan heidän mielikuvituksensa synnyttämiä. Mutta saattoivatpa

heidän silmänsä todella sellaisia nähdä, ja onpa tämä hyvin

mahdollista. Sillä joka kerta, kun voidaan arvostella jonkun esineen

suuruutta ainoastaan sen kulman nojalla, jonka se luo silmään, on

välttämätöntä, että tämä tuntematon esine suurenee siinä määrin kuin

sitä lähestytään. Ja jos havaitsija, joka ei tunne näkemäänsä eikä voi

päättää kuinka kaukana se on hänestä, on ensin ollessaan kahdenkymmenen

tai kolmenkymmenen askeleen päässä siitä luullut sen olevan ainoastaan

muutaman jalan korkuisen, huomaa hän sen, tultuaan sitä niin lähelle,

että vaan on muutaman jalan päässä siitä, monen sylen korkuiseksi, mikä

epäilemättä häntä hämmästyttää ja pelästyttää, kunnes hän viimein

koskettelee esinettä tai tuntee sen. Sinä hetkenä, kun hän huomaa, mikä

tämä esine todella on, joka hänestä näytti suunnattoman suurelta, se

äkkiä pienenee ja näyttää luonnollisen suurelta. Mutta jos hän pakenee

eikä rohkene lähestyä, on varmaa, ettei hänellä ole muuta käsitystä

tästä esineestä kuin se, minkä hänen silmässään syntynyt kuva tarjosi,

ja että hän todella on nähnyt sekä suuruudeltaan että kooltaan

jättiläismäisen ja hirvittävän esineen. Usko kummituksiin perustuu siis

luontoon, eikä se riipu, kuten filosofit luulevat, yksinomaan

mielikuvituksesta." (Buffon, Hist. Nat. IV, s. 22.)

Olen koettanut tekstissä näyttää toteen, miten usko kummituksiin

kuitenkin osaksi riippuu mielikuvituksesta; ja mitä tulee tässä kohdin

esitettyyn syyhyn, on selvää, että tottumus liikkumaan yöllä on

opettava meitä oikein erottamaan niitä harhanäkyjä, jotka ulkomuotojen

samankaltaisuus ja etäisyyksien erilaisuus pimeässä synnyttävät

silmissämme. Sillä vaikka vielä onkin tarpeeksi valoisa, jotta voimme

erottaa esineiden ääripiirteet, ja koska ollessamme kauempana

esineestä, sen ja meidän välillä on suurempi ilmakerros, näemme aina

tämän esineen sitä himmeämpänä kuta kauempana se on meistä. Kun sen

tiedämme, on tämä tieto ja saavutettu tottumus riittävä suojelemaan

meitä siitä erehdyksestä, jonka Buffon tässä on selvittänyt.

Annettakoon mille selitykselle tahansa etusija, on minun metodini

kuitenkin aina tehoisa, minkä seikan kokemus täydesti todistaa.

[59] Tottumus ei synnytä intohimoa.

[60] Lasten harjoittamiseksi tarkkaavaisiksi ei pidä niille koskaan

sanoa muuta kuin sellaista, minkä ymmärtäminen niille tuottaa

tuntuvaa ja nykyhetkellistä hyötyä. Ennen kaikkea tulee välttää

pitkäveteisyyttä; älköön koskaan tuhlailtako turhia sanoja, mutta

puheessa ei myöskään saa olla himmeyttä eikä väärinkäsitystä

aiheuttavaa.

[61] Mytologinen viittaus taruun, joka kertoo, miten Diomedes ja

Odysseus yöllä karkasivat trojalaisten liittolaisen Rhesoksen telttaan

ja ryöstivät hänen kauniit orhinsa. Suoment. huom.

[62] Tasapaino-oppi. Suoment. huom.

[63] Kuuluisa Pariisissa asuva tanssinopettaja, joka hyvin tunsi

yleisönsä ja viekas kun oli, teki taitonsa luonnottoman teeskennellyksi

sekä antoi sen käydä hyvinkin arvokkaasta, seikka, jota kyllä

näennäisesti pidettiin naurettavana, mutta josta häntä itse pohjalta

mitä syvimmin kunnioitettiin. Toisen yhtä pintapuolisen taiteen

alalla näkee vielä tänään vaeltavan näyttämötaiteilijan esittävän

vaikutusvaltaista, mutta samaa houkkiomaista henkilöä, ja siinä

onnistuvan aivan yhtä hyvin. Tämä menettelytapa onnistuu aina

Ranskassa. Oikea kyky, joka on vaatimattomampi ja kerskailematon, ei

siellä menesty. Vaatimattomuutta pidetään siellä tyhmyrien hyveenä.

[64] Kävelimme maalla, kuten heti nähdään. Kävelyt kaupungin julkisissa

puistoissa ovat turmiolliset kummankin sukupuolisille lapsille. Siellä

ne näet alkavat tulla turhamielisiksi ja haluta päästä huomatuiksi.

Luxembourgin, Tuileriain ja etenkin Palais Royalin puistoissa Pariisin

kaunis nuoriso saa tuon hävyttömän ja houkkiomaisen ulkonäön, joka

saattaa sen niin naurettavaksi sekä ivatuksi ja kammotuksi koko

Europassa.

[65] Yhdenlaajuisia. Suoment. huom.

[66] Elenäytelmästä. Suoment. huom.

[67] Seitsenvuotias poika on tämän jälkeen tehnyt vielä suurempia

ihmeitä tässä suhteessa.

[68] Ranskalaisia nuottien nimiä. Suoment. huom.

[69] Vertaa: _Pausanias_, Arkadia; katso myöskin alempana mainittua

kohtaa Plutarkoksesta.

[70] Horatius, Ep. I: 2, 27 (syntyneet ainoastaan syömään maan

hedelmiä). Suoment. huom.

[71] Tosin on siitä jo monta vuosisataa kulunut, kun Mallorcan

asujamilla oli tämä tapa; se oli yleinen niinä aikoina, jolloin he

olivat kuuluisia linkoojina.

[72] Tiedän että englantilaiset suuresti kehuvat kansansa

inhimillisyyttä ja hyvää luonnetta; he sanovatkin kansaansa _Good

natured people_'ksi (hyvänluonteiseksi kansaksi). Mutta turhaan he tätä

huutavat, minkä jaksavat, ei kukaan sitä toista heidän jälkeensä.

[73] Banianit, jotka pidättäytyvät kaikesta lihansyönnistä vielä

ankarammin kuin tulenpalvelijat, ovat melkein yhtä lempeät kuin nämä.

Mutta kun heidän siveellisyytensä ei ole yhtä puhdas ja kun heidän

jumalanpalveluksensa ei ole yhtä järkevä, eivät he ole heidän

kuntoisiaan.

[74] Toinen niistä henkilöistä, jotka ovat kääntäneet tämän kirjan

englannin kielelle, huomauttaa minun tässä kohden erehtyneeni, ja

molemmat ovat korjanneet erehdykseni. Sekä teurastajat että kirurgit

kelpaavat todistajiksi, mutta edellisiä ei hyväksytä valamiehistöön

eikä rikostuomareiksi; kirurgit taas näihin toimiin hyväksytään.

[75] Vanhojen historioitsijain teokset ovat täynnä näkökohtia, joita

voisi käyttää hyväkseen, joskin ne tapahtumat, joihin niiden sanotaan

perustuvan, olisivat epätodet. Valitettavasti emme osaa hankkia

itsellemme mitään oikeata hyötyä historian luvusta. Oppinut kritiikki

nielee kaiken; ja kuitenkaan ei ole ollenkaan tärkeätä, että joku

seikka todella on tapahtunut, kunhan siitä vaan saa hyödyllisen

opetuksen. Järkevien ihmisten tulee pitää historiaa tarusarjana, jonka

moraali on hyvin ihmissydämen mukainen.

[76] Tottumuksen valta johtuu ihmiselle olennaisesta velttoudesta, joka

lisääntyy, kuta enempi antaudutaan siihen. Osataan helpommin se, mikä

jo kerran on tehty; kun tie kerran on raivattu, on sitä helppo kulkea.

Niinpä huomaamme tottumuksen vallan olevan hyvin suuren vanhuksiin ja

velttoihin nähden, hyvin pienen nuorisoon ja vilkkaisiin ihmisiin

nähden. Sen vaikutus soveltuu ainoastaan heikoille sieluille, jotka se

päivä päivältä saattaa yhä heikommiksi. Ainoa tottumus, joka on

lapsille hyödyllinen, on se että ne vaikeudetta mukautuvat olojen

välttämättömyyteen, ja ainoa aikaihmisille hyödyllinen tottumus on se,

että he vaikeudetta mukautuvat järjen vaatimuksiin. Jokainen muu

piintynyt tottumus on ilmeinen epäkohta.

[77] Tämä isä oli Belle-Islen marsalkka, ja hänen poikansa Gisors'in

kreivi. Suoment. huom.

[78] En ole voinut pidättäytyä nauramasta lukiessani herra de Formeyn

kritiikkiä tästä pienestä jutusta. "Tuo silmänkääntäjä", näin hän

sanoo, "joka suuttuu lapsen kilpailusta ja joka vakavasti soimaa sen

opettajaa, on Émilen piiriin kuuluva henkilö." Tuo sukkela herra de

Formey ei ole voinut arvata, että tämä pieni kohtaus oli varta vasten

valmistettu ja että silmänkääntäjää oli edeltäpäin neuvottu, mitä osaa

hänen piti näytellä; todellakaan en ole tätä tullut maininneeksi. Mutta

kuinka monta kertaa olen sen sijaan selittänyt etten kirjoita

henkilöitä varten, joille pitää sanoa kaikki.

