INGRID: Rudolf on reipas ja iloinen poika ja kun oikein ajattelen niin
luulenpa... Ei, en ymmärrä mitään; mutta upseeri, joka eilen kävi
tilaamassa hansikkoja, puhui niin kummallisesti. Jotain viehättävää oli
hänen äänessään... Kas niin, nyt alkaa sydämmeni taas sykkiä entistään
nopeammin!... Minusta on aivan kuin olisin tehnyt jotain pahaa. En
tiedä mistä se tulee, mutta minun täytyy koettaa rauhoittua ... menempä
lukemaan rauhassa pientä rukouskirjaani... Isänikin aina
rauhoituksekseen lukee raamattuaan. (Menee oikealle ja laulaa).
Laulu N:o 6.
Se lempi oli kuohuva
Kuin virta vaahtopäinen
Se lempi oli unelma
Unelma kevähäinen.