Ingrid, Larsson, Hurtti.
LARSSON: Ketäs herroja ne olivat?
INGRID: Upseereja kuninkaan henkivartioväestä. Toinen heistä tilasi
parin valkeita hansikoita, joilla voi mennä kuninkaan luo.
HURTTI: Kuninkaan upseereja! Tuli ja leimaus! Sen sinun olisi pitänyt
ennen sanoa, että vanha Hurtti olisi saanut tehdä kunniaa Ruotsin
urhoille! Niissä pojissa on ruutia, sanon minä. Muistan vieläkin, kun
kerran taistelussa sain tehtäväkseni ottaa parin toverini kanssa erään
kasakkajoukon vangiksi... Se ei taida onnistua, sanoin minä... Kyllä,
sanoi kuningas, jos sinä vaan et pelkää. Minäkö pelkäisin, teidän
majesteettinne, sanoin, se ei tule koskaan kysymykseenkään!... Ja
sitten ojensin kiväärini ja viidessä minuutissa ampua paukuttelin
ainakin viisisataa miestä kuoliaaksi! muut antautuivat vangiksi. Mutta
kun meidän piti viedä heidät leiriin, niin emme jaksaneet kantaa
kaikkia yht'aikaa. Silloin tuli pari kuninkaan upseereja avuksemme ja
saadaksemme roistot paremmin kuljetetuksi, sidoimme pari hevosta
hännistä yhteen, heitimme ne olkapäillemme ratsastajineen päivineen ja
siten kannoimme koko joukon leiriin...
LARSSON: Sepä oli saakelin sukkela temppu! Ja nyt jaksat tuskin
suoralla kädellä nostaa puutuoliakaan.
HURTTI: Ettäkö en jaksa? Antakaa tänne, niin saatte nähdä!... Nostan
vaikka tusinan. Enhän muutoin olisi ollut Lappeenkaan taistelussa.
Siellä sain kuulan pahalaisen jalkaani ja senjälkeen piti minun jäädä
kotiin vanhoiksi päivikseni. Mutta kyllä silloin tappelinkin. En
ehtinyt hikeä päästäni pyyhkiä. Vihollisia otin käsivarsista kiinni,
heilahutin pari kertaa ympäri ja heitin menemään joen törmää alas, kuin
keilapalikoita... Se oli hyvin tehty, sanoi kuningas minulle taistelun
päätyttyä, siitä saat korpraalin arvon. Kiitos kunniasta, teidän
majesteettinne, sanoin minä. Ja sitten löi kuningas minulle kättä, että
kuului neljän peninkulman päähän...
LARSSON: Älähän nyt omiasi pistele...
HURTTI: Tuli ja leimaus! Etkö usko minua? Olisittepa nähneet minut
siihen aikaan! Silloin oli voimaa käsivarsissani ja terästä mielessäni.
Kerran sotamiehenä koettivat panna minut arestiin. Korpraali tuli ja
tarttui niskaani. Silloin annoin hänelle korvapuustin, niin että meni
nenälleen. Saat mennä, sanoi översti, nyt tiedän mihin suomalainen
nyrkki kelpaa!