[79] Olisiko minun pitänyt olettaa että joku lukijoistani olisi ollut

kyllin typerä, jotta ei olisi huomannut tätä nuhdesaarnaa sanasta

sanaan kasvattajan sanelemaksi erityisiä tarkoituksiaan varten? Olisiko

voitu pitää minua niin typeränä, että itse olisin kuvitellut

silmänkääntäjän luonnostaan näin puhuvan! Olenpa luullut ainakin

omistavani tuon vaatimattoman taidon antaa ihmisten puhua säätynsä

hengen mukaisesti. Katsokaa vielä seuraavan kappaleen loppua. Olisihan

tässä jo pitänyt olla vallan tarpeeksi sanottu kelle muulle tahansa

kuin herra de Formeylle.

[80] Tämä nöyryytys ja nämä ikävyydet ovat siis minun aiheuttamiani

eikä silmänkääntäjän. Koska herra Formey tahtoi vielä eläessäni anastaa

tämän kirjani ja painattaa sen yksinkertaisesti siten, että siitä olisi

pyyhkinyt pois minun nimeni ja pannut oman nimensä sijaan, olisi hänen

ainakin pitänyt vaivata itseään, en sano sitä kirjoittamalla, vaan

lukemalla se.

[81] Olen usein huomannut että se, joka lapsille laskettelee oppineita

selityksiä, vähemmin ajattelee että ne häntä kuuntelisivat, vaan puhuu

etupäässä aikaihmisille, jotka ovat läsnä. Olen aivan varma tästä

asiasta, sillä olen sen kokenut itseni suhteen.

[82] Kun tahdomme antaa lapselle jonkun selityksen, on vähäinen asiaan

johtava valmistus omansa kiinnittämään sen tarkkaavaisuutta.

[83] Vaikka eivät kaikki ne viinit, joita _Pariisin_ viinikauppiaat

vähittäin myyvät, ole lyijyhappeutuman sekaisia, ovat ne kuitenkin

harvoin vapaat lyijystä. Näiden kauppiaiden astioiden reunat näet ovat

lyijyllä päällystetyt, ja niissä säilytetty viini, ollessaan

kosketuksessa tämän lyijyn kanssa, liuottaa siitä aina osan. On

omituista että poliisi kärsii näin ilmeistä ja vaarallista

väärinkäytöstä. Mutta on totta että varakkaat henkilöt eivät ollenkaan

juo noita viinejä ja että he siis varsin vähän joutuvat vaaraan tulla

myrkytetyiksi.

[84] Kasvishappo on hyvin heikkoa. Metallihappo taas, varsinkin väkevä,

ei sulaudu yhteen porisematta.

[85] Petronius. (Haluan ainoastaan sellaista omaisuutta, jota kansa

minulta kadehtii.)

[86] Aika menettää oikean mittansa, kun intohimomme mielivaltaisesti

pyrkivät määräämään sen kulkua. Viisaan kellona on hänen mielialansa

tasaisuus ja sielunrauhansa. Joka hetki on hänelle sopiva, eikä hän

koskaan laiminlyö määräaikaansa.

[87] Mieltymys maaseutuun, jota oletan oppilaassani olevan, on

luonnollinen seuraus hänen kasvatuksestaan. Muuten, kun ei hänessä ole

vähääkään tuota itserakkautta ja komeilunhalua, joka niin suuresti

miellyttää naisia, nämä eivät häntä hemmottele yhtä paljon kuin muita

lapsia. Siis hän ei viihdykään erittäin hyvin heidän seurassaan eikä

siitä tule hemmotelluksi, hän kun ei vielä kykene tuntemaan sen

tarjoamaa viehätystä. Olen hyvin varonut opettamasta häntä suutelemaan

naisten kättä ja sanomaan heille mauttomia kohteliaisuuksia, jopa

osottamaan heille suurempaa kunnioitusta kuin miehille. Olen näet

asettanut rikkomattomaksi laikseni sen, etten vaadi häneltä mitään,

jota hän ei täysin perusteellisesti käsitä, eikä lapsella ole mitään

syytä kohdella toista sukupuolta paremmin kuin toista.

[88] Kirjoituksessa: "Discours sur l'inégalité".

[89] Pidän mahdottomana että Europan suuret monarkiat vielä kauan

voisivat pysyä pystyssä. Kaikilla niillä on ollut loistoaikansa, ja

jokainen valtio, jolla on loistoaikansa, lähenee häviötään. Tätä

mielipidettäni tukevat vielä erityisemmät syyt. Mutta tässä ei ole

oikea paikka niitä esittää, varsinkin kuin jokainen erittäin hyvin ne

tuntee.

[90] Rousseau tarkoittaa tässä prinssi Kaarle Edvardia, Jaakko toisen

pojanpoikaa. Suoment. huom.

[91] Mutta olettehan itse kirjailija, joku huomauttanee minulle. Paha

kyllä, niin on laita, sen tiedän. Ja erhetykseni, jotka luulen

tarpeeksi sovittaneeni, eivät anna aihetta muille samanlaisiin joutua.

Minä en kirjoita puolustaakseni erehdyksiäni, vaan estääkseni

lukijoitani niitä seuraamasta.

[92] Apotti de Saint-Pierre. Suoment. huom.

[93] Muinaiskansoilla ei ollut räätälejä; naiset valmistivat kodissa

miesten vaatteet.

[94] Juven. Sat. II, 53. [Harvat (meistä naisista) painivat ja elävät

painijan ravinnosta. Te (miehet) taas kehräätte villaa ja kokoatte

koreihin kehruut].

[95] Muinaiskreikkalainen taru kertoo että fryygialainen kuningas

Midas Bacchuksen opettajaa, Seilenosta kohtaan osottamastaan

kestiystävyydestä mainitulta jumalalta sai palkinnoksi luvan toivoa

itselleen mitä vaan halusi. Midas toivoi silloin että kaikki, mitä hän

kosketti, muuttuisi kullaksi. Tämä toivomus toteutuikin, mutta hänen

täytyi pian anoa, että tämä toivomus raukeaisi; hän näet muuten olisi

kuollut nälkään, kun ruokakin hänen käsissään muuttui kullaksi. Taru

kertoo vielä että Midas kerran arvostellessaan Apollo jumalan ja Panin

soittoa, antoi etusijan jälkimäiselle; siitä Apollo niin pahastui, että

antoi Midakselle kasvaa parin aasinkorvia, joita peittääkseen

poloisella kuninkaalla oli paljo vaivaa ja harmia. Suoment. huom.

[96] Sittemmin olen saavuttanut päinvastaisen kokemuksen, tehtyäni

tarkemman kokeen. Säteiden taittuminen vaikuttaa kehänmuotoisesti, ja

sauva näyttää paksummalta vedessä olevasta kuin sen yläpuolella

olevasta päästä. Mutta tämä ei ollenkaan muuta perusteluni pätevyyttä,

ja johtopäätökseni on siltä yhtä oikea.

[97] "Kaupungissa asuvat", sanoo Buffon, "ja rikkaiden lapset, jotka

ovat tottuneet runsaaseen ja vahvaan ruokaan, saavuttavat tämän

kypsyneisyyden tilan aikaisemmin. Maalla asuvat sekä köyhän rahvaan

lapset ovat tässä suhteessa myöhästyneitä, niiden ravinto kun on huonoa

tai liian niukkaa; niiden kehitys kestää kaksi tai kolme vuotta

kauemmin". Hist. Nat. XV, s. 238. Myönnän että tämä huomio on oikea,

mutta luulen itse ilmiöstä annettua selitystä vääräksi, sillä

seuduissa, missä maalaisasukkaat syövät hyvää ruokaa ja paljon, kuten

esim. Vallisin kanttonissa, jopa muutamissa Italian vuoriseuduissa,

kuten Friaulissa, on sukupuolen kypsyys paljon myöhäisempi kuin

kaupungeissa, missä ihmiset komeilunhaluaan tyydyttääkseen usein

noudattavat ruokansa suhteen mitä suurinta säästäväisyyttä ja missä

useimmilla on, kuten sananlasku sanoo, samettitakki, mutta tyhjä vatsa.

Ihmetellen näkee vuoriseuduissa suuria nuorukaisia, jotka ovat vahvoja

kuin aikamiehet, mutta joiden ääni vielä on naisellisen kimakka ja

leuka parraton, sekä täysikasvuisia tyttöjä, jotka muuten ovat hyvin

kehittyneitä, mutta joissa ei ilmene mitään sukupuolen varttumisen

merkkiä. Tämä ero näyttää minusta johtuvan yksistään siitä, että heidän

tapojensa yksinkertaisuudessa mielikuvitus pysyy kauemmin levollisena,

pannen vasta myöhemmin heidän verensä kuohuksiin ja tehden heidän

varttumisensa hitaammaksi.

[98] Käsikirjoituksessa tämä kohta kuuluu: jos niitä (s.o. enkeleitä)

on olemassa. Tekijä on luultavasti ulkoa tulleen vaikutuksen johdosta

muuttanut tuon alkuperäisen lauseen. Petitain'in huom.

