Edelliset, Rudolf, oikealta.
RUDOLF: Tässä ovat hansikkaat!... Kylläpä niitä sai hakea. Vai niin, he
ovat jo menneet.
INGRID: Niin, mutta tulevat huomenna takaisin.
RUDOLF: Hm! hm!... Odottakaahan. Sormenpäitäni niin kutkuttaa.
HURTTI: Ja miksikä, poikani?
RUDOLF: Vai niin, sinä olet täällä, isä! Niin, minä olen suuttunut koko
maailmaan... Löytyy ihmisiä, jotka päältä nähden ovat kyllä komeita ja
hienoja, mutta joiden sydän on täynnä kavaluutta ja petosta...
LARSSON: Mitä saakelia sinä nyt lörpöttelet? (Hiljaa). Oletko jo
puhunut tytön kanssa?
RUDOLF: Olen, mutta hän ei sanonut huolivansa minusta.
LARSSON: Vai niin ... hm!... Sille en mahda mitään. Hänellä on vapaa
tahtonsa, olen aina sanonut.
HURTTI: Mikä sinulla on, Rudolf? Oletko joutunut tekemisiin jonkun
salaväijyjän kanssa?
INGRID (Akkunan luona itsekseen). Mikähän tuon uljaan upseerin nimi
lienee?...
RUDOLF (Vilkaisten Ingrid'iin). Niin, te arvasitte oikein, isä. Mutta
tiedän myös nyt olla varuillani. Tänään otan pestin sotaväkeen.
HURTTI: Tuli ja leimaus! Eläköön! ... se on oikein! Edes mars!
Ampukaa! ... kas se on elämäni, se! Sinä teet oikein, poikani! Jumala
sinua siunatkoon! Jospa olisit nähnyt minut esimerkiksi Lappeen
taistelussa. Voidakseni paremmin seurata vihollista otin saappaat ja
juoksin sukkasillani ja kun kuulamme olivat lopussa asetimme kiväärimme
niin, että vihollisen kuulat lensivät pyssyn piippuihimme ja
sillätavoin saimme ampua vihollista hänen omilla kuulillaan... Kerran
sanoi Levenhaupt minulle: Kuules Hurtti, sanoi, osaatko ampua tykillä
yhtähyvin kuin kiväärilläkin!... Jumala varjelkoon kenraalia! sanoin
minä, ammun vaikka kärpäsen viidensadan sylen päästä... Tuumasta
toimeen. Kenraali pani kärpäsen viidensadan sylen päähän. Minä ammuin,
ja tykinluoti lensi suoraan kärpäsen mahan läpi...
LARSSON: Silloin mahtoi kärpäset olla jokseenkin suuria, luulen ma.
HURTTI: Noo ... eipä juuri ... olivathan kuin konsakin ylipäänsä...
Mutta kuulehan, veli, nyt sinun pitää tarjota minulle jotain
virvoittavaa! Kurkkuni tuntuu niin kuivalta kuin pistin rauhan aikana.
LARSSON: Tule huoneeseeni ottamaan lasillinen viiniä!
HURTTI: Lempo soikoon! Se joltakin maistuu, se vahvistaa ruumista ja
sielua.
(Menevät).