Rudolf, Ingrid.
INGRID (Akkunassa). Kas nyt tulee ylhäinen herra takaisin erään toisen
seurassa!
RUDOLF (Itsekseen). Mitä hän niin uteliaasti katselee? (Ääneen). Neiti
Ingrid!
INGRID: Vai niin, Rudolf on vielä täällä!
RUDOLF: Niin, asia on nyt niin, että ... että minä aijon mennä
sotaan...
INGRID: Kujeiletteko te taas, vai...?
RUDOLF: Se on vakava aikomukseni, neiti Ingrid.
INGRID: No, nyt puhutte miehen lailla. Ah, jospa minäkin olisin mies!
Kuninkaan tänne tultua on kuin sankarimaisuus olisi oikein hurmannut
minut... Kerrotaan, että kuningas, joka muutoin on erittäin kohtelias
naisväelle, joskus kohtelee heitä kovakätisesti... Kuulin eilen
puhuttavan, että kuningas oli taputtanut erästä hovineitiä poskelle
niin varomattomasti, että poski tuli mustelmalle...
RUDOLF: Eihän se ihme olekaan, kun ei kolmeen vuoteen ole talutellut
muuta kuin miekkaansa. Mutta onhan prinssi Fredrikillä sitävastoin
paljon hienommat kädet ... ja niillä hän taitaa taputella sekä
hovineitejä, että porvarityttöjä.
INGRID: Oikeinko totta! Voi etten minä vielä ole nähnyt prinssiä
kertaakaan!
RUDOLF: Vai niin, neiti Ingrid haluaisi nähdä prinssin?
INGRID: Niin, jos se vaan olisi mahdollista.
RUDOLF: Niin, niin, te ette ole ainoa, joka sitä haluaa. Samaa haluavat
kaikki, Jumala paratkoon ... ja Porvoon urhot eivät myöskään ole
muodista paljon jäljellä.
INGRID: Ei suinkaan!... Mutta luulenpa, että Rudolf on tänään huonolla
tuulella. Porvoon urhot eivät ole hituistakaan huonommat kuin muutkaan,
jos he vaan ovat reippaita ja urhoollisia poikia ja siten kuninkaan
rivien kaunistuksena ... ja sen minä vaan sanon, että jos joskus
ottaisin miehen itselleni, niin...
RUDOLF: No, millaisen pitäisi hänen olla?... Se ei tosin liikuta
minua ... mutta tiedänpä yhden Porvoon urhon, joka on kokonaan
ihastunut teihin, neiti Ingrid.
INGRID: No, kuka sitten?
RUDOLF: Sitä en sano.
INGRID: Onko hän sievä poika?
RUDOLF: Niin luulen.
INGRID: Onko hän pitkä ja komea?
RUDOLF: No, ei hän nyt juuri niin erin pitkä ole, mutta, mutta pulska
poika hän kyllä on.
INGRID: Missä toimessa hän on?
RUDOLF: Niin, hän on... (itsekseen). Nythän saan tietää missä toimessa
minun pitäisi olla. (Laulaa.)
Laulu N:o 3.