[99] Vergilius, Aeneis, I. Itse hyvin tuntien kärsimyksen, olen oppinut

auttamaan kärsiviä. Suoment. huom.

[100] Nämä olosuhteet näyttävät tätä nykyä hieman vaihtuvan: valtioiden

tila tuntuu käyvän varmemmaksi, ja ihmiset tulevat samalla

kovasydämisemmiksi.

[101] Epiktetos oli huomattava stoalainen filosofi, joka eli

ensimäisellä vuosisadalla j.Kr. Hän oli mahtavan Epafroditoksen orja.

Suoment. huom.

[102] Kiintymys voi olla vailla vastakiintymystä, mutta ystävyys ei

koskaan voi olla vailla vastaystävyyttä. Ystävyys näet on vaihto, on

sopimus, kuten muut, mutta se on kaikkein pyhin sopimus. Sanalla

ystävä ei ole muuta vastinetta kuin se itse. Jokainen ihminen, joka

ei ole ystävänsä ystävä, on kieltämättä konna; ystävyys näet on

saavutettavissa ainoastaan todellisen tai taitavasti teeskennellyn

ystävyyden avulla.

[103] Käskyllä kohdella toisia niin kuin tahdomme että he meitä

kohtelisivat on oikea perustuksensa ainoastaan omassatunnossa ja

tunteessa. Sillä mikä järkisyy saattaisikaan minua toimimaan vallan

kuin olisin toinen ihminen, varsinkin kun olen varma siitä, etten

koskaan ole oleva vallan hänen tilassaan. Ja kuka minulle takaa, että,

seuratessani aivan uskollisesti tätä ohjetta toiset noudattavat sitä

minun suhteeni? Häijy ihminen käyttää hyväkseen oikeamielisen

rehellisyyttä ja omaa epärehellisyyttään. Hän olisi hyvin mielissään

siitä, että kaikki muut olisivat oikeamielisiä, paitsi hän itse.

Sanottakoon mitä tahansa, niin ei tämä sopimus ole edullinen hyville.

Mutta toisin on laita, jos sielun uhkuva ulospäin pyrkivä voima saattaa

minut asettumaan lähimäiseni sijaan, ja jos tunnen omia tunteitani

ikäänkuin ne olisivat hänen tunteitaan, niin koetan poistaa hänestä

kärsimykset, jotta en itse kärsisi. Harrastan hänen parastaan

rakkaudesta itseeni, ja tämän käskyn järkisyy piilee siis itse

luonnossa, joka panee minut tavottelemaan omaa mielihyvän- ja

tasapainontilaa, olkoon sitten olopaikkani missä tahansa. Tästä teen

sen johtopäätöksen, ettei ole totta, että luonnonoikeuden säädökset

perustuisivat yksistään järkeen; niillä näet on vankempi ja varmempi

pohja. Ihmisrakkaus, joka johtuu rakkaudesta itseemme, on inhimillisen

oikeuden perus. Kaiken siveellisyyden summa on annettu evankeliumissa,

joka on lain täyttämys.

[104] Kaikkien maiden lakien perusluonne on sellainen, että ne aina

suosivat vahvempaa heikomman kustannuksella ja varakasta varattoman

kustannuksella. Tämä epäkohta on välttämätön ja vailla poikkeusta.

[105] Tällaisia ovat esim. Davila, Guicciardini, Strada, Solis,

Macchiavelli, jopa joskus de Thou. Vertot on melkein ainoa, joka on

osannut maalata tekemättä muotokuvia.

[106] Yksi ainoa meidän historioitsijoistamme, joka suurin piirtein on

jäljitellyt Tacitusta, on rohjennut jäljitellä Suetoniusta ja joskus

Comines'in pikkupiirteitä. Juuri tämä seikka, joka lisää hänen

teoksensa arvoa, on hänelle tuottanut meidän maassa ankaroita

arvosteluja.

[Se ranskalainen historioitsija, jota Rousseau tässä tarkoittaa, on

Duclos, Ludvig XI:nen elämäkerran kirjoittaja. Suoment. huom.]

[107] Lahjomattoman rehellinen. Suoment. huom.

[108] Pyrrhus, Epeiroksen kuningas, kuoli siten, että muuan vanha

nainen Arguksessa viskasi katolta hänen päähänsä tiilikiven. Suoment.

huom.

[109] Luulen rohkeasti voivani lukea terveyden ja hyvän

ruumiinrakennuksen niihin etuihin, jotka hänen kasvatuksensa on

tuottanut, tai pikemmin niihin luonnonlahjoihin, jonka hänen

kasvatuksensa on hänelle säilyttänyt.

[110] Pradon (s. 1698), ranskalainen traagillinen runoilija,

keskinkertainen lahjoiltaan, mutta niin ylpeä, että väitti olevansa

Racinen veroinen. Cotin (s. 1682), ranskal. saarnaaja ja kirjailija.

Molemmat olivat Boileaun purevan kritiikin ja ivan esineenä. Suoment.

huom.

[111] Muuten minun oppilaallani on varsin vähän vaaraa joutua tähän

ansaan, häntä kun ympäröi niin paljon huvituksia, hänellä kun ei

koskaan ole ollut ikävä, ja hän kun tuskin tietää mitä rahalla

tehdään. Mutta jos lapsia ohjataan noilla kahdella vaikuttimella,

itsekkäisyydellä ja turhamielisyydellä, ovat myöhemmin portot ja

petturit käyttävät niitä hyväkseen saattaakseen heidät käsiinsä. Kun

näkee lasten ahneutta kiihotettavan kilpapalkinnoilla, kun niille

kymmenvuotisina julkisissa koulututkinnoissa jaellaan ylistelyä,

saattaa päättää, miten heiltä kahdenkymmenvuotiaina ryöstetään kukkaro

pelituvissa ja terveys huonoissa paikoissa. Saattaapa aina lyödä vetoa,

että luokan etevin oppilas kerran on oleva suurin peluri ja irstailija.

Niitä keinoja, joita ei lapsuudeniässä ole ollenkaan käytetty, ei voida

nuoruudeniässä yhtä suuressa määrin väärinkäyttää. Mutta muistettakoon,

että pysyvä periaatteeni on aina olettaa tapausta mitä pahimmaksi.

Ensin koetan ehkäistä paheen syntymisen ja sitten oletan sen

olemassaoloa, voidakseni sitä parantaa.

[112] Erehdyin; olenpa kohdannut yhden sellaisen, nimittäin herra

Formeyn.

[113] Kuten jo kerran on ylempänä huomautettu, erehtyy Rousseau näiden

satujen järjestyksen suhteen; satu heinäsirkasta on kokoelman

ensimäinen, satu korpista toinen. Suoment. huom.

[114] Mutta jos joku hakee riitaa hänen itsensä kanssa, miten hän

silloin on menettelevä? Vastaan, ettei hän koskaan ole ottava osaa

riitaan, ettei hän koskaan ole saava tilaisuutta riitaan sekaantua.

Mutta -- huomauttanee joku -- kukapa voi olla turvattu korvapuustilta

tai solvaukselta jonkun raa'an ihmisen, juopon tai vahvan konnan

puolelta, joka ensin solvaisee meitä, lopuksi saadakseen huvin lyödä

meidät kuoliaaksi? Se on toista. Kansalaisten kunnia ja elämä ei

suinkaan saa olla alttiina raakalaisen, juopon tai väkevän konnan

mielivallalle, ja kuitenkaan emme voi turvata itseämme tuollaiselta

onnettomuudelta enempää kuin katolta päähämme putoavalta tiileltä.

Kärsitty ruumiillinen tai suusanallinen solvaus aikaansaa

yhteiskuntaelämässä seurauksia, joita ei mikään viisaus voi ehkäistä ja

joista ei mikään tuomioistuin voi hyvittää loukattua. Lakien

puutteellisuus siis tässä suhteessa saattaa hänet riippumattomaksi; hän

on siis ainoa riidanratkaisuja tai tuomari solvaajan ja itsensä

välillä; hän on yksin luonnollisen lain tulkitsija ja toimeenpanija.

Hän on velvollinen hankkimaan itselleen oikeutta ja on itse se ainoa

henkilö, joka voi tuon oikeuden hankkia; eikä mikään hallitus

maailmassa voi olla niin mieletön, että rankaisisi häntä siitä, että

hän tällaisessa tapauksessa hankkii itselleen oikeutta. En kehota häntä

hakemaan tappelua, se olisi vallan nurinkurista; sanon vaan, että hän

on velvollinen hankkimaan itselleen oikeutta ja että hän itse tässä

tapauksessa on ainoa oikeuden jakaja. Jos minä olisin hallitsija,

takaan, että ilman kaikkia noita lakimääräyksiä kaksintaisteluja

vastaan, ei koskaan minun valtiossani annettaisi korvapuusteja eikä

ihmisiä solvattaisi, ja että tämä tapahtuisi hyvin yksinkertaisen

keinon avulla, johon tuomioistuimet eivät saisi sekaantua. Oli miten

oli, Émile tietää tuollaisessa tapauksessa millaista oikeutta hän on

velvollinen itselleen itse hankkimaan ja mikä esimerkki hänen on

antaminen kunniallisten ihmisten turvallisuuden hyväksi. Eipä

lujamielisinkään mies voi estää toista häntä solvaamasta, mutta hän voi

ainakin estää solvaajaa kauan kerskailemasta solvauksestaan.

[115] S.o. omistamme Jumalalle ihmisominaisuuksia. Suoment. huom.

[116] Plutarkos: Rakkauden tutkistelu. Noin alkoi murhenäytelmä

"Menalippos". Mutta Ateenan kansan huudot pakottivat Euripideksen

muuttamaan tämän alkusäkeen.

[117] Ihmisälyn luonnontilan ja sen kehityshitauden suhteen sopii

verrata siihen mitä olen sanonut tutkistelussani: "Discours sur

l'inégalité."

[118] Taikauskon tutkistelussaan, 527. Suoment. huom.

[119] Astun yli hehkuvan hiiloksen, jota peittää pettävä tuhka.

Horatius, Od. II, 1. Suoment. huom.

[120] De la Condamine kertoo matkoillaan kohdanneensa kansan, joka ei

osannut laskea pitemmälle kuin kolmeen. Ja kuitenkin nuo ihmiset,

joilla tietysti oli kädet, usein olivat huomanneet sormensa, vaan eivät

osanneet laskea viiteen.

[121] Tämä lepo on tosin vaan suhteellinen. Mutta koska huomaamme

suurempi- ja vähempimääräistä liikettä, käsitämme sangen selvästi

toisen sen äärimäisistä loppupäistä, joka juuri on lepo, ja käsitämme

sen niin hyvin, että olemme taipuvaiset pitämään ehdottomana

sellaistakin lepoa, joka on vaan suhteellista. Ei siis suinkaan ole

totta, että liike olisi aineelle olennainen, kun ainetta voi käsittää

levossa olevana.

[122] Kemistit arvelevat, että phlogiston eli tulen aines on

hajaantuneena ja liikkumattomana niissä sekoituksissa, joista se

muodostaa yhden osan, kunnes ulkoapäin vaikuttavat syyt sen irrottavat,

yhdistävät yhdeksi, panevat sen liikkeeseen ja tekevät sen tuleksi.

[123] Olen tehnyt kaiken voitavani käsittääkseni elävää molekyyliä,

mutta en ole päässyt mihinkään tulokseen. Ajatus aistimuksia

vailla olevasta ja kuitenkin aistivasta aineesta näytti minusta

käsittämättömältä ja ristiriitaiselta. Jotta voisi hyväksyä tai hylätä

tämän ajatuksen, täytyisi ensin ymmärtää se, ja minä tunnustan, etten

ole niin onnellinen.

[124] Kuka voisi uskoa, ellei olisi todistuksia, että inhimillinen

narrimaisuus olisi mennyt näin pitkälle? Amatus Lusitanus vakuutti

nähneensä pienen peukalon mittaisen miehen lasiin suljettuna. Julius

Camillus oli muka, uuden Prometheuksen tavoin, muodostanut sen alkemian

avulla. Kirjassaan "de natura rerum" Paracelsus opettaa tavan tehdä

näitä pikkumiehiä ja väittää, että lintukotolaiset, tapiolaiset,

satyyrit ja luonnottaret ovat kemian avulla luodut. Todellakaan minä en

näe mitä enää olisi vastaisuuden varalle muuta tehtävänä, jos tahtoo

todistaa tuollaisten seikkojen mahdollisuuden, kuin väittää elimellisen

aineen voivan kestää tulen kuumuutta ja sen molekyylien voivan

säilyttää elämänsä hehkuvassa uunissakin.

[125] Minusta tuntuu kuin uudenajan filosofia, kaukana siitä, että

väittäisi kallioiden ajattelevan, päinvastoin on tehnyt sen huomion,

että ihmiset eivät ollenkaan ajattele. Se huomaa luonnossa pelkkiä

aistivia olentoja, ja koko ero ihmisen ja kiven välillä on sen mukaan

siinä, että ihminen on itsetietoinen aistiva olento, ja kivi

itsetietoisuutta vailla oleva aistiva olento. Mutta jos nyt on totta,

että kaikki materia aistii, niin miten käsitän silloin aistivaa

ykseyttä tai yksilöllistä minää? Onko se löydettävissä jokaisesta

aineen molekyylistä vai aineyhtymistä? Onko minun sijoittaminen tämä

ykseys juokseviin vai jähmeihin aineisiin, seka- vai alkuaineisiin? Ei

ole luonnossa, niin sanotaan, muuta kuin yksilöjä, mutta mitkä nämä

yksilöt sitten ovat? Onko tämä kivi yksilö vai yksilöiden yhtymä? Onko

se yksi ainoa aistiva olio, vai onko siinä tuollaisia olioita yhtä

monta kuin hietajyviä? Jos jokainen alkuatomi on aistiva olento, niin

miten voin käsittää tuota sisäistä yhdenmukaisuutta, jonka nojalla

niistä toinen tuntee vallan samaa kuin toinen, niin että kummankin minä

sulaa yhdeksi ainoaksi? Vetovoima saattaa olla luonnonlaki, jonka

salaisuus on meiltä kätkössä, mutta käsitämme ainakin, että

ainepaljouksiin suhtautuen vaikuttavassa vetovoimassa ei ole mitään

ristiriitaista ulottuvaisuuden ja jakautuvaisuuden kanssa. Saattaako

ajatella samaa aistimisesta? Aistivat osat ovat ulottuvaisia, mutta

aistiva olio on jakamaton, yksi. Sitä siis ei voida jakaa, se on

kokonainen tai ei mikään: aistiva olio ei siis ole mikään kappale. En

tiedä mitä materialistimme tästä sanovat; mutta minusta näyttää, että

samojen vaikeuksien, jotka ovat saattaneet heidät hylkäämään ajatuksen,

olisi pitänyt saattaa heidät hylkäämään aistimisenkin. Enkä huomaa

miksi he, otettuaan ensi askeleen, eivät ottaisi toistakin. Eipä se

heitä suuresti vaivaisi, ja koska ovat varmat siitä, etteivät ajattele,

miksi rohkenevat väittää aistivansa?

[126] Kun muinaiset roomalaiset antoivat korkeimmalle jumalalleen nimen

_Optimus Maximus_, käyttivät he vallan oikeata nimeä. Mutta jos

olisivat sanoneet _Maximus Optimus_, olisi nimi ollut vielä tarkempi,

koska hänen hyvyytensä johtuu hänen voimastaan; hän on hyvä, koska hän

on suuri.

[127] Ei meille, Herra, ei meille, vaan sinun nimelles anna kunnia,

sinun armos ja totuutes tähden. 115:s psalmi, 1:nen v.

[128] Uudenajan filosofia, joka hyväksyy ainoastaan sen, minkä se

selittää, ei ollenkaan huoli ottaa lukuun tuota epämääräistä

ominaisuutta, jota sanotaan vaistoksi ja joka näyttää ajavan eläimiä

jotakin päämäärää kohti, ilman että ne ovat saavuttaneet mitään

erityistä tietoa. Vaisto on erään etevimmän ajattelijamme mielipiteen

mukaan harkintaa vailla oleva tottumus, joka kuitenkin on harkinnan

avulla saavutettu. Ja siitä tavasta, miten hän selittää tätä kehitystä,

tulee tehneeksi sen johtopäätöksen, että lapset harkitsevat enemmän

kuin aikaihmiset. Tämä on niin omituinen paradoksi, että se ansaitsee

tulla tarkastelun esineeksi. Laajemmalta puuttumatta tähän kysymykseen

kysyn, mikä nimi minun on antaminen sille innolle, millä koirani

ahdistelee maamyyriä, joita se ei syö, sille kärsivällisyydelle, jota

osottaen se joskus tuntikausia niitä väijyy, sille taidolle, jolla se

niihin tarttuu ja heittää ne ulos reiästään sinä hetkenä, jolloin ne

pistäyvät esiin mullasta, sitten tappaen ne ja jättäen ne siihen, ilman

että kukaan koskaan olisi tuota koiraani sellaiseen metsästykseen

harjottanut tai sille ilmoittanut, että juuri siinä piili maamyyriä?

Kysyn vielä, ja tämä on tärkeämpää, miksi tuo sama koira ensi kerran,

jolloin uhkasin sitä lyödä, heittäytyi selälleen maahan, käpälät

kippurassa, ollen täten rukoilevassa asennossa, joka oli suuresti

omansa minua lepyttämään? Tässä asennossa se ei suinkaan olisi pysynyt,

jos minä en olisi antanut itseäni taivuttaa, vaan jos olisin sitä

lyönyt. Mitä! Oliko vallan pieni koirani, jonka syntymästä ei ollut

kulunut pitkää aikaa, jo saavuttanut moraalisia käsitteitä, ymmärsikö

se mitä lempeys ja jalomielisyys tietää? Minkä saavutettujen tietojen

nojalla se toivoi lepyttävänsä minut, täten antautuen kokonaan

valtaani? Kaikki maailman koirat menettelevät samanlaisessa tilassa

ollen jotenkin samoin, enkä tässä väitä mitään sellaista, jota ei

jokainen itse voisi huomata todeksi. Suvaitkootpa filosofit, jotka niin

ylenkatseellisesti hylkäävät vaiston, selittää tämän tosiseikan

pelkkien aistimusten meille hankkimien tietojen avulla. Selittäkööt sen

tavalla, joka tyydyttää jokaista järkevää ihmistä: silloin minulla ei

enää ole mitään sanottavaa, enkä enää puhu vaistosta.

[129] Käsitteet ovat muutamissa suhteissa tunteita ja tunteet

käsitteitä. Nämä molemmat nimet sopivat jokaiselle mielteelle, joka

kääntää huomiomme joko mielteen esineeseen tai meihin itseemme, joissa

mielle syntyy. Ainoastaan tämänkaltaisten sielullisten vaikutelmien

järjestys määrää kumpi nimi on sopivampi. Jos ensin käännämme huomiomme

mielteen aiheuttajaan, emmekä ajattele itseämme muuten kuin vasta

harkinnan johdosta, niin tuo mielle on käsite. Jos sitävastoin ulkoa

saamamme vaikutelma ensin kiinnittää meidän huomiomme ja jos ainoastaan

harkinnan kautta ajattelemme sen aiheuttajaa, on tuo vaikutelma tunne.

[130] Tämän luullakseni tuo kunnon apulaispappi voisi vielä tänäänkin

sanoa yleisölle.

[131] "Kaikki", sanoo muuan hyvä ja oppinut hengellinen

mies, "väittävät, että eivät ole saaneet uskontoaan ihmisiltä, vaan

Jumalalta, ja että he sentähden uskovat (kaikki käyttävät tätä

kulunutta puhetapaa)".

"Mutta jos pidämme kiinni totuudesta, jättäen syrjään kaiken imartelun

ja kaunistelun, ei laita ollenkaan ole niin. Eri lahkokuntien opit on,

mitä sanottaneenkin, saatu aikaan ihmiskäsin ja -neuvoin. Todisteena

siitä on ensiksikin se tapa, miten uskontoja on omistettu maailmassa ja

miten yksityisihmiset niitä yhä vielä omistavat. Kansallisuus, maa,

paikkakunta määrää uskonnon. Tunnustamme sitä uskontoa, jota opetetaan

seudulla, missä olemme syntyneet ja saaneet kasvatuksemme. Olemme

ympärileikattuja, kastettuja, juutalaisia, muhamettilaisia tai

kristittyjä, ennenkuin tiedämme olevamme ihmisiä. Uskontomme ei ole

oman valitsemisemme ja harkintamme määräämä. Lisätodistus siitä on se,

että elämä ja tavat niin vähän ovat sopusoinnussa uskonnon kanssa; ja

lopullinen todistus on vielä se, että inhimillisissä ja vähäarvoisissa

seikoissa toimimme uskontomme henkeä vastaan." Charron: De la sagesse,

II, 5, 257:s sivu, Bordeaux'ssa v. 1601 julkaistu painos.

Tuntuu hyvin todennäköiseltä, että hyveellisen condomilaisen teologin

uskontunnustus olisi varsin vähän eronnut savoijilaisen apulaispapin

uskontunnustuksesta.

(Tämä Rousseaun tarkoittama teologi on Bossuet, Condomin piispa.

Suoment. huom.)

[132] Tämä selviää monesta raamatunkohdasta, muiden muassa 5:nnen

Mooseksen kirjan XIII:sta luvusta, jossa sanotaan, että jos joku

profeetta, joka julistaisi vieraita jumalia, vahvistaisi puheensa

ihmeillä, niin pitäisi, vaikka hänen ennustuksensa toteutuisikin,

kokonaan jättää hänen puheensa huomioon ottamatta ja vielä lisäksi

surmata itse profeetta. Kun siis pakanat surmasivat vierasta jumalaa

julistavan apostolin, vaikka tämä vahvistikin kutsumuksensa ihmeellä,

en huomaa mitä pätevää moitetta voisi heitä kohtaan lausua, jota he

eivät voisi kääntää meitä vastaan. Mitä siis tällaisessa tapauksessa on

tekeminen? On vaan yksi mahdollisuus: palata järkevään harkintaan ja

jättää sikseen ihmeet. Parasta olisi, ettei niihin koskaan olisi

turvautunut. Tätä opettaa mitä yksinkertaisin ihmisymmärrys, ellei

sitä himmennetä mitä hienoimmilla viisasteluilla. Viisasteluja

kristinuskossa! Onko siis Jeesus Kristus ollut väärässä, kun on

luvannut taivaan valtakunnan yksinkertaisille? Onko hän ollut väärässä

alkaessaan kauneimman puheistaan ylistämällä hengellisesti köyhiä,

koska muka tarvitsemme niin paljon älykkäisyyttä ymmärtääksemme hänen

oppiansa ja oppiaksemme häneen uskomaan. Kun olette todistanut minulle,

että minun täytyy alistua, niin olen luonnollisesti alistuva; mutta

voidaksenne minulle tuon todistaa, tulee teidän asettua minun

käsitykseni kannalle. Mitatkaa todistelunne hengellisesti köyhän kyvyn

mukaisesti, muuten en tunnusta teidän olevan mestarinne oikea oppilas,

eikä julistamanne oppi ole hänen oppiansa.

[133] Plutarkos kertoo, että stoalaiset muiden eriskummallisten

paradoksien muassa väittivät ristiriitaisessa käräjäjutussa olevan

turhaa kuulla molempia riitapuolia. Sillä, sanoivat he, joko toinen

niistä on todistanut sanottavansa tai ei ole sitä todistanut. Jos se

sen on todistanut, on kaikki selvää ja vastapuolesta on langetettava

tuomio, jos se taas ei ole sitä todistanut, se on väärässä ja sen asia

on hylättävä. Mielestäni kaikkien niiden menettely, jotka tunnustavat

erityistä jumalallista ilmoitusta, on suuresti stoalaisten menettelyn

kaltainen. -- Niinpian kuin kukin väittää yksin olevansa oikeassa, niin

tulee, valitakseen näin monen puolueen välillä, kuulla mitä kullakin on

sanottavaa; muuten menettelee väärin.

[134] Mainittu Bossuetin kirja on nimeltään "Katolisen uskon esitys".

Sitä ilmestyi kaksikymmentä painosta, ja se käännettiin melkein

kaikille eurooppalaisille kielille. Paras painos on se, jonka apotti

Lequeux on toimittanut ja jonka apotti Fleury on varustanut

muistutuksilla ja kääntänyt latinaksi (v. 1761). Suoment. huom.

[135] Lukemattomista tunnetuista tätä valaisevista tapauksista

mainitsen tässä yhden, joka ei kaipaa lähempää selittelyä.

Kuudennellatoista vuosisadalla, kun katolilaiset teologit olivat

julistaneet poltettaviksi kaikki juutalaisten kirjat, kysyttiin

kuuluisalta ja oppineelta Reuchliniltä hänen mielipidettään tämän asian

suhteen, ja sen lausuttuaan hän joutui hirvittävän vainon alaiseksi,

joka oli vähällä syöstä hänet turmioon. Ja hän oli ainoastaan lausunut

sen mielipiteen, että saattoi säilyttää ne juutalaisten kirjoista,

jotka eivät vastustaneet kristinuskoa ja jotka käsittelivät uskonnon

ulkopuolella olevia aineita.

[136] Lama = Buddhalainen pappi.

[137] De republ. dial. 2.

[138] Katsokaa sitä vertausta, jonka hän vuorisaarnassa itse tekee

Mooseksen siveysopin ja oman siveysoppinsa välillä. Matt. 5, 21 ja

seur.

[139] Velvollisuus seurata ja rakastaa maansa uskontoa ei ulotu hyvän

moraalin vastaisiin dogmeihin, kuten esim. suvaitsemattomuuden dogmiin.

Tämä kauhea dogmi asestaa ihmiset toisiaan vastaan ja tekee heidät

kaikki ihmiskunnan vihollisiksi. Eron tekeminen yhteiskunnallisen ja

kirkollisen suvaitsevaisuuden välillä on lapsellinen ja turha. Nämä

molemmat suvaitsevaisuuden lajit ovat erottamattomat, eikä voi toista

hyväksyä, ellei hyväksy toista. Eivätpä edes enkelit voisi elää

rauhassa ihmisten kanssa, joita pitäisivät Jumalan vihollisina.

[140] Molemmat suunnat hätyyttävät toinen toistaan niin monilla

sofismeilla, että olisi suunnaton ja uhkarohkea yritys ruveta niitä

kaikkia luettelemaan. On jo melkoinen työ mainita muutama niistä, sitä

myöten kuin ne itsestään tarjoutuvat. Eräs niin sanotun filosofisen

suunnan tavallisimpia sofismeja on se, että asettavat luulotellun

filosofikansan huonojen kristittyjen vastakohdaksi, ikäänkuin kansa

helpommin olisi kehitettävissä tosifilosofeiksi kuin tosikristityiksi.

En tiedä kumpi, hyvä filosofi vai hyvä kristitty, on helpommin

löydettävissä eri yksilöiden keskuudessa. Mutta sen verran tiedän

hyvin, että niin pian kuin on kysymys kansoista, täytyy olettaa

sellaisia, jotka uskonnon puutteessa väärinkäyttävät filosofiaa, kuten

nykyajan kansat filosofian puutteessa väärinkäyttävät uskontoa. Ja tämä

seikka tuntuu minusta suuresti muuttavan kysymyksen laatua.

Bayle on varsin hyvin todistanut, että uskonkiihkoilu on turmiollisempi

kuin ateismi, ja tämä on kieltämättä totta. Mutta sitävastoin hän on

jättänyt sanomatta seikan, joka on yhtä tosi, nimittäin että

uskonkiihko, vaikka onkin verenhimoinen ja julma, kuitenkin on suuri ja

voimakas intohimo, joka ylentää ihmissydäntä, joka saattaa sen

halveksimaan kuolemaa, antaa sille suunnattoman pontevuuden ja että

vaan tarvitsee sitä paremmin ohjata, siitä johtaakseen mitä ylevimpiä

hyveitä. Sen sijaan uskonnottomuus ja yleensä järkeilevä ja filosofinen

henki kiinnittää elämään, veltostuttaa ja alentaa sielun, kohdistaa

kaikki intohimoiset pyrinnöt yksityisedun ja inhimillisen minän

alhaisiin öisiin pyyteisiin, täten pannen kaikessa hiljaisuudessa

kaiken yhteiskuntajärjestyksen perusteet horjumaan. Sillä se mikä

yksityiseduissa on yhteistä, on niin vähäpätöistä, ettei se koskaan

korvaa sitä, mikä siinä on yleisvahingollista. Se, ettei ateismi saata

verta vuodattamaan, tapahtuu vähemmin rauhan rakkaudesta kuin

välinpitämättömyydestä hyvän suhteen. Kunhan niin sanottu oppinut vaan

saa olla rauhassa työhuoneessaan, hän varsin vähän välittää siitä,

miten muun maailman käy. Hänen periaatteensa eivät johda ihmisiä

surmaamaan, mutta ne vaikuttavat ehkäisten ihmisten lisääntymiseen,

hävittämällä ne tavat, jotka tätä lisääntymistä edistävät,

vierottamalla heidät pois vertaisistaan ja supistamalla kaikki heidän

harrastuksensa salaiseen itsekkäisyyteen, joka on yhtä turmiollinen

kansanlisääntymiselle kuin hyveelle. Filosofinen välinpitämättömyys

vivahtaa siihen levollisuustilaan, joka vallitsee yksinvallan

rasittamassa valtiossa; se on näet kuolonlepoa, ja se on tuhoavampi

kuin sota.

Joskohta siis uskonkiihko välittömiin vaikutuksiinsa nähden on

turmiollisempi kuin se, mitä tätä nykyä sanotaan filosofiseksi

järkeilyksi, on se paljon vähemmän turmiollinen seurauksiinsa nähden.

Muuten on helppo tuoda esiin kirjoissa kauniita periaatteita; mutta

kysymys on siitä, ovatko ne yhtäpitävät itse järjestelmän kanssa ja

johtuvatko ne välttämättömästi siitä, ja tätä kysymystä ei vielä tähän

asti ole voitu ratkaista. Tulee siis ottaa selville voisiko filosofia,

päästyään vapaasti vaikuttamaan ja kohottuaan valtiaaksi, hillitä

maineen tavoittelua, itsekkäisyyttä, kunnianhimoa ja ihmisten

pikkumaisia intohimoja ja harjottaisiko se tuota lempeätä

inhimillisyyttä, jota se kynä kädessä ylistelee.

Pelkillä periaatteillaan filosofia ei voi tehdä mitään hyvää, jota ei

uskonto tekisi vielä paremmin, ja uskonto tekee paljon sellaista hyvää,

jota filosofia ei kykene tekemään.

Käytännössä on laita kuitenkin toisin, mutta tässäkin suhteessa tulee

tarkoin punnita. Ei yksikään ihminen, jolla on uskontonsa, seuraa sitä

joka kohdassa, se on totta. Useimmilla ei ole uskontoa ollenkaan, tai

jos onkin, eivät sitä ollenkaan noudata; tämä on myöskin totta. Mutta

onpa niitäkin, joilla on uskonto ja jotka sitä ainakin osaksi

noudattavat, ja on epäilemätöntä että uskonnolliset vaikuttimet usein

estävät heitä tekemästä pahaa ja saattavat heidät harjottamaan hyvettä

ja kiitettäviä tekoja, joita ilman noita vaikuttimia eivät harjottaisi.

Olettakaamme, että munkki kieltää vastaanottaneensa hänelle

säilytettäväksi uskottua omaisuutta. Minkä muun johtopäätöksen siitä

voi tehdä kuin että se ihminen oli tyhmä, joka hänelle uskoi tuon

omaisuutensa. Jos Pascal esim. olisi samoin kieltänyt vastaanottaneensa

säilytettävää omaisuutta, olisi hän ollut ulkokullattu ihminen, eikä

mitään muuta. Mutta munkki!... Ovatko ne henkilöt, jotka uskonnon

verukkeella käyvät kauppaa todella uskonnollisia? Kaikki ne rikokset,

joita papit yhtä hyvin kuin maallikotkin tekevät, eivät suinkaan

todista, että uskonto olisi hyödytön, vaan että hyvin harvoilla

ihmisillä on uskontoa.

Uuden ajan hallitukset saavat kieltämättä kiittää kristinuskoa vanhasta

mahtivallastaan ja kapinallisten liikkeiden harvinaisuudesta. Uskonto

on saattanut niiden oman hengenkin vähemmän verenhimoiseksi. Tämän voi

todistaa vallan yksinkertaisesti vertaamalla vanhanajan hallituksiin.

Selvempi käsitys uskonnosta on syrjäyttäen uskonkiihkon vuodattanut

enemmän lempeyttä kristittyihin tapoihin. Tämä muutos ei suinkaan ole

kirjallisuuden ja tieteen ansio, sillä missä tahansa ne ovatkin

kukoistaneet, ei inhimillisyyttä ole sen suuremmassa määrin

kunnioitettu. Parhaan todisteen tästä tarjoavat ateenalaiset,

egyptiläiset, Rooman keisarit ja kiinalaiset. Mutta kuinka monet

armeliaisuudenteot ovat evankeliumin aiheuttamat! Kuinka monta

vääryydenpoistoa ja vahingonkorvausta se saattaa katolilaiset

toimeenpanemaan! Kuinka monta leppymystä ja almunantoa aiheuttaa meillä

ehtoolliselle-menon lähestyminen! Kuinka suuressa määrin heprealaisten

riemuvuosi lievensi vääryydellisten omistajien ahneutta! Kuinka paljon

onnettomuutta se ehkäisi! Lain suojelema veljeys yhdisti koko kansan

jäsenet toisiinsa; heillä ei nähty ainoatakaan kerjäläistä; eipä

kerjäläisiä näe turkkilaisillakaan, joilla on lukemattomia

hurskaita laitoksia. Uskontonsa periaatteiden mukaisesti he ovat

kestiystävällisiä uskontonsa vihollisillekin.

"Muhamettilaiset", näin kertoo Chardin, "sanovat, että ylösnousemusta

seuraavan tutkinnon jälkeen kaikki ruumiit kulkevat yli sillan, nimeltä

_Pul-Serrho_, joka on rakennettu iäisen tulen yläpuolelle; tätä siltaa

saattaa heidän puheidensa mukaan sanoa kolmanneksi ja viimeiseksi

tutkistelun paikaksi, sillä tällä sillalla erotetaan hyvät pahoista

j.n.e."

"Persialaiset -- jatkaa Chardin -- puhuvat alati tästä sillasta, ja kun

joku kärsii loukkausta, josta ei millään tavoin eikä koskaan voi saada

hyvitystä, hänen viimeinen lohdutuksensa on sanoa: 'No hyvä, kautta

elävän Jumalan, saatpa maksaa pahantekosi kaksinkertaisesti viimeisenä

päivänä, et pääse Pul-Serrho sillasta yli, ennenkuin olet minut

hyvittänyt; olen tarttuva vaippasi liepeeseen ja heittäytyvä jalkojesi

juureen; olen nähnyt paljon oivallisia ja kaikenammattisia ihmisiä,

jotka, peläten että heitä estettäisiin kulkemasta tuon hirvittävän

sillan yli, pyysivät anteeksi niiltä, joilla oli aihetta valituksiin

heidän suhteensa. Tämä sama on minulle itselleni tapahtunut hyvin monta

kertaa. Ylhäissäätyiset henkilöt, jotka tungetellen olivat saattaneet

minut ryhtymään toimenpiteisiin, jotka olivat minulle vastenmielisiä,

tulivat luokseni jonkun ajan kuluttua, kun luulivat paheksumiseni siitä

jo lauhtuneen ja sanoivat: pyydän, _halal becon antchisra_, s.o. tee

niin, että tämä tekoni muuttuisi minulle sallituksi ja oikeaksi. Jotkut

ovat lisäksi antaneet minulle lahjoja ja tehneet palveluksia, jotta

antaisin heille anteeksi ja selittäisin, että tein sen sydämestä. Syy

tähän on vaan se luulo, ettei pääse yli manalan sillasta, ellei ole

antanut viimeistä ropoa takaisin sille, jolle on tehnyt vääryyttä."

7:s nidos, s. 50.

Eikö saata olettaa, että käsitys tästä sillasta, joka tasottaa niin

monet vääryydet, ehkäisee monen vääryydenteon? Jos persialaisilta

riistäisi tämän käsitteen, vakuuttamalla heille ettei ole olemassa

Pul-Serrhoa eikä mitään senkaltaista, missä sorretut kuoleman jälkeen

saavat koston sortajistaan, niin on selvää että jälkimäiset joutuisivat

hyvin mukavaan tilaan ja vapautuisivat huolesta lieventää onnettomien

kärsimystä. Ei siis ole totta, ettei tuollaisessa opastelemisessa olisi

mitään vahingollista, eikä se siis voi olla totuuden mukainen.

Filosofi, moraaliset lakisi ovat hyvin kauniit, mutta ole niin hyvä ja

näytä minulle mikä oikeuttaa uskomaan niiden toteutettavaisuuteen.

Lakkaa hetkeksi julistamasta noita mielihoureitasi ja sano minulle

suoraan mitä asetat Pul-Serrhon sijaan.

[141] Ei ole ketään, joka enemmän halveksisi lapsuudenikää

kuin ne, jotka sen juuri jättävät taakseen, samoin kuin säätyeron

huomioonottaneen ei missään maassa ole suurempi kuin siellä, missä tuo

ero on vähäinen ja missä jokainen pelkää, että häntä sekoitettaisiin

alempisäätyiseen.

[142] Herra le Beaun, parlamentin asianajajan seikkailut, 2:nen nidos,

70 s.

[143] Katso I Mooseksen kirja, 16, 21 ja 31 luku. Suoment. huom.

[144] Roomalainen papisto on viisaasti kyllä pysyttänyt nämä

arvonmerkit ja sen esimerkkiä ovat noudattaneet muutamat tasavallatkin,

kuten esim. Venezian tasavalta. Tämän vuoksi Venezian hallitus,

huolimatta valtion rappiotilasta, nauttii kansan täydellistä

kiintymistä ja kunnioitusta, ja siitä se saa kiittää vanhaa

majesteettiuden komeiluaan. Ja lähinnä hiippahattunsa koristamaa paavia

ei liene kuningasta, hallitsijaa eikä yhtään ihmistä maailmassa, jota

niin kunnioitettaisiin kuin Venezian doodzia; ja kuitenkin hän on

vailla valtaa, vaikutusmahtia, mutta hänelle tuottaa ulkonainen komeus

ja herttuanhatun alta esiinpistävä naisten tavoin käherretty tukka

jonkunmoisen pyhyyden leiman. Nuo Bucentaure-laivalla tapahtuvat

juhlamenot, joille houkkiot niin paljon nauravat, saattaisivat Venezian

väestön vuodattamaan verensä viimeiseen pisaraan tyrannimaisen

hallituksensa edestä.

[145] Aurelius Victor, De vir. ill., 86:s luku.

[146] Suomeksi: tahtovalle ei mikään ole vaikeata.

[147] Kreikkalainen sana sophia merkitsee viisautta. Suoment. huom.

[148] Ikäänkuin olisi olemassa kansalaisia, jotka eivät olisi

porvarisvallan (cité) jäseniä ja joilla siis ei sellaisina olisi

osallisuutta korkeimpaan valtaan! Mutta ranskalaiset, jotka ovat

anastaneet tuon kunnianarvoisen nimen "kansalaiset" (citoyens), joka

muinoin oikeuden mukaisesti kuului gallialaisten kaupunkien jäsenille,

ovat siihen määrin hämmentäneet tämän käsitteen merkityksen, ettei se

tätä nykyä enää merkitse mitään. Eräs mies joka äskettäin minulle

kirjoitti paljon tyhmyyksiä romaanini "La nouvelle Héloïse" johdosta,

on koristanut nimikirjoituksensa arvonimellä "Paimboeuf'in kansalainen"

ja on täten luullut tekevänsä minusta erinomaista pilkkaa.

[149] Duclos: Considérations sur les moeurs de ce siècle, 65:s sivu.

[150] Tämän olen todistanut koelmassani kielten syntyperästä, joka on

löydettävissä kootuista teoksistani.

[151] Suomeksi: Pysähdy, matkamies, poljet sankarin tomua. -- Näin

kuuluu v. 1645 Nördlingenin taistelussa kaatuneen itävaltalaisen

kenraalin Mercyn hautakirjoitus. Rousseau sen arvatenkin huomasi

mainittuna Voltairen teoksessa "Siècle de Louis Quatorze", 3:nnessa luv.

Suoment. huom.

[152] Tämän akatemian perusti Colbert v. 1663. Sen täydellinen nimi

kuului "Académie des Inscriptions et Belles-Lettres"; siihen kuului 40

jäsentä ja se harrasti etenkin historiallisia ja arkeologisia

tutkimuksia. Suoment. huom.

[153] D'Alembert'ille kirjoitetussa kirjeessä. Suoment. huom.

[154] Suomeksi: missä on hyvä olla, siellä on isänmaa.

[155] Kreikkalaisen filosofin Aristippoksen lause. Lais oli

kauneudestaan kuuluisa irstas kreikkalaisnainen. Suoment. huom.

[156] Kaksi hienon maailman naista, jotka tahtovat luulotella muille

suuresti huvittelevansa, pitävät muka sääntönään, etteivät koskaan pane

maata ennen kello viittä aamulla. Keskellä talvipakkasta heidän

palvelijansa viettävät yönsä kadulla heitä odotellen, ollen alttiina

paleltumisen vaaralle. Joku astuu eräänä iltana tai oikeammin eräänä

aamuna siihen huoneustoon, jossa nämä molemmat näin hupaista elämää

viettävät naiset antoivat tuntien vieriä, niitä laskematta, ja tapaa

heidät siellä vallan ilman seuraa kummankin nukkuneena nojatuoliin.

[157] Kultainen kohtuus.

[158] Mulierem fortem quis inveniet? Procul et de ultimis finibus

pretium eius. Sal. Sananl. 31, 10.

[159] Olen jo huomauttanut, että kiemailun ja kiusanteon aiheuttama

kieltäyminen on tavattavissa melkein kaikissa naaraissa, eläimilläkin,

vaikka ne tuntevat mitä suurinta antautumisen halua. Ken sitä ei

myönnä, ei koskaan ole tarkannut naisten tapoja.

[160] Kuitenkin saattaa esiintyä niin suuri ero iässä ja voimissa, että

todellinen väkisinmakaaminen tapahtuu. Mutta koska tässä tarkoitan

luonnon järjestykseen perustuvaa molempien sukupuolten keskinäistä

suhdetta, tarkastan tässä kumpaakin tämän tavallisen suhteen valossa.

[161] Ellei näin olisi laita, ihmissuku välttämättömästi kuolisi

sukupuuttoon. Jotta se pysyisi yllä, tulee joka vaimon keskimäärin

synnyttää neljä lasta. Sillä kaikista lapsista, jotka syntyvät, kuolee

puolet, ennenkuin ne itse voivat synnyttää lapsia, ja kaksi täytyy

ainakin jäädä eloon edustamaan isää ja äitiä. Kaupungit eivät kykene

tällä tavoin asukaslukua lisäämään.

[162] Naisten pelokkuus on sekin luonnonvaisto, joka turvaa heitä

kaksinaiselta vaaralta heidän raskautensa aikana.

[163] Lapsi tulee vaativaiseksi pyytäessään, jos se siten saavuttaa

tarkoituksensa. Se ei kuitenkaan koskaan ole pyytävä kahta kertaa

samaa, jos ensimäinen vastaus on järkähtämättömästi kieltävä.

[164] Ne naiset, joiden iho on tarpeeksi valkea, jotta he voivat olla

vailla pitsejä, pian herättäisivät paheksumista toisissa naisissa,

elleivät niitä käyttäisi. Melkein aina rumat naiset toimeenpanevat

uusia muoteja, joihin kauniit typerästi kyllä alistuvat.

[165] Jos tyttö niissä kohdin, joihin minä olen pannut: _en tiedä_

vastaa toisin, tulee epäillä hänen vastaustaan ja tulee käskeä hänen

huolellisesti selittää se.

[166] Pienokainen sanoo näin sen nojalla, mitä on kuullut muiden

sanovan. Mutta tulee ottaa selville, onko hänellä oikea käsitys

kuolemasta, sillä tämä käsite ei ole niin yksinkertainen ja lasten

kehitysasteen mukainen, kuin luullaan. Pienessä "Abel" runossa voi

nähdä esimerkin siitä, missä muodossa se on heille annettava. Tämä

viehättävä runo huokuu miellyttävää yksinkertaisuutta, mitä ei koskaan

voi olla liiaksi sillä, joka tahtoo keskustella lasten kanssa.

[167] Järki ei saata hyväksyä sitä ajatusta, että ihmissuku olisi

ikuinen. Jokainen todelliseksi muuttunut numerollinen järjestyssarja on

yhteensopimaton tuon ajatuksen kanssa.

[168] Torquato Tasso: La Gerusalemme liberata (Vapautettu Jerusalem),

I Runo, 87 säkeistö. Suomeksi: Nainen käyttää kaikkia viekkaan taitavia

keinoja, kietoakseen verkkoihinsa uuden rakastajan. Eikä hän kaikille

eikä aina näytä samoja kasvoja, vaan muuttaa tilaisuuden mukaan

menettelyään ja kasvojen ilmettä. Suoment. huom.

[169] Tiedän että naiset, jotka eräässä suhteessa julkisesti ovat

rikkoneet, avomielisyytensä vuoksi vaativat itselleen tunnustusta ja

että he vannovat, tuota yhtä seikkaa lukuun ottamatta, olevansa kaikin

puolin kunnioitusta ansaitsevia. Mutta minä tiedän myöskin, etteivät he

koskaan saa muita kuin houkkioita tätä uskomaan. Jos he kerran ovat

vapautuneet sukupuolensa vahvimmasta hillikkeestä, niin mikä sitten

enää heitä pidättää? Ja mihin kunniaan he sitten enää panevat arvoa,

luovuttuaan siitä, joka heille on olennainen? Kun he kerran ovat

päästäneet intohimonsa irti, eivät he enää ollenkaan halua sitä

vastustaa. _Nec femina amissa pudicitia alia abnuerit_ (Tac. ann.

IV, 3). Onko kirjailija koskaan tuntenut kummankin sukupuolen sydämiä

paremmin kuin se, joka tuon lauseen on kirjoittanut?

[170] Nuoren miehen tiet hänen nuoruudessaan olivat yksi noista

neljästä seikasta, joita viisas Salomo ei sanonut ymmärtävänsä.

Viides hänelle ymmärtämätön seikka oli avionrikkojavaimon hävyn puute,

hän kun ahmii, pyyhkii suunsa ja sanoo: En ole tehnyt mitään pahaa.

Sal. Sananl. XXX, 20.

[171] Ovidius, Amor. III, 4. Suomeksi: Se. joka ainoastaan kiellon

vuoksi on jotakin tekemättä, tekee sen kuitenkin. Suoment. huom.

[172] Brantôme kertoo, että Frans I:n aikana eräällä nuorella naisella

oli hyvin puhelias rakastaja, jonka hän velvotti ehdottomaan ja

rajattomaan vaiteliaisuuteen. Rakastaja pysyikin niin uskollisesti

vaiti kahden vuoden ajan, että luultiin hänen sairauden takia tulleen

mykäksi. Eräänä päivänä keskellä seurapiiriä tuo nainen, jonka siihen

aikaan ei tiedetty olevan nuoren miehen rakastajatar, heidän suhteensa

kun vielä oli salainen, kehui heti paikalla voivansa parantaa nuoren

miehen mykkyyden ja teki sen lausumalla ainoastaan: _puhu_. Eikö tässä

rakkaudessa ole jotakin suurta ja sankarillista? Mitähän suurempaa

Pythagoraan filosofia kaikkine muhkeine oppineen olisi voinut

aikaansaada? Mikä nykyajan nainen voisi toivoa saavuttavansa

rakastajaltaan yhdenkään ainoan päivän vaiteliaisuutta, vaikka hän

koettaisi sitä saavuttaa mitä korkeimmalla mahdollisella

ponnistuksella?

[173] Horatius, Od., lib. I, od. 6. Suoment. huom.

[174] Fénelonin kirjoittama kreikkalaisaiheinen romaani. Suoment. huom.

[175] Mainitussa kirjassa esiintyvä keijukainen. Suoment. huom.

[176] Martialis, IX, 20; suomeksi: Kysyt, Galla, miksi en tahdo sinua

naida. Olet oppinut. Suoment. huom.

[177] d'Aubenton oli etevä luonnontutkija; hän oli kuuluisan Buffonin

avustaja. Suoment. huom.

[178] Torquato Tasso: Gerusalemme liberata, IV, 33. Suomeksi: Hän ei

sitä vielä näytä, vaikka hänen sydämensä riemuiten siitä, hymyilee.

Suoment. huom.

[179] "Astuessaan ulos linnasta näkee edessään avaran, neljän

tynnyrinalan suuruisen puutarhan, joka yltympäriinsä on muurin sulkema;

siihen on istutettu suuria kukkivia puita, jotka kantavat päärynöitä,

granaattiomenia ja muita vielä kauniimpia hedelmäpuita, viikunapuita

makeine hedelmineen ja vihreitä oliivipuita. Nämä kauniit puut eivät

yhtenäkään vuodenaikana ole ilman hedelmiä: talvella ja kesällä

länsituulen lempeä huokaus panee toiset hedelmät puhkeamaan, toiset

kypsymään. Huomaa päärynän ja omenan vanhenevan ja kuivuvan puussa,

samoin viikunan viikunapuussa ja rypäleen köynnöksessä. Tyhjentymätön

viiniköynnös ei lakkaa tuottamasta uusia rypäleitä. Toisia rypäleitä

kuivatetaan avoimella paikalla auringonpaisteessa, sillävälin kuin

toisia korjataan ja jätetään köynnökseen kukat, raakilot ja ne, jotka

alkavat kypsyä. Toisessa puutarhan päässä on kaksi hyvin hoidettua

kukkalavaa, joita kukat peittävät pitkin vuotta ja joita koristaa kaksi

lähdettä, joista toinen vuodattaa vettänsä koko puutarhaan ja toinen,

virrattuaan linnan läpi, kokoaa vetensä korkeaan kaupungin rakennukseen

sammuttaakseen kansalaisten janoa."

Tämäntapainen on kuvaus Alkinouksen puutarhasta ja se on luettavana

Odysseian seitsemännessä kirjassa. Siinä puutarhassa ei ollut

nähtävänä, häpeä kyllä tuolle vanhalle haaveilijalle Homerokselle ja

hänen aikansa ruhtinaille, ristikkokoristeita, ei kuvapatsaita, ei

vesiputouksia eikä nurmikkoja.

[180] Myönnän, että olen Sophien äidille kiitollinen siitä, ettei hän

ole antanut Sophien pilata saippualla hienoja käsiään, joita Émile niin

usein on suuteleva.

[181] Se teeskentelyn laji, jota tässä tarkoitan on vallan

päinvastainen sille teeskentelylle, joka naisille sopii ja jonka he

ovat oppineet itse luonnolta. Jälkimäinen on siinä, että he peittävät

niitä tunteita, jotka heillä todella on, edellinen siinä, että

luulottelevat omistavansa sellaisia tunteita, joita heillä ei ole.

Kaikki hienon maailman naiset koreilevat koko ikänsä niin sanotulla

tunteellisella sydämellään, mutta itse teossa he rakastavat ainoastaan

itseään.

[182] Sen joka tahtoo hoitaa sairasta talonpoikaa, ei pidä antaa

hänelle ulostavia aineita eikä muita lääkkeitä eikä lähettää hänen

luokseen haavalääkäriä. Kaikkea tätä nuo ihmisparat eivät tarvitse

sairaaksi tultuaan. Sitävastoin he tarvitsevat parempaa ja runsaampaa

ravintoa. Paastotkaa, te vallashenkilöt, kun teillä on kuume; mutta kun

rahvaan miehellä on kuume, niin antakaa hänelle lihaa ja viiniä.

Melkein kaikki rahvaan taudit johtuvat köyhyydestä ja uupumuksesta.

Heidän paras lääkejuomansa on viinikellareissanne; heidän ainoa

rohdoskauppiaansa tulee olla teidän teurastajanne.

[183] Yksi sou = 5 penniä. Suoment. huom.

[184] Englantilaisten kirjailijain Addisonin ja Steele'n julkaisema

aikakauskirja. Suoment. huom.

[185] Molemmat kuuluisia ranskalaisia tutkimusmatkailijoita 17:nnellä

vuosisadalla. Suoment. huom.

[186] Petitain arvelee, että tämä nuori mies oli ylen lahjakas Gisorsin

kreivi, joka Crefeldin taistelussa v. 1758 haavottui ja kohta sen

jälkeen kuoli yleistä surua herättäen. Suoment. huom.

[187] Jos heillä olisi yhteinen esimies, ei tämä olisi muuta

kuin heidän hallitsijansa, eikä orjuuden oikeus, perustuen

esivalta-oikeuteen, muodostaisi sen perusta.

[188] Nämä kysymykset ja näkökohdat on suurimmaksi osaksi otteina

noudettu teoksestani "Yhteiskuntasopimus" (Contrat social), joka

itse on osa suurempaa teosta, mitä olen ryhtynyt kirjoittamaan

arvostelematta voimiani ja minkä valmiiksi kirjoittamisen aikoja sitten

olen hylännyt. Sen lyhyen tutkistelun, jonka siitä olen erottanut ja

josta tässä annan yleiskatsauksen, tulen erikseen julkaisemaan.

[189] Huomattakoon, että tässä puhun ainoastaan ylimmistä virkamiehistä

eli kansan esimiehistä, sillä muuthan vaan ovat jossakin määrin heidän

sijaisiaan tai edustajiaan.

[190] Suomeksi: joka ei salli olla kuten sodassa varustettuna eikä

kuten rauhan aikana turvassa. Seneca: De tranquil. animi, cap. I.

[191] Sen jälkeen kuin olen tämän kirjoittanut, on tuon ehdotuksen

suunnitelmassa esitetty ne syyt, jotka puhuvat tuollaisen liittokunnan

puolesta. Vastustavat syyt, ainakin ne, jotka minä olen pitänyt

pätevinä, on mainittu siinä kirjoitelmieni kokoelmassa, joka on

liitetty tuohon suunnitelmaan.

[192] Montesquieun kirjoittama teos

[193] Horatius, Sat. II, 6. Suomeksi: Tämä on ollut toivomuksenani

saada pienehkö peltoala. Suoment. huom.